Ruoka-alkemian vuosi 2014

Sopivasti aiheeseen kuulumaton kuva

Tämä vuosi onkin ollut tämän blogin ensimmäinen. Homma lähti käyntiin helmikuussa ja on pysynyt keskimäärin aktiivisena kiireistä huolimatta, toisina kuukausina hieman enemmän ja toisina hieman vähemmän. On ollut ihan mielenkiintoista huomata mitä ruokablogin kirjoittaminen vaatii ruuanlaitolta ja mitä omia tottumuksia on joutunut tämän myötä muuttamaan.

Olen aina ollut enemmän tai vähemmän ylimalkainen ruuanlaittaja, ei sillä, ettenkö olisi vieläkin. Kun ohjeita on pitänyt kirjoittaa ylös, on ollut pakko huomioida raaka-aineiden määriä ja valmistustapoja, sen sijaan että vain tekisin mikä parhaalta tuntuu sen kummemmin miettimättä. On tullut myös huomattua, että ohjeiden kirjoittamiseen menee ihmeesti se oma aikansa, vaikka kuinka tehokkaasti yrittäisi tehdä. Senkin olen laittanut merkille, että ne ohjeet vain kannattaa kirjoittaa ylös heti pikimmiten itse valmistuksen jälkeen, tai muutoin unohtuu.

Kävijöiden osalta on ollut hieman hiljaisempaa, mutta yllätyksekseni olen huomannut, että ihmeenkin paljon kävijöitä on ollut ja määrä on selvästi noussut aloittamisen jälkeen. Olisin todella mielissäni myös reseptien kommentoinneista, jos olette kokeilleen. 

Tätä on ollut todella mukavaa kirjoitella, ja aion jatkossakin jatkaa!

Tässä kuitenkin hieman menneen vuoden alkemistisia painopisteitä.

Blogin suosituimmaksi reseptiksi tähänmennessä on osoittautunut yllättäin kukkakaalipizza, jota valmistin keväällä. Pizza oli kyllä mielestäni loistavasti onnistunut, mutta jostain ihmeen syystä en ole sitä tehnyt enää uudelleen, täytyykin ottaa ohjelmaan alkuvuodesta.

Seuraavaksi suosituimmaksi reseptiksi on noussut okonomiyaki, joka pysyy arkiruuanlaitossani varsin vahvassa asemassa. Okonomiyaki on myös loistavaa senkin takia, että siitä tulee aina ihan niin erilainen mitä siitä haluaa tehdä, täytteitä on niin helppo vaihdella.

Jos pitäisi valita omia suosikkeja laittamistani resepteistä, päätökseni olisi varmaan spagettikurpisaa mustapapukastikkeella. Se oli todella yllättävä ruokakokeilu ja ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Spagettikurpitsan löytäminen osaksi ruokavaliota oli muutenkin todella loistava kokemus.

Vanhan spagettikurpitsan kuoresta saa myös jännittävän spagettikurpitsaveneen! Nuoren spagettikurpitsan kuori on enemmän nahkamaista. Nyt voinee siis sitten seilata spagettiveneellä vadelmaisen sijaan.

Leivonnaisiakin on tullut tehtyä ja niistä olen ohjeita laittanut varmaan eniten blogini aikana. Jos jonkin maininnan haluaisin laittaa, niin se olisikaan niin helppo valinta... Keksin niin monia reseptejä ja kokeiluja, joista olen tavallaan ylpeä. Vahvoja kandidaatteja ovat esimerkiksi mantelinen kirsikkakakku, bataattidonitsit tai taikakakku. Tämän vuoden tärkeimpänä reseptinä pitäisin kuitenkin Mont Blanc -leivosta kaikessa epämääräisyydessään. Niiden valmistus oli se alkusysäys, mikä sai minut päättämään blogin perustamisesta. Nämä Mont Blancit eivät välttämättä näytä kovinkaan edustavilta, mutta maku oli sitäkin parempi.

Kaikenkaikkiaan vuosi on ollut mainio ruokavuosi! Kiitos kaikille lukijoille.

Loppukevennyksenä vielä apurini lähettää kieliset terveiset vierestä.

Kaskinaurislaatikko

Noin vuosi sitten eräillä joulumarkkinoilla tarjottiin maistiaisena kaskinaurislaatikkoa. Se vei suorastaan kielen mennessään, joten ostin sitä silloin itselleni. Kyseinen myyjä myös myi tuoreita kaskinauriita. Tänä vuonna samoilla markkinoilla ei ollut enää kyseistä laatikkoa tarjolla, mutta kaskinauriita löytyi. Siispä taiteilin itse tämän laatikon.

Kaskinauris ei ole yhtä voimakkaan makuinen kuin lanttu, eikä yhtä makea kuin kurpitsa, mutta maku muistuttaa mielestäni jotain siltä väliltä. Laatikosta tulee mukavan pehmeää ja sopii mainiosti joulupöytäänkin.

Kaskinaurislaatikko

keskikokoinen uunivuoallinen

500 g kaskinauriita (kuorineen)
1 dl    kaurakermaa
2 rkl   tummaa siirappia
2 rkl   margariinia
suolaa
valkopippuria
neilikkaa
inkiväärijauhetta

korppujauhoja pinnalle

Kuori kaskinauriit ja paloittele samankokoisiksi paloiksi. Keitä ne vedessä (n. 40min) tai mikrossa (kuten itse tein, n. 5min). Soseuta kaskinauriit ja sekoita joukkoon kerma, siirappi ja hyppysellinen mausteita. Tarkista maku ja lisää maustieta tarvittaessa. Laita seos noin litran vetoiseen uunivuokaan ja tasoita. Painele lusikalla kuviot pintaan ja ripottele korppujauhoja.
Paista laatikkoa 175 asteisessa uunissa 1-1½ h.

Lihaton, vegaaninen italiansalaatti

Italiansalaatti on kotonamme kuulunut perinteisesti joulupöytään, vaikka kaikkialla näin ei ole. Tämän takia italiansalaatti on eräs suosikkijouluruokani. Halusin nyt sitten kokeilla valmistaa itse hyvää italiansalaattia ilman majoneesia ja muutenkin kenties hieman terveellisemmän ja ennenkaikkea vegaanisen version.

Lopputulos oli mielestäni hyvä, sopivan pehmeän makuinen, mutta kuitenkin raikas. Kasvikset kannattaa tosiaan pilkkoa sopivan pieneksi, sillä liian isot palat ovat epämukavia syödessä. Italiansalaatin kannattaa antaa myös maustua kunnolla ennen tarjoilua, sillä heti valmistettuna se ei maistunut juuri miltään, sillä makujen pitää antaa tasaantua. Tällä ohjeella salaattia tulee myös varsin paljon, että annoksen voi kätevästi puolittaa!

Italiansalaatti

800-900 g valmista salaattia

2        pientä porkkanaa
100 g täysjyväspagettia
100 g herneitä
1        pieni maustekurkku
1        omena

Kastike
2 prk kaura fraichea
1 rkl  omenaviinietikkaa
1 tl    sinappia
2 tl    sokeria
1 rkl öljyä
mustapippuria

Pätki spagetit ja keitä ohjeen mukaan. Kypsennä porkkanat kuorineen keittämällä. Valmista kastike sekoittamalla kaikki ainekset keskenään ja jätä maustumaan muiden valmistelujen ajaksi.

Pilko omena ja maustekurkku pieniksi kuutioiksi. Kun porkkanat ovat lähes kypsiä, nosta pois vedestä jäähtymään ja kuori. Viipaloi porkkanat tikuiksi. Sekoita kypsä spagetti, porkkanatikut, herneet, maustekurkku- ja omenapalat kastikkeeseen. Anna maustua vähintään tunnin verran ennen tarjoilua.

Vaniljainen lakkapiirakka

Jääkaapissa sattui olemaan tuoreita lakkoja ja pohdin pääni pyörryksiin, että mitä niistä oikein valmistaisin. Lopulta päädyin kokeilemaan joskus jossain näkemääni lakkapiirakkaa. Soveltamista tässä tapahtui aika paljon, ja kuten kuvastakin näkee, tomusokeri ei oikein ollut puolellani ja osittain suli tuohon piirakan päälle (lakat kun olivat hieman kosteita). Mutta eipä tuo räntä piirakan päällä makua haitannut ja oikein mukava makuelämys tästäkin tuli. Piirakka on sopivan raikas, mutta pehmeän makuinen.

