Ruoka-alkemian vuosi 2014

31. joulukuuta 2014

Sopivasti aiheeseen kuulumaton kuva

Tämä vuosi onkin ollut tämän blogin ensimmäinen. Homma lähti käyntiin helmikuussa ja on pysynyt keskimäärin aktiivisena kiireistä huolimatta, toisina kuukausina hieman enemmän ja toisina hieman vähemmän. On ollut ihan mielenkiintoista huomata mitä ruokablogin kirjoittaminen vaatii ruuanlaitolta ja mitä omia tottumuksia on joutunut tämän myötä muuttamaan.
Olen aina ollut enemmän tai vähemmän ylimalkainen ruuanlaittaja, ei sillä, ettenkö olisi vieläkin. Kun ohjeita on pitänyt kirjoittaa ylös, on ollut pakko huomioida raaka-aineiden määriä ja valmistustapoja, sen sijaan että vain tekisin mikä parhaalta tuntuu sen kummemmin miettimättä. On tullut myös huomattua, että ohjeiden kirjoittamiseen menee ihmeesti se oma aikansa, vaikka kuinka tehokkaasti yrittäisi tehdä. Senkin olen laittanut merkille, että ne ohjeet vain kannattaa kirjoittaa ylös heti pikimmiten itse valmistuksen jälkeen, tai muutoin unohtuu.

Kävijöiden osalta on ollut hieman hiljaisempaa, mutta yllätyksekseni olen huomannut, että ihmeenkin paljon kävijöitä on ollut ja määrä on selvästi noussut aloittamisen jälkeen. Olisin todella mielissäni myös reseptien kommentoinneista, jos olette kokeilleen. 
Tätä on ollut todella mukavaa kirjoitella, ja aion jatkossakin jatkaa!

Tässä kuitenkin hieman menneen vuoden alkemistisia painopisteitä.

Blogin suosituimmaksi reseptiksi tähänmennessä on osoittautunut yllättäin kukkakaalipizza, jota valmistin keväällä. Pizza oli kyllä mielestäni loistavasti onnistunut, mutta jostain ihmeen syystä en ole sitä tehnyt enää uudelleen, täytyykin ottaa ohjelmaan alkuvuodesta.

Seuraavaksi suosituimmaksi reseptiksi on noussut okonomiyaki, joka pysyy arkiruuanlaitossani varsin vahvassa asemassa. Okonomiyaki on myös loistavaa senkin takia, että siitä tulee aina ihan niin erilainen mitä siitä haluaa tehdä, täytteitä on niin helppo vaihdella.

Jos pitäisi valita omia suosikkeja laittamistani resepteistä, päätökseni olisi varmaan spagettikurpisaa mustapapukastikkeella. Se oli todella yllättävä ruokakokeilu ja ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Spagettikurpitsan löytäminen osaksi ruokavaliota oli muutenkin todella loistava kokemus.

Vanhan spagettikurpitsan kuoresta saa myös jännittävän spagettikurpitsaveneen! Nuoren spagettikurpitsan kuori on enemmän nahkamaista. Nyt voinee siis sitten seilata spagettiveneellä vadelmaisen sijaan.


Leivonnaisiakin on tullut tehtyä ja niistä olen ohjeita laittanut varmaan eniten blogini aikana. Jos jonkin maininnan haluaisin laittaa, niin se olisikaan niin helppo valinta... Keksin niin monia reseptejä ja kokeiluja, joista olen tavallaan ylpeä. Vahvoja kandidaatteja ovat esimerkiksi mantelinen kirsikkakakku, bataattidonitsit tai taikakakku. Tämän vuoden tärkeimpänä reseptinä pitäisin kuitenkin Mont Blanc -leivosta kaikessa epämääräisyydessään. Niiden valmistus oli se alkusysäys, mikä sai minut päättämään blogin perustamisesta. Nämä Mont Blancit eivät välttämättä näytä kovinkaan edustavilta, mutta maku oli sitäkin parempi.