Lakkapiirakka

16 cm irtopohjavuoallinen

Pohja
1 dl     täysjyvävehnäjauhoja
1 tl      omenaviinietikkaa
1 tl      vaniljasokeria
2 rkl    öljyä
ripaus suolaa
20 ml  kylmää vettä (1 rkl + 1 tl)

Täyte
3 dl soijajugurttia
½ dl ruokosokeria
½      vaniljatanko
1 rkl  täysjyvävehnäjauhoja

1 dl lakkoja
tomusokeria

Valmista ensin pohja. Sekoita kaikki muut paitsi vesi haarukalla karkeaksi muruksi. Lisää lopuksi kylmä vesi ja jatka sekoittamista kunnes taikinan saa muotoiltua palloksi. Tasoita taikina leivinpaperilla vuoratun 16 cm irtopohjavuoan pohjalle. Nosta jääkaappiin viilentymään vähintään muiden valmistelujen ajaksi.

Valmista täyte. Sekoita soijajugurtti, sokeri, raaputetut vaniljansiemenet ja jauhot keskenään. Kaada seos irtopohjavuokaan taikinan päälle. Paista 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.

Anna piirakan jäähtyä kunnolla ja irrota vuoasta. Nostele päälle lakat ja sirota tomusokeria.

Siemennäkkäri

Näin joulun alla on hyvä miettiä erinäisiä tarjoiluvaihtoehtoja. Siemennäkkileipä/jyvänäkkileipä on mainio vaihtoehto yllättävien vieraiden varalle (tai miksei yllättävän nälänkin varalle). Tämä näkkäri maistuu mainiosti niin sellaisenaan, sipaistuna voilla tai tuorejuustolla tai miksei sen enemmänkin kuorrutettuna. Tattari tuo näkkäriin oman, hieman voimakkaankin, makunsa. Mielestäni kokonaisuutena loistava näkkäri, jonka säilyvyys on hyvä.

Näkkäritaikinaa kannattaa vain jaksaa turvottaa kunnolla, sillä aluksi se näyttää hyvin vetiseltä, mutta kas kummaa yön jälkeen siitä onkin tullut ihan oikeanrakenteista taikinaa. Itse turvotin taikinaani jopa 2 päivää.

Siemennäkkäri

uunipannullinen

2 dl    kurpitsansiemeniä

2 dl    auringonkukansiemeniä

1½ dl seesaminsiemeniä

½ dl   pellavansiemenrouhetta

3/4 dl tattarijauhoa

½ dl   kaurahiutaleita (glut.tarv.)
½ dl   öljyä

1 tl    suolaa

5 dl    vettä

Valmista taikina sekoittamalla siemenet, kuivat aineet ja vesi keskenään. Taikina on aluksi hyvin vetistä, mutta turpoaa kyllä. Jätä taikina turpoamaan yön yli.

Taikina ennen turvotusta

Kun taikina on kiinteää, levitä se leivinpaperoidulle uunipannulle. Paista ensin 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Leikkaa taikinaan ruudukko, tee paloista sen kokoisia kuin haluat.

Laske uunin lämpötila 150:een ja jos mahdollista, laita uuni kiertoilmalle. Paista näkkileipää vielä vähintään 40 minuuttia tai kunnes se on kovettunut (40-90 min).

Anna näkkileivän jäähtyä ja lopuksi murra se leikkausviivojen avulla paloiksi.


Vinkit!

• Vaihda siemenet haluamiksesi, esimerkiksi kuoritut hampunsiemenet tai kokonaiset pellavansiemenet toimivat myös hyvin.
• Kaurahiutaleet voi vaihtaa muihin hiutaleisiin. Jos haluat gluteenitonta, niin käytä esimerkiksi tattaria, hirssiä tai kvinoaa.
• Tattarijauhojen sijaan voit käyttää esimerkiksi perunajauhoja tai muita mieleisiä jauhoja.

Sairaan nopeet mikropizzat

Kyseessä siis ei suinkaan ole mikrotetut valmispizzat, vaan mikro viittaa tässä yhteydessä kokoluokkaan. Tavoitteena oli siis tehdä pieniä pizzoja, jotka on helppo syödä sen kummemmin sotkematta käsiään. Täytteenä käytin aurinkokuivattua tomaattia, avokadoa, pestoa ja jalapenoa, jotka pysyvät hyvin kasassa eivätkä valuta ylimääräistä kosteutta. Toki jos haluaa, täytteitä voi lisäillä oman mielensä mukaan. Pizzapohjasta tuli sopivan rapeaa ja se pysyi hyvin koossa, joten käsin syöminen onnistui mainiosti.

Pizzat

10 kpl

Pohja
3 dl     täysjyvävehnäjauhoja
1 tl      leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 dl     vettä
2 rkl    oliiviöljyä

Täyte
2 rkl  ketsuppia
5        aurinkokuivattua tomaattia
1        avokado
½ dl   pestoa
10      jalapenosiivua
100 g vegejuustoraastetta (esim Violife for pizza)
valkosipulijauhetta

Valmista pohja sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Aluksi sekoitus onnistuu parhaiten haarukalla ja lopuksi muotoile taikinasta pallo käsin. Nosta taikina jääkaappiin hetkeksi.

Pilko aurinkokuivatut tomaatit ja avokado sopiviksi paloiksi odotellessa.

Pyöritä taikinasta pötkö ja leikkaa se 10 osaan. Muotoile osista pallot ja kaulitse ne n. 10 cm halkaisijan ympyränmuotoisiksi levyiksi, lisää tarvittaessa jauhoja kaulitsemisen yhteydessä.

Levitä jokaiselle levylle hieman ketsuppia ja asettele aurinkokuivatut tomaatit, avokado ja jalapenot tasan jokaiselle. Laita vielä nokare pestoa jokaiselle pizzalle. Lopuksi ripottele juustoraaste ja valkosipulijauhe jokaisen pizzan päälle.

Paista pizzoja 225 asteisessa uunissa noin 8 minuuttia.

Minestronekeitto

En ollut aiemmin tehnyt, enkä välttämättä maistanutkaan minestronekeittoa, ainakaan niin, että muistaisin tarkalleen mitä pidin siitä. Lähdinkin sitten tutkimaan erinäisiä reseptejä netistä ja löysin muutaman hyvältä vaikuttavan ja sitten yhdistelin hieman elementtejä niistä. 

Lopputulokseen lähinnä vain lisäilin kaikkia mahdollisia kasviksia, joista itse pidän, että jos jotain muuta omaan versioon keitostaan haluaa lisätä, niin rohkeasti vain kokeilemaan.

Minestronekeitto osoittautui miellyttäväksi tomaattipohjaiseksi keitoksi, jossa saa olla hieman potkuakin. Parmesan ja vaalea leipä sopi keiton kylkeen, joten kannattaa kokeilla.

Minestronekeitto

4-5 annosta

2        sipulia
4        valkosipulin kynttä
1 rkl   öljyä
1        iso peruna (tai 2 pienempää)
2        porkkanaa
2        tomaattia
100 g kaalia
2 prk  tomaattimurskaa
1 pss  pakasteherneitä (voi käyttää tuoreitakin)
1 pss  pakastemaissia (voi käyttää tuoreitakin)
200 g pastaa (käytin sydänmakaronia)
½       paprika
1 tlk   kidneypapuja
mustapippuria
valkopippuria
yrttejä
suolaa

parmesania päälle

Kuori ja pilko sipulit. Kuullota sipuleja öljyssä. Kuori peruna ja porkkanat. Kalttaa tomaatit. Pilko perunat, porkkanat, tomaatit paloiksi ja kaali ohuiksi suikaleiksi. Laita kuullotettujen sipulien sekaan tomaattimurska ja pilkotut perunat, porkkanat ja tomaatit. Keittele seosta, tarvittaessa lisää vettä pari desiä, että perunat ja porkkanat suunnilleen peittyvät. Keitä seosta 15-20 minuuttia, kunnes kasvikset pehmenevät hieman, mutta ei vielä täysin kypsiksi. Tämän jälkeen lisää kaalit, herneet, maissit ja pasta sekaan. Keitä seosta vielä niin että pastat pehmenevät ja tarvittaessa pidä lämpöä niin suurella että liemi keittyy hieman kasaankin. Pilko paprika. Kun pasta on kypsää lisää paprika ja pavut ja mausta. 

Keitto on parhaimmillaan lämpimänä.

Mehevistä mehevin banaanikeikauskakku

Varoitan näin heti alkuun, että tämä on kakku, joka uppoaa vatsaan luvattoman nopeasti. Ei siis kannata syöntihetkellä epäröidä hetkeäkään, vaan ottaa oma palansa, kun vielä pystyy.

Keikauskakut ovat aina hauskoja, sillä pääosin ne ovat mukavan meheviä. Tämän kakun kohdalla mehevyys on vertaansa vailla. Banaanit ovat pinnalla sopivan karamellisia ja suklainen kakkupohja pehmeä. Itselläni oli käytössä ehkä hieman liian laakea leipävuoka, jonka takia taikinakerros jäi hieman liian ohueksi (tai sitten olisi pitänyt tehdä kaksinkertainen annos), mutta tämä ohuus ei kuitenkaan makua haitannut lainkaan. Suosittelisin siis käyttämään oman 30 cm leipävuokani sijaan 25 senttistä leipävuokaa. Tai miksei jopa pyöreää pienempää kakkuvuokaa, tosin silloin banaanien asettelu voinee olla hieman haastavampaa. Leipävuokaan banaanisiivut menevät mukavasti poikittain.

Periaatteessa tätä kakkua voisi ajatellä lähes terveelliseksi, mutta jokainen voinee muodostaa siitä oman mielipiteensä. 

Banaanikakku

25-30 cm leipävuoallinen, 4-6 annosta

Pohjalle
2 rkl rasvaa/öljyä
2      banaania

Taikina
2           pellavamunaa (2 rkl pellavarouhetta+6 rkl vettä)
150 g    margariinia (tummansininen keiju)
1 dl       intiaanisokeria
1 3/4 dl kaurajauhoja
½ dl      kaakaojauhetta
1 tl        vaniljasokeria
1 tl        leivinjauhetta
½ dl      kasvimaitoa tai vahvaa kahvia
50 g      rouhittua tummaa suklaata

koristeluun esimerkiksi pähkinärouhetta tai mantelilastuja


Laita pellavarouhe turpoamaan veteen muiden valmistelujen ajaksi.

Siivuta banaanit 3-4 osaan pitkittäissuunnassa. Levitä sulatettu rasva leipävuoan pohjalle ja asettele banaanisiivut vieriviereen vuoan pohjalle. Ei haittaa jos banaanien reunat tulevat hieman yli.

Valmista sitten taikina. Vatkaa hyvin sekaisin (vaahdota) huoneenlämpöinen margariini ja intiaanisokeri. Sekoita kuivat aineet ensin keskenään ja lisää sitten parissa erässä taikinaan välillä sekoittaen. Sekoita joukkoon vielä maito/kahvi ja turvonnut pellavamuna. Rouhi tumma suklaa ja ripottele hiput taikinaan. Lusikoi taikina banaanisiivujen päälle vuokaan ja levitä tasaiseksi.

Paista kakkua 175 asteisessa uunissa n 30-40 minuuttia, riippuen kakun paksuudesta. 30 cm leipävuoan paistoajaksi riitti 30 min.

Anna kakun jäähtyä paiston jälkeen muutamia minuutteja ennenkuin kumoat sen. Kumoa kakku pitkälle lautaselle ja ripottele päälle pähkinärouhe tai mantelilastut. Kakku on hyvää vielä seuraavana päivänäkin.

Kurpitsakorokke

Järkevin suomennos tälle varmaan olisi kurpitsakroketti, mutta pidättäydyn mielummin hieman alkuperäisemmässä ilmaisussa. Korokke on siis japanilainen versio meilläpäin paremmin krokettina tunnettu ruoka. Korokkeihin voinee laittaa täytteeksi erinäisiä asioita, joista yleisimpiä ovat varmaankin liha-peruna- ja kurpitsatäytteet. Korokkeja kuitenkin yhdistää niiden panerointi pankojauhoilla eli suomalaisittain hyvin karkeilla korppujauhoilla. Perinteiset korppujauhot toimivat sinänsä tähän, mutta hieman karkeammilla pankoilla lopputuloksesta tulee parempi. Korokket ovat siitäkin käteviä, että ne voi tehdä eri muotoisina, pihveinä tai pyöryköinä, jolloin ne toimivat hyvin eri käyttötarkoituksissa esimerkiksi sormisyötävänä tai pääruokana.

Tässä reseptissä esittelen hieman terveellisemmän version näistä, sillä perinteinen valmistustapa korokkeille on uppopaistaminen ja tässä reseptissä kypsennys tapahtuu uunissa. Kurpitsaa käyttäessä täytteestä tulee helposti hieman löysähköä, joten kannattaa olla tarkkana sen suhteen, että kurpitsan valuttaa ensin hyvin. 

Lopputulos oli mielestäni maukas ja vaivan arvoinen, että ei kannata epäröidä näiden valmistuksessa. Tonkatsukastike kruunaa vielä kokonaisuuden tuoden mukavaa suolaisuutta. Tonkatsukastiketta löytyy aasiamarketeista, sen puuttuessa kastikkeena voi käyttää ketsupin ja HP kastikkeen tai vastaavan tyyppisen sekoitusta.

Kurpitsakorokke

n. 20 palaa

Täyte
500 g kurpitsaa
½ dl   paahdettua sipulia
3 rkl   kaurahiutaleita
1 tl     suolaa
(3 rkl soijajauhoja)*

Panerointi (jauhoja voi kulua enemmänkin)
1 dl vehnäjauhoja
1 dl vettä + 3 rkl soijajauhoja (vastaa kahta kananmunaa)
5 dl leivänmurusia (panko jauhoja)

Tarjoiluun tonkatsukastiketta

*Jos kurpitsamassa tuntuu kovin vetiseltä, lisää taikinaan soijajauhoja tai vehnäjauhoja

Kypsennä kurpitsa esimerkiksi uunissa. Siivuta se ja laita 200 asteiseen uuniin noin 40 minuutiksi, kunnes pehmeää. Soseuta kurpitsa ja nosta sose hetkeksi siivilään valumaan, että ylimääräinen neste lähtee. Kun neste on saatu pois sekoita sose ja loput täytteen aineet keskenään. Nosta jääkaappiin odottamaan/turpoamaan ainakin 15 minuutiksi.

Laita panerointiainekset erillisiin kulhoihin, jauhoja saattaa kulua enemmänkin mitä ohjeistan, joten varaudu käyttämään enemmän. Jos haluat leivänmuruista/pankosta paistuneemman värinen, kuullota ne ensin pannulla (seesami)öljyssä.

Kun täyte on turvonnut jääkaapissa, muotoile siitä käsin tai kahden lusikan avulla vajaan kahden ruokalusikallisen kokoisia palloja. Pyörittele pallo ensin vehnäjauhoissa sitten vesi-soijajauhoseoksessa ja lopuksi leivänmurukulhossa.

Nostele pallot leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja litistä lusikalla pihviksi. Toista sama kunnes täytetaikina loppuu.

Paista pihvejä 220 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Pihveistä kuuluu tulla kasassa pysyviä, mutta meheviä.

Tarjoile lämpimänä tai kylmänä. Tarjoillessa laita päälle nokare tonkatsukastiketta.

Portobellokeitto

Kaupassa olivat portobellot tarjouksessa ja mietinkin kovasti mitä niistä tekisin. Portobellot ovat hyvin monipuolisia ruuanlaitossa, sillä ne sopivat käytännössä miten tahansa valmistettuna. Eräs herkkuni on paistaa sienet kokonaisena ja syödä ne ns. pihvin asemesta. Tämä portobellokeittokin oli mukava uusi tuttavuus, kannattaa kokeilla. Portobellojen maku korostuu hyvin keitossa, kunhan muistaa, että keittoa ei tarvitse maustaa paljoakaan.

Portobellokeitto

2 annosta

1        sipuli
2        valkosipulinkynttä
1 rkl   öljyä
150 g tuoreita portobellosieniä (2 isoa)
3 dl    kasvislientä
2 dl    kaurakermaa
100 g kauratuorejuustoa
valkopippuria

Pilko sipulit ja sienet. Kuullota sipuleja öljyssä, että ne hieman pehmenevät ja lisää sienet joukkoon. Kypsennä sen verran, että sienistä haihtuu jonkin verran nestettä ja ne pehmenevät. Lisää sekaan kasvisliemi ja keitä hetki kasaan. Lisää viimeisenä kaurakerma ja -tuorejuusto ja keitä vielä sen aikaa, että tuorejuusto kunnolla sulaa. Mausta valkopippurilla.

Kurpitsalatte

Viimeaikoina tai sanotaanko jokin aika sitten mediassa hehkutettiin paljon Starbucksin pumpkin spice latesta ja siihen kohdistuvasta villityksestä. Tutkiskelin hieman asiaa, että mistä kyseinen juoma oikein olisi valmistettu ja päädyin lopputulokseen, että yhteyttä kurpitsaan täytynee etsiä hammastikkua apuvälineenä käyttäen. Ideanahan siinä on käytännössä kurpitsamauste. Suomessahan kurpitsamaustetta ei kovin suurilla merkkivaloilla ole myynnissä, joten eri mausteita voinee lisäillä oman mielen mukaan. Kurpitsan kanssa sopii mielestäni todella hyvin kaneli, inkivääri, pomeranssinkuori ja neilikka. Kyseiset mausteet ovat toki yleisiä myös piparkakuissa, mutta erilaisella suhteella ja siirapin poisjättämisellä saadaan ei-niin-piparkakkuinen maku aikaan. 