Kaikenkaikkiaan vuosi on ollut mainio ruokavuosi! Kiitos kaikille lukijoille.
Loppukevennyksenä vielä apurini lähettää kieliset terveiset vierestä.

Jugurttivoitaikina


Pidän paljon voitaikinasta tehdyistä pasteijoista, mutta yleensä ne ovat niin rasvaisia, että kovinkaan montaa ei viitsi syödä. Päätinkin siis kokeilla hieman kevyempää versiota taikinaan, johon laitan jugurttia osan voin tilalle ja jauhoina käytin täysjyvävehnäjauhoja. Lopputulos toimi todella hyvin. Rakenne oli varsin hyvin käsiteltävää ja oikean näköistä. Paistamisen jälkeen lopputulos oli todella miellyttävä ja hyvän makuinen. Kannattaa kokeilla jos mielii kevyempää voitaikinaa.

Jugurttivoitaikina

n. 25 palaa (pasteijaan, torttuun tms.)

300 g voita
9 dl    täysjyvävehnäjauhoja
4 tl     leivinjauhetta
3 dl    maustamatonta jugurttia

Sekoita pehmeä voi, jauhot ja leivinjauhe hyvin sekaisin. Lisää sekaan jugurtti ja sekoita vielä hyvin. Muotoile taikinasta tanko ja kääri se kelmuun ja nosta jääkaappiin noin tunniksi tai vaikka yön yli.

Taikinasta voi tehdä esimerkiksi pasteijoita, joulutorttuja, viinereitä tai vastaavia.
Jos teet pasteijoita, kaulitse taikina levyksi ja taittele taikinalevy kolminkerroin pituussuunnassa ja kerran pystysuunnassa ja kaulitse jälleen levyksi. Leikkaa taikinalevystä sopivan kokoisia paloja (esimerkiksi 10x10 cm, paksuus n. puoli senttiä). Nosta täytettä ruokalusikallinen palaan taikinaa ja taita kaksinkerroin, painele haarukoilla reunoista umpeen ja pistä pari reikää. Voitele pasteijat kananmunalla. Paista 240 asteisessa uunissa n. 8-10 minuuttia.

Pasteijoiden täytteitä

"Liha"munariisipasteijat
soijarouhetta kypsytetty kasvisliemessä
kananmunaa
riisiä
pippuria
meiramia
paprikajauhetta
suolaa

Välimerenpasteijat
sipulia
valkosipulia
munakoisoa
kesäkurpitsaa
tomaattia
yrttejä (oreganoa, timjamia, basilikaa jne.)
pippuria
suolaa

Pekaanipähkinäpiirakka

30. joulukuuta 2014


Olen jotenkin taidokkaasti onnistunut aina välttämään tämän herkun maistamisen ja lopulta viime kesänä maistoin sitä ensimmäisen kerran Kauhajokisessa Valkoinen puu -kahvilassa. Kyseinen kahvila oli loistava kokemus, idylliset tilat ja valikoima mitä mainioin! Kerrankin tarjolla oli erikoiskahveja, jotka kunnolla maistuivat vahvalle espressolle. Suosittelen erittäin lämpöisesti käymään kyseisessä kahvilassa, jos joskus siihen tulee tilaisuus.
Mutta takaisin tähän itse leivonnaiseen. Pekaanipähkinäpiirakka on parhaimmillaan lämpimänä, kun sen rakenne on mukavan pehmeää ja vaahterasiirapin ja pekaanipähkinöiden aromi tulee parhaiten esille. Tein pohjan spelttijauhoista, jolloin se jää hieman löysemmäksi, mitä tavallisilla vehnäjauhoilla, joten jauhoja lisäillessä kannattaa tunnustella hieman missä vaiheessa niitä on tarpeeksi, vai pitääkö tuon 3 dl yli vielä hieman lisätä. Rakenteesta tuli omalla kohdallani kuitenkin hyvä.
Tarjosin piirakan vuohenmaitojäätelön kanssa ja lopputulos oli loistava. Vuodenmaidosta tehty jäätelö on hieman pehmeämmän ja noh, vuohisemman makuista. Se ei kuitenkaan ollut liian voimakkaan makuista peittääkseen itse piirakan maun alleen.
Piirakan valmistuksessa pekaanipähkinät kannattaa asetella pohjalle hyvin ja vaikka hieman painaa alaspäin, etteivät ne lähde lipumaan sinne tänne täytettä kaataessa. Paistoaikaa kannattaa myös tarkkailla, itselläni se oli käytännössä tasan 15 minuuttia, eikä yhtään kauempaa, mutta se on paljolki kiinni myös uunista. Piirakka saattaa myös hieman paistua uunissa ollessaan, mutta siitä ei kannata huolestua, se laskeutuu kunhan jäähtyy hetken.