Tämä tuotos syntyi siis käytännössä halusta toteuttaa oma kurpitsalatte oikeasta kurpitsasta kunnon mausteilla. Tavallistakin maitoa voi reseptissä käyttää, itselläni sattui olemaan riisimaitoa vain hollilla ja laktoosi-intolerantikkojuoja ajatellen käytin sitten sitä. 

Suosittelen juomaan tämän juoman ehdottomasti kunnolla lämpimänä, sillä kylmänä mausteet eivät tule tarpeeksi hyvin esille.

Kurpitsalatte

3-4 annosta

2 dl kurpitsasosetta

2 dl vahvaa kahvia (tai espressoa 3-4 annosta)

7 dl valinnaista kasvimaitoa

1 rkl vaniljauutetta

2 rkl vaahterasiirappia

1½ tl maustesekoitusta (kanelia, jauhettua pomeranssinkuortsa, inkivääriä ja neilikkaa, maustepippuria)

koristeluun kanelia

Kuumenna kasvimaito kattilassa. Sekoita sillä välin kurpitsasose, kahvi ja mausteet ja jaa seos 3-4 lasiin. Halutessasi, vaahdota kuumaa maitoa hieman, ja kaada se tasan laseihin kurpitsaseoksen päälle. Ripottele kanelia pinnalle ja tarjoile lämpimänä.

Suklaapähkinävoibrowniet

Valmistin aikoinaan mustapavuista brownieseja ja tämä resepti on toteutettu hieman samalla idealla. Kikherneet toimivat ehkä hieman mustapapuja paremmin makeassa leivonnassa, sillä niiden ominaismaku peittyy paljon helpommin. Tämäkin toki lienee varmaan makuasia, kuka maistaa minkäkin voimakkaampana.

Tällä ohjeella brownieista tulee aika makeita, eli jos ei tarvitse olla ihan niin herkkuherkkua, niin erikseen lisätyn sokerinkin voi jättää pois sillä suklaapähkinälevite kyllä hoitaa asian. Käytin itse tähän samaa suklaamaapähkinävoita, mitä aiemminkin olen joissain resepteissä käyttänytkin, se on toimivaa. Kyseistä levitettä käytettäessä suolaa ei kannata erikseen lisätä, sillä siitä tulee sopivasti suolaisuutta. Jos käytät jotain muuta suklaapähkinälevitettä, kannattaa suolaa lisätä hieman, sillä se tasoittaa mukavasti muita makuja.

Suklaapähkinävoibrowniet

8 palaa

1 tlk     kikherneitä (230g valutettuna)
ripaus  leivinjauhetta
ripaus  ruokasoodaa
(ripaus suolaa)
½ dl     ruokosokeria
2/3 dl   kaurahiutaleita
½ dl     suklaapähkinälevitettä (esim. suklaista maapähkinälevitettä)
2/3 dl   kasvimaitoa
1 tl       vaniljauutetta
3 rkl     tummasuklaahippuja/rouhetta (esim. tummansininen panda)

Muussaa kikherneet. Jos haluat päästä helpolla, surauta ne yleiskoneella murskaksi tai jos haluat tehdä asiat vaikean kautta (kuten minä) survo kikherneet siivilän läpi (ainakin tulee supersileä rakenne). Lisää taikinan muut ainekset, paitsi suklaahiput kikherneiden sekaan ja sekoita hyvin. Massasta tulee hieman löysähköä. 

Kaavi taikina leivinpaperilla vuorattuun 20x30cm uunivuokaan ja tasoita pinta. Ripottele suklaahiput taikinan päälle. Paista 175 asteisessa uunissa 25-30 minuuttia.

Anna jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua, tai jos haluat kikherneiden maun häviävän kunnolla, odota seuraavaan päivään.

Yön yli odottelevat värikkäät sisarussämpylät

Vastapaistetut ja vielä lämpimät sämpylät ovat ehkä parasta leipää, mitä tiedän. Sellaiset sämpylät eivät välttämättä edes tarvitse mitään päälleen tai kenties pienen nokareen voita.

Näihin sämpylöihin käytin punajuurta ja porkkanaa. Oikaisin hieman ja käytin kaupan valmista punajuuri-perunasosetta, jolloin aiheutuvan sotkun määrä ja ajankäyttö ei ole ihan niin suurta. Punajuuri ei maistu valmiissa sämpylöissä juuri ollenkaan, mutta värjää taikinan hienosti. Taikinan valmistusvaiheessa punajuuren haju tosin on voimakas, mutta se häviää paistettaessa.

Taikinan kohotus tehdään yön yli, jolloin maut tasaantuvat ja lopputuloksen pitäisi olla ylipäätään parempi. Vaikea sanoa, mikä ero olisi vähemmän kohotetuissa sämpylöissä, mutta nämä maistuivat herkullisilta ja maut olivat mukavan tasaiset. Koska kohotusaika on pitkä, taikina pitää jättää hieman normaalia löysemmäksi, että se on käsiteltävää aamullakin. Kun pyöriteltyjä sämpylöitä asettelee uunipannulle, pitää olla tarkkana, että jättää sopivan kokoiset välit. Jos sämpylät ovat liian tiheässä, ne tiivistyvät toisiinsa kiinni hieman liikaa ja kypsyminen hidastuu, joten sopiva rako on vajaa sormenleveys. 

Sämpylät

30-35 sämpylää (punaisia tulee hieman enemmän)

Punajuuritaikina
3½ dl   kauramaitoa
1/3 pss kuivahiivaa
1 rkl     hunajaa/siirappia
200 g    punajuuri-perunasosetta
1 tl        suolaa
1 dl       kauraleseitä
8-9 dl    kaurasämpyläjauhoja
2 rkl      öljyä

Porkkana-pellavansiementaikina
4 dl      kauramaitoa
1/3 pss kuivahiivaa
1 rkl     hunajaa/siirappia
1           porkkana (raastettuna)
½ dl      pellavansiemenrouhetta
½ dl      kauraseleitä
7-8 dl    kaurasämpyläjauhoja
2 rkl      öljyä

kauraleseitä tai siemeniä koristeluun

Valmista taikinat yhtäaikaisesti edellisenä iltana.

Kaada kylmä kauramaito kulhoon, lisää hiiva ja hunaja/siirappi ja sekoita. Lisää toiseen taikinaan punajuuri-perunasose ja toiseen porkkanaraaste ja pellavansiemenrouhe. Sekoita taikina. Lisää suola, kauraleseet ja osa jauhoista ja sekoita. Taikinaa kannattaa ruveta sekoittamaan käsin n. 5-6 dl jauhojen lisäyksen jälkeen. Lisää jauhoja hiljalleen ja vaivaa käsin. Kun taikina tarttuu vielä hieman sormiin, mutta on helposti muotoiltavaa, se on sopivaa. Lisää vielä öljy ja sekoita hyvin. Taikinan tulee jäädä hieman löysemmäksi, mitä sämpylätaikina normaalisti. Porkkana-pellavataikinaan tulee käyttää hieman vähemmän jauhoja. Peittele taikinat liinalla ja nosta yöksi jääkaappiin kohoamaan.

Seuraavana päivänä taikina kohotetaan 40 asteisessa uunissa. Muotoile taikinoista pötköt jauhotetulla alustalla ja leikkaa sopivan kokoisiksi paloiksi ja pyörittele paloista sämpylöitä. Asettele sämpylät leivinpaperille uunipellille vierekkäin (alle 1 cm raot) haluamaasi muotoon. Nosta uunipelti 40 asteiseen uuniin kohoamaan noin puoleksi tunniksi.

Kun sämpylät ovat kohonneet, ota ne pois uunista ja lämmitä uuni 225 asteeseen.

Kohotetut sämpylät: 22 punaista, 13 vaaleaa

Voitele sämpylöiden pinta vedellä ja ripottele halutessasi päälle siemeniä/kauraleseitä. Paista sämpylöitä 225 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Sämpylät ovat parhaimmillaan lämpöisenä.

Riivattu kurpitsapiirakka

Nyt viimeinnkin lisään tänne lähestulkoon luottokurpitsapiirakkani reseptin, tosin sitten kuitenkaan tämä ei ole ihan sellainen, mitä yleensä olen tehnyt. Halusin kokeilla omenasoseen käyttöä pohjataikinassa ja sain todeta, että maku oli hyvä, mutta rakenne jäi hieman kovaksi. 