Pekaanipiirakka 

26 cm halkaisijan piirakkavuoallinen

Pohja
110 g  voita
3 dl     täysjyväspelttijauhoja (Birkkala)
1 rkl   intiaanisokeria
ripaus suolaa

Täyte
2 dl    fariinisokeria
3        kananmunaa
30 g   voita
1 dl    vaahterasiirappia
1 tl     vaniljasokeria
130 g pekaanipähkinöitä

tarjoiluun jäätelöä

Valmista ensin pohja. Nypi huoneenlämpöiseen voihin jauhot, sokeri ja suola. Muotoile taikinasta pallo ja nosta jääkaappiin jäähtymään. 
Valmista täyte. Sekoita fariinisokeri ja kananmuna keskenään. Vatkaa seosta kunnolla, että fariinisokeri liukenee ja kananmunien rakenne vatkautuu. Lisää sulatettu voi, vaahterasiirappi ja vaniljasokeri. Sekoita seos hyväksi.
Levitä jäähtynyt pohjataikina n 26 cm halkaisijan piirakkavuoalle. Nosta taikinaa vuoan reunoille noin pari senttiä. Pistele pohjaan haarukalla muutama reikä. Jos taikina on kovin pehmoista, nosta vuoka jääkaappiin 15 minuutiksi. Asettele pekaanipähkinät pohjalle vierekkäin. Kaada aiemmin tehty seos hitaasti niiden päälle.
Paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Loppuvaiheessa kannattaa vahtia tarkasti uunin ääressä.
Anna piirakan jäähtyä, että se saa rakenteensa. Tarjoile lämpimänä (tai kylmänä) jäätelön kanssa.

Piparkakut

24. joulukuuta 2014


Nämä harvinaisen rumat piparit olivat loppujenlopuksi hyviä, ulkonäkö voi siis pettää. Tällä reseptillä pipareista tulee sopivan rapeita ja mausteisia, että ne ovat ainakin omaan mieleeni hyvin maistuvia.
En pidä oikein siitä, että piparit ovat tavallisia sydämiä, tähtiä ja perinteisen piparkakkureunaisia, vaan haluan aina tehdä erilaisia pipareita: luita, sieniä, ankkoja jne. Tämä luumuotti on ehdoton suosikkini, sillä pipareista tulee juuri sopivan kokoisia. Mukavaa joulua kaikille.

Piparkakut

n. 50 piparia, riippuen koosta

3/4 dl  tummaa siirappia
100 g  intiaanisokeria
125 g  voita
2 tl      kanelia
2 tl     inkiväärijauhetta
1 tl     jauhettua neilikkaa
1 rkl   pomeranssinkuorijauhetta
1         kananmuna
½ tl    suolaa
2 tl     soodaa
250 g täysjyvävehnäjauhoja