Tässä kurpitsapiirakassa täyte onkin se paras asia. Sunnuntain kuohkea vispi toimii loistavasti kurpitsan kanssa. Kyseien vispi on myös maidoton, joten sopivuus on taattu erikoisruokavalioihinkin. Vispi on myös sopivan makeaa ja jämäkkää, joten täyte ei kaipaa kananmunia rakenteen tueksi, joten käytin hieman pellavansiemenrouhetta, joka toimittaa samaa asiaa. Muscovadosokeri tuo väriä täytteeseen ja samalla syventää makua.

Kurpitsapiirakka

paksu 20 cm halkaisijan piirakka tai ohut 26 cm halkaisijan piirakka

Pohja 
150 g  omenasosetta
3 dl     täysjyvävehnäjauhoja
3/4 dl  täysjyvä spelttimannasuurimoita (SunSpelt)
1 rkl    öljyä
ripaus suolaa
ripaus kanelia

Täyte
400 g kurpitsaa (kuorineen n. 500 g)
2 dl    Sunnuntain kuohkeaa vispiä
50 g   muscovadosokeria (voi korvata ruokosokerilla)
2 rkl   pellavansiemenrouhetta
1 tl     kanelia
ripaus pomeranssinkuorijauhetta
ripaus neilikkajauhetta
ripaus inkiväärijauhetta

koristelu 1 tl vettä + 1 rkl tomusokeria

Pilko kurpitsa kuutioiksi ja kypsennä 200 asteisessa uunissa ainakin 40 minuuttia tai kunnes pehmeää, kypsyyden voi testata haarukalla.

Valmista pohja. Laita kaikki ainekset kulhoon ja nypi taikinaksi. Kun taikina on kunnolla sekaisin, muotoile siitä pallo ja kaulise taikinasta puolen sentin paksuinen levy, joka on hieman isompi kuin käyttämäsi piirakkavuoka. Nosta levy piirakkavuokaan ja painele pohjalle, leikkaa ylimenevä taikina veitsellä ja tasoita reunat. Pistele pohjaan haarukalla muutama reikä ja nosta jääkaappiin odottamaan.

Kun kurpitsa on kypsää, irrota paloista kuoret lusikan tai veitsen avulla. Soseuta kurpitsa sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Vatkaa kuohkea vispi vaahdoksi ja sekoita kurpitsasoseeseen. Lisää sokeri, pellavansiemenrouhe ja mausteet ja sekoita hyvin. Kaada täyte kylmälle pohjalle ja paista 200 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Piirakka on kypsä, kun keskustan täyte hytisee hieman, mutta reunoilla ei. 

Anna piirakan jäähtyä kunnolla ennen koristelua. Makujen voi (ja kannattaa) antaa tasaantua seuraavaan päivään asti. Valmista tahna koristeluun. Sekoita vesi ja tomusokeri, tarvittaessa lisää tomusokeria jos tahna jää liian löysäksi. Pursota tahnaa (esim. muovipussi jossa nurkassa pieni reikä) spiraaliksi piirakan keskeltä aloittaen ja vedä tikulla viivat keskeltä ulospäin.

The Legend of Hot Pumpkin Soup

Kuten jo olen tainnut aiemmin mainita, kurpitsat ovat loistava raaka-aine! Kurpitsapiirakat ja keitot, ja käytännössä mikä tahansa kurpitsasta valmistettu, ovat todella hyviä. Kurpitsasta on oikeastaan myös todella helppoa valmistaa ruokia, joten taitojen puutetta ei tarvitse epäröidä. Suurin "ongelma" kurpitsojen kanssa lienee vain se, että niiden kypsymisessä menee kauan. Tosin kypsymisajankin kanssa voi joustaa esimerkiksi kypsyttämällä kurpitsoja mikrossa.

Tämä kurpitsakeitto sai innoitteensa tälläkertaa suosikkipelisarjastani The Legend of Zeldasta, jonka eräässä versiossa pitää kuljettaa kuumaa kurpitsakeittoa asiakkaalle, ennen kuin se pääsee jäähtymään (tämän keiton jäähtymisessä kesti kuitenkin kauemmin kuin pelin 5 minuuttia, sillä onnistuin polttamaan kieleni tätä syödessäni). Keitto kuljetetaan pelissä lasipurkissa, jonka sittemmin saa itselleen. Sopivaa lasipurkkia minulla ei kuitenkaan tarjoiluun ollut saatavilla, joten jouduin tyytymään omaan keittooni lautaselta tarjoiltuna. Kyseisellä kurpitsakeitolla on toki muitakin hyviä puolia, kuten se, että sen avulla pelihahmo Linkille saa lisää energiaa. Tätä keittoa syödessään voikin siis ajatella sen olevan hyvin energisoiva ruoka. Jokainen siis omaa keittoansa keittelemään ja sitä muille kuljettamaan!

Kurpitsakeitto

2-3 reilua annosta

500 g kurpitsanpaloja (kuorineen n. 800 g)
1 rkl  öljyä
2       sipulia
3       valkosipulin kynttä
5 dl   kasvislientä
1 dl   (kaura)kermaa
cayennepippuria
paprikajauhetta
suolaa
mustapippuria

tarjoiluun esimerkiksi siemeniä (auringonkukansiemenet, kurpitsansiemenet...) tai kermaviiliä

Pilko kurpitsa paloiksi ja kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia tai kunnes kypsiä. Kypsymisaika vaihtelee hieman kurpitsalajikkeittain, joten kypsymistä kannattaa testata haarukalla.

Pilko sipulit ja kuullota ne öljyssä. Kun kurpisat ovat kypsiä irrota pehmeistä paloista kuori lusikan tai vetisen avulla. Lisää kattilaan sipulit, kurpitsa ja kasvisliemi. Kuumenna keitos ja tarvittaessa keitä vielä hetki, jos kurpitsanpalat tuntuvat liian kovilta. Nosta kattila pois liedeltä ja soseuta sauvasekoittimella (tai tehosekoittimessa jos koet helpompana). Lisää lopuksi kerma ja mausteet.

Tarjoile lämpimänä erilaisten siementen ja/tai kermaviilin kanssa.

Herra Kurpitsa näytti ensin tältä, kunnes joutui pataan

Perunarieska jämistä

Rieskat ovat mitä mainioin leipälajike ja parasta ne ovat tottakai vastapaistetun lämpiminä. Rieskoja on loppujen lopuksi todella helppo valmistaa, yksinkertaisimmillaan jauhoja ja vettä, mutta jostain syystä en itse saa kovinkaan usein aikaiseksi tehdä niitä. Rieskoja on myös helppo muokkailla monin eri tavoin, kuten käyttämällä erilaisia jauhoja tai lisänä jotain juuressosetta. Niihin saa myös helposti uppoamaan erinäisten ruokien jämät, kuten itse tälläkertaa käytin lehtikaalimuusini rippeet. Kannattaa siis käyttää mielikuvitusta ja toteuttaa jännittäviä tuotoksia.

Rieskat

n. 15 keskikokoista rieskaa

5 dl    perunamuusia (käytin aiemmin tekemäni lehtikaalimuusin loput)
3 dl    soijajugurttia
2 dl    vettä
1 dl    kaurahiutaleita
ripaus yrttisuolaa
1 rkl   pellavansiemenrouhetta
2 dl    ohrajauhoja

Notkista ensin muusi, että saat turhat kokkareet pois. Sekoita siihen muut aineet paitsi ohrajauhot. Lisää jauhoja vähän kerrallaan, ettei taikinasta tule liian jämäkkää, jos siihen tulee liikaa jauhoja. Lopputuloksen pitäisi olla löysähköä, mutta pysyä kuitenkin hieman kasassa. Lusikoi massaa leivinpaperoidulle uunipellille noin kaksi ruokalusikallista per rieska ja levitä taikina tasaiseksi joka rieskan kohdalla.

Paista 250 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Tarjoile mieluiten lämpimänä, jolloin rieskat parhaimmillaan.

Lehtikaali-perunamuusi herkkusienikastikkeella

Perunamuusi on siitä hauska ruoka, että sitä on todella helppoa soveltaa erilaisiksi versioiksi. Perunan lisäkkeeksi sopivat mainiosti esimerkiksi bataatti tai porkkana. Näin Chocochili-blogissa reseptin lehtikaali-perunamuusista, joten sen innoittamana lähdinkin sitten kokeilemaan tätä.

Halusin, että lehtikaali ei olisi muusissa liian suurina paloina, joten surautin sen mahdollisimman pieneksi silpuksi ja sitten tein siitä eräänlaisen lehtikaalivoin, jonka käytin sitten muusiin. Tämä toimi aika hyvin ja muusista tuli herkullista. Herkkusienikastike kruunasi koko komeuden mainiosti.

Lehtikaalimuusi

4 annosta

10    perunaa
3 dl  kauramaitoa (tai ½+½ kaurakermaa+vettä)
5-8   lehtikaalin lehteä
50 g margariinia
1 tl   suolaa

Kuori ja keitä perunat kypsiksi. Jos perunat pilkkoo, kypsyminen tapahtuu noin 20 minuutissa. Jos taas keittää kokonaisena, kannattaa varautua 40 minuuttiin. Kypsyyttä voi kokeilla haarukalla.

Perunoiden keittyessä valmista "lehtikaalivoi". Pese lehtikaalit ja irrota lehtiosat lehtihangasta. Laita lehtiosat monitoimikoneeseen tai käytä sauvasekoitinta. Tavoitteena saada tahnamainen rakenne lehtikaaleihin. Helpoiten tämä onnistuu monitoimikoneella, jossa hyvä terä. Kun lehtikaali on sopivan rakenteista, aikaa kuluu siis useita minuutteja, lisää sekaan huoneenlämpöinen tai hieman sulanut margariini ja suola. Sekoita vielä hyvin.

Kun perunat ovat kypsiä, kaada lähes kaikki keitinvesi pois, jätä noin desin verran sitä perunoiden sekaan. Survo perunoiden rakenne rikki ja lisäile kauramaitoa hiljalleen sopivan rakenteen saavuttamiseksi. Survomisen loppuvaiheilla lisää lehtikaalivoi sekaan ja sekoita hyvin. Nosta vielä liedelle lämpenemään. Lämmitä muusia miedolla lämmöllä vielä 5-10 minuuttia, että lehtikaali pehmenee hieman.

Tarjoile lämpimänä esimerkiksi herkkusienikastikkeen kera.

Herkkusienikastike

200 g herkkusieniä

2 dl    kaurakermaa

1 rkl   maissitärkkelystä

suolaa

pippuria

Pilko herkkusienet ja paista pannulla sen verran, että neste haihtuu sienistä. Kaada kaurakerma sienien päälle ja lisää maissitärkkelys ja sekoita hyvin. Anna kastikkeen hieman kiehahtaa ja nosta sivuun levyltä. Mausta ja tarjoile lämpimänä.

Spelttiuunipuuro mantelimaitoon

Uunipuurot ovat loistava keksintö, paitsi silloin kun on jo kova nälkä. Kokeilin tälläkertaa SunSpeltin speltti hermisuurimoiden käyttäytymistä uunipuurossa. Paketin kyljessähän tuotetta suositellaan käytettäväksi risottoon riisin korvikkeena tai ylipäätään riisin kaltaisena lisäkkeenä. Miksipä se ei uunipuurossakin toimisi.

Lopputulos oli maukas, mutta todella ruokaisa, tätä ei siis pysty mättämään kovin suurta lautasellista kerralla. Jos pitää makeammasta puurosta, päälle voi ripotella sokeria ja ehkä hieman kaneliakin tai miksei ihan jotain hilloakin. 

Uunipuuro

4-5 annosta

1 l       makeuttamatonta mantelimaitoa
3 dl     speltti helmisuurimoita (SunSpelt)
ripaus suolaa

Mittaa ainekset uunivuokaan ja kypsytä 2-3 tuntia 150 asteisessa uunissa.

Mustapapukastiketta ja spagettikurpitsanuudeleita

Jos ruuanlaitto olisi aina näin helppoa, vaivatonta ja nopeaa, maailma olisi paljon parempi paikka... Lupasin toteuttaa spagettikurpitsaa vielä, kun siihen on mahdollisuus, joten tässä sitä ollaan: spagettikurpitsanuudeleita. 

Kiinalaistn ravintoloiden mustapapukastike on suurta herkkuani ja halusin kokeilla kotiversiota sellaisesta kastikkeesta. Käytössäni oli vielä syksyn viimeisimpiä spagettikurpitsoja, joten sekin pääsi vielä loistamaan tähän reseptiin perinteisen riisi-lisukkeen tilalle. 

Mustapapukastikkeen toteuttaminen oli lopulta todella helppoa ja nopeaa. Suorastaan yllätyin siitä, miten helposti kastikkeeseen sai hyvän ja täyteläisen maun. Maustamisessa ei tosiaan kannata arastella, mutta suosittelen lisäämään mausteita kuitenkin ensin varovaisemmin ja maistamaan välissä, ettei inkivääriä tai tabaskoa holahda liikaa.

Spagettikurpitsa toimii todella hyvin nuudelityyppisenä versiona ja käyttämäni maustekastike toimi todella hyvin. Lopputulos muistutti rakenteensa ja makunsa puolesta hieman riisinuudeleita.

Spagettikurpitsanuudelit ja mustapapukastike

2-3 annosta

Mustapapukastike
1 rkl seesamiöljyä
2       sipulia
3       valkosipulin kynttä
1 tlk  mustapapuja
2       porkkanaa
½ dl  herneitä
2 dl   kasvislientä
2 rkl  soijaa
1 tl    inkiväärijauhetta
½ tl   tabascoa (tai ripaus chilijauhetta)
2 tl    miriniä (jos ei saatavilla, jätä pois kokonaan)

Spagettikurpitsanuudelit
500 g spagettikurpitsa
2 rkl  seesamiöljyä
1 tl    soijaa
1 tl    riisiviinietikkaa (voinee korvata jollain toisellakin viinietikalla, kuten omenaviinietikalla)

Halkaise spagettikurpitsa ja koverra siemenet pois. Laita kurpitsa leikkauspinta alaspäin leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle ja kypsennä 200 asteisessa uunissa 30-40 minuuttia. Paranna maailmaa odotellessasi ja halutessasi pilko sipulit ja porkkana valmiiksi.

Kun kurpitsa on kypsynyt, nosta se uunista jäähtymään. Valmista mustapapukastike odottaessasi kurpitsan jäähtymistä. Kuullota pilkotut sipulit seesamiöljyssä. Lisää joukkoon valutetut (mutta ei huuhdellut) mustapavut ja paista. Painele mustapapujen rakennetta hieman rikki hämmennysaparaatilla. Lisää joukkoon pilkottu porkkana, herneet ja kasvisliemi. Pidä levyä pienellä lämmöllä ja anna kypsyä muutamia minuutteja. Lisää mausteet ja keitä seosta hetki kasaan, niin, että siitä tulee hieman kiinteämpää. Nosta valmis kastike pois levyltä odottamaan.

Kaavi spagettikurpitsan malto haarukalla siivilään (tai kulhoon) ja valuta kertynyt neste pois. Sekoita seesamiöljy, soija ja riisiviinietikka keskenään ja kaada kulhoon spagettikurpitsasäikeiden päälle ympäriinsä. Sekoita varovasti ja kaada tarvittaessa ylimääräinen neste vielä pois.

Tarjoile spagettikurpitsanuudelit lämpöisenä mustapapukastikkeen kanssa ja nauti.

Porkkanatempura

Tempuran valmistaminen on jo pitkään ollut tekemättömien ruokieni listalla, ja nyt se pääsikin sitten viimein kokeiluun. Tempurahan on siis Japanissa perinteinen lisäkeruoka pääruuan ohessa tai eväsrasian yksi perinteinen täyte. Japaniin tämä ruoka alunperin tuli Portugalista, kuten moni muukin ruoka aikoinaan. Yksinkertaisuudessaan tempura on ohuen rapeakuorista uppopaistettua ruokaa.

Tekemäni versio poikkeaa perinteisestä tempurasta siten, että käytän nesteenä soijamaitoa. Perinteisessä versiossa taikinassa on yleensä vettä ja jauhoja, mutta usein taikinaan lisätään myös kananmunaa, nostatusaineita, öljyä tai seesaminsiemeniä. Soijamaito toimii siis veden ja kananmunan korvikkeena ja tuo taikinaan samalla hieman sitkoa kananmunaa jäljitellen. Perinteisemmän kasvistempurareseptin löydät tästä.

Tämä versio osoittautui kuitenkin hyvin maukkaaksi ja tulen varmaan tätä tekemään useamminkin. Helppoa ja nopeaa!

Porkkanatempura

noin 20 palaa

5 porkkanaa

Taikina
1½ dl   täysjyvävehnäjauhoja
120 ml kylmää soijamaitoa
4 rkl     seesaminsiemeniä
ripaus   suolaa

öljyä uppopaistamiseen

Pilko porkkanat 2-3 osaan pitkittäin ja siitä sitten ohuiksi tikuiksi. Sekoita taikinan ainekset keskenään tasaiseksi taikinaksi, mutta varo ylisekoittamista. Pidä taikina mahdollisimman viileässä (vesihauteessa) tai nosta aina odottamaan jääkaappiin, kylmä lisää taikinaan rapeutta. Laita porkkanatikut taikinaan ja sekoita niin, että tikuissa on taikinakerros. Porkkanoita voi myös dipata paistoerä kerrallaan taikinaan.