Sekoita siirappi, sokeri, voi ja mausteet kattilassa, kiehauta ja vatkataan vaahdoksi. Lisää kananmuna ja sekoita hyvin. Lisää lopuksi suola, sooda ja vehnäjauhot. Anna taikinan kovettua ja maustua seuraavaan päivään. Kaulitse taikina ohueksi levyksi ja leikkaa piparkakkumuotilla kuvioita. Käytä tarvittaessa jauhoja kaulitsemisen apuna. Pipareita paistetaan uunissa noin 170 asteessa 6-10min, riippuen taikinan paksuudesta ja uunista. Kannattaa tarkkailla 5 min jälkeen vieressä, piparit saavat hieman ruskistua.
Koristele piparit sokerikuorrutteella tai pikeerillä.

Kaskinaurislaatikko

23. joulukuuta 2014


Noin vuosi sitten eräillä joulumarkkinoilla tarjottiin maistiaisena kaskinaurislaatikkoa. Se vei suorastaan kielen mennessään, joten ostin sitä silloin itselleni. Kyseinen myyjä myös myi tuoreita kaskinauriita. Tänä vuonna samoilla markkinoilla ei ollut enää kyseistä laatikkoa tarjolla, mutta kaskinauriita löytyi. Siispä taiteilin itse tämän laatikon.
Kaskinauris ei ole yhtä voimakkaan makuinen kuin lanttu, eikä yhtä makea kuin kurpitsa, mutta maku muistuttaa mielestäni jotain siltä väliltä. Laatikosta tulee mukavan pehmeää ja sopii mainiosti joulupöytäänkin.

Kaskinaurislaatikko

keskikokoinen uunivuoallinen

500 g kaskinauriita (kuorineen)
1 dl    kaurakermaa
2 rkl   tummaa siirappia
2 rkl   margariinia
suolaa
valkopippuria
neilikkaa
inkiväärijauhetta

korppujauhoja pinnalle

Kuori kaskinauriit ja paloittele samankokoisiksi paloiksi. Keitä ne vedessä (n. 40min) tai mikrossa (kuten itse tein, n. 5min). Soseuta kaskinauriit ja sekoita joukkoon kerma, siirappi ja hyppysellinen mausteita. Tarkista maku ja lisää maustieta tarvittaessa. Laita seos noin litran vetoiseen uunivuokaan ja tasoita. Painele lusikalla kuviot pintaan ja ripottele korppujauhoja.
Paista laatikkoa 175 asteisessa uunissa 1-1½ h.

Lihaton, vegaaninen italiansalaatti



Italiansalaatti on kotonamme kuulunut perinteisesti joulupöytään, vaikka kaikkialla näin ei ole. Tämän takia italiansalaatti on eräs suosikkijouluruokani. Halusin nyt sitten kokeilla valmistaa itse hyvää italiansalaattia ilman majoneesia ja muutenkin kenties hieman terveellisemmän ja ennenkaikkea vegaanisen version.

Lopputulos oli mielestäni hyvä, sopivan pehmeän makuinen, mutta kuitenkin raikas. Kasvikset kannattaa tosiaan pilkkoa sopivan pieneksi, sillä liian isot palat ovat epämukavia syödessä. Italiansalaatin kannattaa antaa myös maustua kunnolla ennen tarjoilua, sillä heti valmistettuna se ei maistunut juuri miltään, sillä makujen pitää antaa tasaantua. Tällä ohjeella salaattia tulee myös varsin paljon, että annoksen voi kätevästi puolittaa!



Italiansalaatti

800-900 g valmista salaattia

2        pientä porkkanaa
100 g täysjyväspagettia
100 g herneitä
1        pieni maustekurkku
1        omena

Kastike
2 prk kaura fraichea
1 rkl  omenaviinietikkaa
1 tl    sinappia
2 tl    sokeria
1 rkl öljyä
mustapippuria

Pätki spagetit ja keitä ohjeen mukaan. Kypsennä porkkanat kuorineen keittämällä. Valmista kastike sekoittamalla kaikki ainekset keskenään ja jätä maustumaan muiden valmistelujen ajaksi.
Pilko omena ja maustekurkku pieniksi kuutioiksi. Kun porkkanat ovat lähes kypsiä, nosta pois vedestä jäähtymään ja kuori. Viipaloi porkkanat tikuiksi. Sekoita kypsä spagetti, porkkanatikut, herneet, maustekurkku- ja omenapalat kastikkeeseen. Anna maustua vähintään tunnin verran ennen tarjoilua.

Vaniljainen lakkapiirakka

19. joulukuuta 2014


Jääkaapissa sattui olemaan tuoreita lakkoja ja pohdin pääni pyörryksiin, että mitä niistä oikein valmistaisin. Lopulta päädyin kokeilemaan joskus jossain näkemääni lakkapiirakkaa. Soveltamista tässä tapahtui aika paljon, ja kuten kuvastakin näkee, tomusokeri ei oikein ollut puolellani ja osittain suli tuohon piirakan päälle (lakat kun olivat hieman kosteita). Mutta eipä tuo räntä piirakan päällä makua haitannut ja oikein mukava makuelämys tästäkin tuli. Piirakka on sopivan raikas, mutta pehmeän makuinen.

Lakkapiirakka

16 cm irtopohjavuoallinen

Pohja
1 dl     täysjyvävehnäjauhoja
1 tl      omenaviinietikkaa
1 tl      vaniljasokeria
2 rkl    öljyä
ripaus suolaa
20 ml  kylmää vettä (1 rkl + 1 tl)

Täyte
3 dl soijajugurttia
½ dl ruokosokeria
½      vaniljatanko
1 rkl  täysjyvävehnäjauhoja

1 dl lakkoja
tomusokeria

Valmista ensin pohja. Sekoita kaikki muut paitsi vesi haarukalla karkeaksi muruksi. Lisää lopuksi kylmä vesi ja jatka sekoittamista kunnes taikinan saa muotoiltua palloksi. Tasoita taikina leivinpaperilla vuoratun 16 cm irtopohjavuoan pohjalle. Nosta jääkaappiin viilentymään vähintään muiden valmistelujen ajaksi.
Valmista täyte. Sekoita soijajugurtti, sokeri, raaputetut vaniljansiemenet ja jauhot keskenään. Kaada seos irtopohjavuokaan taikinan päälle. Paista 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.
Anna piirakan jäähtyä kunnolla ja irrota vuoasta. Nostele päälle lakat ja sirota tomusokeria.

Siemennäkkäri

17. joulukuuta 2014


Näin joulun alla on hyvä miettiä erinäisiä tarjoiluvaihtoehtoja. Siemennäkkileipä/jyvänäkkileipä on mainio vaihtoehto yllättävien vieraiden varalle (tai miksei yllättävän nälänkin varalle). Tämä näkkäri maistuu mainiosti niin sellaisenaan, sipaistuna voilla tai tuorejuustolla tai miksei sen enemmänkin kuorrutettuna. Tattari tuo näkkäriin oman, hieman voimakkaankin, makunsa. Mielestäni kokonaisuutena loistava ja säilyvyys on hyvä.
Näkkäritaikinaa kannattaa vain jaksaa turvottaa kunnolla, sillä aluksi se näyttää hyvin vetiseltä, mutta kas kummaa yön jälkeen siitä onkin tullut ihan oikeanrakenteista taikinaa. Itse turvotin taikinaani jopa 2 päivää.