Laita öljy kuumenemaan pieneen kasariin tai vastaavaan. Ota valmiiksi paperilla vuorattu lautanen, jonka päälle paistetut tempurat voi nostella. Kun öljy on kuumentunut tarpeeksi (voi testata tiputtamalla leivänpalan/porkkanatikun öljyyn ja jos se kuplii niin tarpeeksi kuumaa), ota lusikallinen porkkanatikkutaikinaseosta ja tiputa öljyyn paistumaan. Yhtäaikaa voi paistaa paria palaa, mutta varmista, että öljy pysyy kokoajan tarpeeksi kuumana. Paloja tulee paistaa noin minuutin verran per puoli (tai kunnes ruskistunut) ja sitten tarvittaessa kääntää. Valmiit palat nostellaan paperin päälle kuivumaan ylimääräisestä öljystä.

Tarjoile tempurat sellaisenaan muun ruuan lisäkkeenä tai dippailtavana majoneesiin/haluamaasi kastikkeeseen.

Minikokoinen suklaapiiras

Tämän suklaapiirakan ohjeen postaamisessa onkin näemmä hieman vierähtänyt aikaa, resepti oli hukkunut arkistojen kätköön. Tässä tämä kuitenkin nyt on: jotain herkullista, jotain pientä ja jotain todella helppoa. Tämä toimitti äitini syntymäpäiväkakun virkaa ja onnistui siinä hyvin, sillä maku oli erinomainen. Kerrankin koko leivonnaisen ahmimisen jälkeen jäi hyvä olo, eikä perinteistä ähkyä! Loistavaa itsensä huijaamista. 

Toteutus on varsin nopea ja kivuton, joten onnistuu kiireelliselläkin herkkunälkä-aikataululla.

Suklaapiiras

2-3 palaa, 10 cm halkaisijan irtopohjavuoka

Pohja
7     kaurakeksiä
25 g margariinia (esim tummansininen Keiju)

Täyte
100 g tummaa suklaata
100 g soijatuorejuustoa (esim Tofutti)
1 tl     perunajauhoja

koristeluun marianne- tai pähkinärouhetta

Murskaa kaurakeksit ja sekoita ne pehmenneeseen margariiniin.

Sulata suklaa kattilassa ja lisää sekaan tuorejuusto, johon on sekoitettu perunajauhot. Nosta levyltä ja sekoita tasaiseksi. Kaada suklaaseos vuokaan pohjan päälle.

Paista 175 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Nosta kakku jäähtymään ja tarjoile kunnolla jäähtyneenä. Koristele halutessasi marianne- tai pähkinärouheella.

Mausteinen kurpitsapiirakka

Kurpitsoja, kurpitsoja.

Viimevuonna muutama kaverini vitsaili minulle kurpitsoista, kun heidän mielestään valmistin jatkuvasti "kurpitsa-sitä" ja "kurpitsa-tätä". Viime syksynä minulla taisi oikeastaan kokoajan ollakin kurpitsaa jääkaapissa saatavilla, se on yllättävän monikäyttöinen ja herkullinen raaka-aine. Kurpitsa tosiaan taipuu niin suolaiseen kuin makeaankin, mielikuvitus vain rajana. Kurpitsan saa tarvittaessa kypsennettyä mikrossa hyvin nopeastikin, joten ei kannata arastella, jos pelkää pitkiä valmistusaikoja.

Minulla on aiemmin ollut eräs luottokurpitsaresepti (jota en tosin vielä toistaiseksi ole täällä julkaissut), joka toimii aina, mutta halusin kokeilla nyt jotain uutta. Tämän piirakan tavoitteena oli tehdä täyteläinen ja mausteinen kurpitsapiirakka. Jyttejauhot ovat jotenkin mielestäni todella toimivia, etenkin erilaisissa piirakkapohjassa. Ne ovat todella riittoisia, joten niitä saa käyttää selkeästi vähemmän, mitä vehnäjauhoja käytettäessä tarvitsee. Jyttejauhot täydentävät piirakan mausteisuutta, sillä jauhoissa oleva tattari maistuu sopivasti taikinasta ja muodostaa vaniljauutteen kanssa loistavan yhdistelmän. 

Jos kuitenkin haluaa toteuttaa tämän tavallisista jauhoista, kuten vehnäjauhoista, jauhoja tulisi käyttää arviolta ainakin 2 dl, mahdollisesti 2½. Kokeilen varmaan piakkoin tulevaisuudessa pohjaa vehnäjauhoista, joten silloin varmistan vielä tämän määrän.

Kurpitsapiirakka

8 annosta (22 cm piirakkavuoallinen)

Pohja
1½ dl   tummia Jyttejauhoja
2 rkl    öljyä
2/3 dl  kauramaitoa
1 tl      vaniljasokeria
1 tl      vaniljauutetta
ripaus suolaa
ripaus kanelia

Täyte
500 g  kurpitsa (eli kypsennetyn ja kuoritun version painoksi jäi n. 300g)
1½ dl  kauramaitoa
1½ dl  makeuttamatonta soijajugurttia
1 tl      vaniljauutetta
1 dl     sokeria
ripaus kanelia
ripaus neilikkaa
ripaus jauhettua inkivääriä
ripaus jauhettua pomeranssia

koristelu tomusokerilla
tarjoiluun kardemummalla (½ tl) maustettua kaura/soijakermaa

Valmista ensin pohja. Sekoita 1 dl jauhoja muihin aineksiin. Lisää loput jauhot vähitellen ja jätä osa käyttämättä, jos taikinasta tulee liian kiinteää. Tavoitteena olisi palloksi muotoiltava taikina, joka takertuu sellaisenaan hieman sormiin. Kun taikina on sopivan rakenteista, muotoile se palloksi ja nosta jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

Valmista täyte. Puolita kurpitsa (tai siivuta isompi kurpitsa). Nosta palat mikron kestävälle alustalle (esim. syvä lautanen) ja laita päälle märkä talouspaperi. Mikrota kypsäksi n. 5 minuuttia. Kaavi kurpitsan malto kulhoon apuvälineellä ja soseuta. Anna jäähtyä hetki. Lisää täytteeseen ensin kauramaito, joka auttaa jäähdyttämään seosta, ja sekoita. Lisää täytteen loput aineet ja sekoita hyvin.

Kaulitse taikina jauhotetulla alustalla ohuehkoksi levyksi (n. ½ cm paksuinen) hieman piirakkavuokaa isommaksi ympyräksi. Nosta taikina piirakkavuokaan ja asettele tasaisesti. Leikkaa vuoan yli menevä taikina. Pistele haarukalla reikiä taikinaan ja paista 175 asteisessa uunissa 15 minuuttia. Halutessasi muotoile lopputaikinasta koristeita täytteen päälle

Kun pohja tulee uunista, levitä täyte sille ja paista 175 asteisessa uunissa vielä 40-50 minuutin verran. Jos haluat koristella taikinanpaloilla, kaulitse jämätaikina levyksi ja muotoile koristeita. Lisää koristeet piirakan päälle ennenkuin laitat piirakan uuniin.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää kardemumma. Anna itse piirakan jäähtyä hyvin ennen tarjoilua. Tarjoile kermanokareen kanssa.

Pinkki kolmen ainesosan smoothie

Vastaani tuli eräs video Ahlmanilla järjestetyssä tapahtumasta, jossa valmistettiin smoothieta punajuuresta. Kyseisellä videolla käytettiin paljon runsaammin punajuurta ja vielä punajuurimehua lisänesteenä. Siitä sitten innostuneena lähdin toteuttamaan itsekin jotain punajuurista. 

Minulla sattui olemaan jäljellä vielä omasta kasvimaastamme punajuuria, joten ne pääsivät loistamaan pääroolissa tässä herkussa. Omena tuo sopivaa makeutta smoothieen, eikä mielestäni muuta makeuttajaa edes tarvitse. Tämä on kokonaisuudessaan sopivan raikas, mutta täyteläinen smoothie. 

Jos punajuuren käyttö epäilyttää, niin ei hätää, suurella todennäköisyydellä tätä maistaessa ei edes tajua sen sisältävän punajuurta.

Punajuurismoothie

1 annos

1     pienehkö punajuuri
1     omena
2 dl kauramaitoa

Kuori punajuuri ja omena. Pilko hieman pienemmiksi paloiksi tehosekoittimeen ja kaada kauramaito perään. Surauta tasaiseksi massaksi, kestää pari minuuttia, sillä punajuuren palat ovat sitkeitä tapauksia.
Tarjoile kylmänä.

Suppilovahveropiirakka eli piirakka, josta ei puutu mitään (paitsi liha)

Kävin äitini kanssa metsässä tutkimassa suppilovahverotilannetta ja onneksemme osoittautui, että niitä löytyi ihan hyvin. Sieniretki ei kuitenkaan päättynyt ihan niin onnellisesti mitä olisi voinut kuvitella, sillä sade alkoi pian saavuttuamme. Emme olleet siinä vaiheessa löytäneet vielä kovinkaan paljoa suppiksia, joten ei voinut antaa periksi ja täytyi jatkaa etsintää. Lopulta kuitenkin sieniä löytyi ihan kelpoinen määrä ja päätimme lopettaa etsinnän, joskin läpimärkinä. Ainakin ensi kertaa varten tietää, minne sienien toivossa kannattaa suunnistaa. Ja mikä ennenkaikkea parasta, löytämistämme sienistä sai tehtyä tällaista herkkuruokaa.

Rupesin lähinnä toteuttamaan tätä piirakkaa aika perinteisellä idealla. Jotain kasviksiakin piirakkaan oli pakko ujuttaa, joten porkkana sai toimia kyseisessä roolissa. Paprikakin olisi voinut sopia, mutta sitä minulla ei ollut kaapissa. Kokeilin myös paahdetun sipulin käyttöä piirakassa ja jouduin toteamaan, että se oli kuolettavan hyvä ratkaisu. Piirakasta tuli jotain niin mainiota, että makunystyni eivät ole vielä toipuneet ennalleen.

Erikoisinta ehkä oli se, että normaalisti suppilovahveroiden suhteellisen voimakas ominaismaku ei lopulta tullut kovin vahvana tässä esille. Tosin arvelisin paahdetulla sipulilla olevan jotain osaa tässä asiassa. Lopputulosta uskallan kuitenkin lämpimästi suositella. Voidaampa sitten tämä piirakka ajatella vaikka lihattoman lokakuun alettua eräänlaisena pelastuksena.

Suppilovahveropiirakka

26 cm halkaisijan piirakkavuoka

Pohja
1 dl    soijamaitoa
1 dl    soijajugurttia
2 dl    täysjyvävehnäjauhoja
1/4 dl spelttileseitä
1/4 dl SunSpelt speltkuitulisä (voi korvata leseillä)
1 tl     leivinjauhetta

Täyte
1      porkkana
1 dl paahdettua sipulia
2 dl  paistettuja suppilovahveroita (tuoreita karkeasti kaksinkertainen määrä)
3 dl  soijajugurttia
1      valkosipulin kynsi
rakuunaa
rosmariinia
basilikaa
mustapippuria

50 g (vege)juustoraastetta (esimerkiksi Violifen pizza raastettuna)

Sekoita pohjan ainekset keskenään ja levitä tasaisesti piirakkavuoalle. Levitä taikinaa hieman vuoan reunoillekin.

Valmista täyte. Kuori porkkana ja höylää siitä juustohöylällä ohuita kolikoita. Nostele porkkanakolikot piirakkapohjan päälle. Levitä paahdettu sipuli ja suppilovahverot porkkanoiden päälle. Kuori, pilko/murskaa valkosipuli. Sekoita soijajugurttiin valkosipuli ja kaada se piirakkapohjalle täytteiden päälle. Ripottele lopuksi päälle  (vege)juustoraaste.

Paista piirakkaa 175 asteisessa uunissa 35-40 minuuttia. Jos piirakka ruskistuu liikaa, laita folio suojaksi.

Tarjoile lämpimänä (tai mikseipä kylmänä, mutta tämä ei tule kauaa säilymään syömättömänä).

Mango-kaalisalaatti eli vauvanruokasalaatti

Eräässä lounasravintolassa maistoin tämäntyyppistä kaalisalaattia ensimmäisen kerran. Aluksi idea mangososeesta kaalissa vaikutti oudolta, mutta tämä maistuu paljon paremmalta mitä kuulostaa. Vauvanruokasalaattihan nimeen tulee siitä, että tähän on niin kätevä käyttää pilttiä, ellei halua ostaa isoa tölkkiä mangososetta (tai soseuttaa itse). Ulkonäkökään ei välttämättä ole kaikkein kaunein, mutta maun voin taata olevan mitä mainioin.

Kun kaalin jaksaa suikaloida mahdollisimman pieneksi ja puristella se kunnolla niin lopputuloksesta saa hyvän. Jos kaali jää liian isoiksi paloiksi tai jättää puristeluvaiheen välistä, sen maku jää herkästi kitkeräksi. Ideana suolatun kaalin puristelussa on kaalin kasvisolujen soluseinien rikkominen, jonka johdosta neste valuu ulos ja rakenteesta tulee pehmeämpi. Kasvien biokemiasta kiinnostuneet voivat tutkiskella asiaa tarkemmin internetin syövereistä, jonka jälkeen tätä herkkusalaattia onkin ehdottomasti pakko kokeilla ja tuhota ennakkoluulot, sikäli sellaisia oli.

Kaalisalaatti

n. 4 annosta

300 g  keräkaalia

ripaus suolaa

125 g  mangososetta (käytännössä siis purkillinen mangopilttiä

Kaalista saa parasta, kun sen suikaloi kuorimaveitsellä hyvin ohuiksi suikaleiksi, silloin kaalin saa pehmenemään parhaiten. Nostele suikaloitu kaali kulhoon, lisää suola ja puristele sitä käsin niin, että se rupeaa hieman mehustumaan. Tarvittaessa ota kaalista jääneet ovat osat pois. Lisää sekaan mangosose ja sekoita hyvin. Anna maustua hetki ennen tarjoilua.

Kookosmannapuuro cashewpähkinävoilla

Se ei sitten ole sinappia

Puuroa jännittävästä maidosta osa x-y^2. Kävin kaupassa ja löysin GoGreenin uutta kookosjuomaa. Ensinnäkin purkin erikoinen väri kiinnitti huomioni, jonka jälkeen huomasin mitä tuote oikein olikaan. Pidän kookoksesta paljon makuna, joten tätä täytyi ehdottomasti kokeilla. Tuoteselosteesta selvisi, että tuotteeseen on käytetty vettä ja kookosmaitotiivistettä, eli ihan ehtaa tavaraa eikä mitään epämääräisiä lisämakuja. Tämä päätyikin siis kokeiluni uhriksi ja höysteeksi päälle laitoin vielä juuri löytämääni cashewpähkinävoita, joka sekin osoittautui mainioksi makuelämykseksi.

Tutkittuani vielä hieman asiaa, huomasin, että GoGreenilta on tullut yhtäaikaa tämän kookosjuoman kanssa myös cashewpähkinäjuoma, joka onkin varmaan seuraava uhrini, joten sitä odotellessa nauttikaa kookosmannapuurosta (maidoton kookostäysjyväspelttimannapuuro cashewpähkinävoilla olisi ollut lievä nimihirviö joten tyydyin alkeellisempaan hirviöön tämän postauksen nimessä).

Kookosmannapuuro

4-5 annosta

1 l      kookosjuomaa (Go Green)
2½ dl spelttimannasuurimoita (SunSpelt)

cashewpähkinävoita tarjoiluun

Kiehauta kookosjuoma kattilassa. Lisää mannasuurimot kokoajan sekoittaen. Anna hautua muutama minuutti ja jäähdytä. 

Tarjoile hieman jäähtyneenä tai täysin kylmänä cashewpähkinävoinokareen kanssa.

Luumukaurapuuro

Mikä olisikaan sen parempaa aamu- tai miksei iltaruokaakaan, kuin luumupuuro? (Saatan toki keksiä hetikin useamman vaihtoehdon, mutta tämäkin puuro on kuitenkin todella hyvää ja hieman erilaista.) Luumupuurohan on sinänsä suhteellisen perinteinen ja arvatenkin aliarvostettu herkku. Tässä omassa versiossani käytin kaurahiutaleiden lisänä pellavansiemenrouhetta, joka tuo puuroon lisää kuitua ja mukavamman suutuntuman.

Kannattaa kokeilla, varsinkin nyt, kun saa vielä tuoreita suomalaisia luumuja!

Luumupuuro

1 annos

1-2 luumua
1 dl kaurahiutaleita
1 rkl pellavansiemenrouhetta
ripaus suolaa

Pilko luumut kattilaan ja keitä niitä pienehkössä vesimäärässä. Kun luumujen rakenne alkaa rikkoontua (arviolta 5 minuutin keittämisen jälkeen), lisää seokseen kaurahiutaleet ja pellavansiemenrouhe ja keitä vielä noin 10 minuuttia, kunnes kaurahiutaleet ovat kypsyneet. Lisää lopuksi ripaus suolaa ja tarjoile.