Siemennäkkäri

uunipannullinen

2 dl    kurpitsansiemeniä
2 dl    auringonkukansiemeniä
1½ dl seesaminsiemeniä
½ dl   pellavansiemenrouhetta
3/4 dl tattarijauhoa
½ dl   kaurahiutaleita
½ dl   öljyä
1 tl    suolaa
5 dl    vettä

Valmista taikina sekoittamalla siemenet, kuivat aineet ja vesi keskenään. Taikina on aluksi hyvin vetistä, mutta turpoaa kyllä. Jätä taikina turpoamaan yön yli.
Taikina ennen turvotusta
Kun taikina on kiinteää, levitä se leivinpaperoidulle uunipannulle. Paista ensin 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Leikkaa taikinaan ruudukko taikinaleikkurilla tai veitsellä, tee paloista sen kokoisia kuin haluat. Laske uunin lämpötila 150:een ja jos mahdollista, laita uuni kiertoilmalle. Paista näkkileipää vielä vähintään 40 minuuttia tai kunnes se on kovettunut (40-90 min).
Anna näkkileivän jäähtyä ja lopuksi murra se leikkausviivojen avulla paloiksi.

Sairaan nopeet mikropizzat

13. joulukuuta 2014


Kyseessä siis ei suinkaan ole mikrotetut valmispizzat, vaan mikro viittaa tässä yhteydessä kokoluokkaan. Tavoitteena oli siis tehdä pieniä pizzoja, jotka on helppo syödä sen kummemmin sotkematta käsiään. Täytteenä käytin aurinkokuivattua tomaattia, avokadoa, pestoa ja jalapenoa, jotka pysyvät hyvin kasassa eivätkä valuta ylimääräistä kosteutta. Toki jos haluaa, täytteitä voi lisäillä oman mielensä mukaan. Pizzapohjasta tuli sopivan rapeaa ja se pysyi hyvin koossa, joten käsin syöminen onnistui mainiosti.

Pizzat

10 kpl

Pohja
3 dl     täysjyvävehnäjauhoja
1 tl      leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 dl     vettä
2 rkl    oliiviöljyä

Täyte
2 rkl  ketsuppia
5        aurinkokuivattua tomaattia
1        avokado
½ dl   pestoa
10      jalapenosiivua
100 g juustoraastetta
valkosipulijauhetta

Valmista pohja sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Aluksi sekoitus onnistuu parhaiten haarukalla ja lopuksi muotoile taikinasta pallo käsin. Nosta taikina jääkaappiin hetkeksi.
Pilko aurinkokuivatut tomaatit ja avokado sopiviksi paloiksi odotellessa.
Pyöritä taikinasta pötkö ja leikkaa se 10 osaan. Muotoile osista pallot ja kaulitse ne n. 10 cm halkaisijan ympyränmuotoisiksi levyiksi, lisää tarvittaessa jauhoja kaulitsemisen yhteydessä.
Levitä jokaiselle levylle hieman ketsuppia ja asettele aurinkokuivatut tomaatit, avokado ja jalapenot tasan jokaiselle. Laita vielä nokare pestoa jokaiselle pizzalle. Lopuksi ripottele juustoraaste ja valkosipulijauhe jokaisen pizzan päälle.
Paista pizzoja 225 asteisessa uunissa noin 8 minuuttia.


Vihreätee-donitsit

11. joulukuuta 2014



Reseptiarkiston kätköistä löytyy kaiken näköistä jännittävää. Tälläkertaa tavoitteena oli löytää ideoita herkkuihin, jotka olisivat jollain tapaa Japanihenkisiä, sillä aioin tarjota niitä Japanin kurssini viimeisellä luennolla, jonne kukin sai viedä pientä purtavaa. Matchaiset muffinssit sopivatkin tähän tarkoitukseen hyvin ja kuorrutteeksi päätyi lähinnä erinäisiä asioita, mitä kaapissani sattui olemaan. Pakastekuivatut marjat toimivat todella hyvin donitsien kuorrutteen koristeina, sillä ne pysyvät hyvin kasassa eivätkä luonnollisesti ole märkiä, joten ne eivät silloin kostuta itse kuorrutetta ja kokonaisuus pysyy nätin näköisenä. 
Nämä donitsit maistuivat hauskan ulkonäkönsä lisäksi hyviltä. Matcha ei varsinaisesti hyökännyt taikinasta kovinkaan suuresti esiin, mutta toi kuitenkin hieman omanlaistaan makua verrattuna perus donitsitaikinaan. Koristelussa kukin voi käyttää mielikuvitustaan, en näe ongelmaa esimerkiksi strösseleiden käytössä koristeena. 

Donitsit

6 kpl

Taikina
2 rkl      huoneenlämpöistä voita
1            kananmuna
80 ml    maitoa
1 rkl      hunajaa
1 3/4 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 rkl      perunajauhoja
1 rkl      sokeria
½ tl       leivinjauhetta
1 rkl      matcha-jauhetta
ripaus    suolaa

Kuorrute
100 g tummaa suklaata
kookoshiutaleita
pakastekuivattuja marjoja

Sekoita huoneenlämpöinen voi, kananmuna, maito ja hunaja keskenään. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet niihin ja sekoita taikina hyvin sekaisin (paakkujen välttämiseksi voi käyttää siivilää). Kaada taikina voideltuun muffinssipeltiin ja pyyhi mahdollisesti reinoille mennyt taikina pois.
Paista muffinsseja 220 asteisessa uunissa noin 8 minuuttia.
Anna jäähtyä kymmenisen minuuttia paistovuoassa ennen kumoamista. Jos donitsit eivät meinaa irrota vuoasta, käytä varovasti apuna lusikkaa.
Kun donitsit ovat jäähtyneet kunnolla (tai hieman ennen tarjoilua), ne voi koristella. Sulata suklaa kulhossa mikrossa tai vesihaujeessa. Dippaa donitsien rumempaa puolta suklaassa niin, että suklaata tulee noin puoleen väliin donitsia. Koristele mahdollisimman pian, ennenkuin suklaa ehtii kovettumaan liikaa. Paina pakastekuivatut marjat tai muu koristeluelementti donitsin päälle ja ripottele lopuksi kookoshiutaleet.

Lakkatiramisu

10. joulukuuta 2014



Tiramisut ovat monien suurta herkkua ja erilaisia reseptejä niihin löytyy lukemattomia määriä. Perinteiseen tiramisuunhan käytetään kananmunia ja mascarponejuustoa ja yleensä jotain jälkiruokaviiniä/likööriä, vähän vaihdellen. En ole aiemmin tehnyt kyseisistä raaka-aineista tiramisuja, koska ongelmana on ollut mascarponejuuston laktoosillisuus ja pieni epäilys raa'an kananmunan käytöstä. Nyt viimeinkin sitten pääsin yli ennakkoluuloistani kananmunien suhteen, ja laktoositonta mascarponea päädyin valmistamaan itse. Muutin kuitenkin perinteisyyttä sen verran, että kaakaon/suklaan sijaan käytin lakkoja täytteenä. Lakat sopivat tiramisuun todella hyvin, enkä oikeastaan jäänyt edes kaipaamaan suklaisuutta. Lakat olivat mukavan raikkaita ja vielä kauniin näköisiä.
Tiramisu kannattaa valmistella selkeästi ennen tarjoilua, sillä se ei ole kovin hyvää heti valmistuttuaan syötynä. Kannattaa myös uskaltaa kastaa keksejä kunnolla, että ne pehmenevät kokonaan, mutta välttää kuitenkin niiden murentamista nestekulhoon, kuten itselleni kävi aluksi.

Lakkatiramisu

6 annosta

Täyte
3         kananmunaa
2 rkl   sokeria
300 g mascarponea
1 tl     vaniljauutetta
1 tl     Baileys Hazelnutia (voi korvata kahviliköörillä tai vastaavalla)

Keksikerros
150 g savoiardikeksejä
2 dl    kahvia
1 tl     Baileys Hazelnutia

Lisäksi
1-2 dl lakkoja

Valmista ensin täyte. Erottele kananmunien keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. Vatkaa valkuaiset kuohkeaksi vaahdoksi ja nosta sivuun odottamaan. Vatkaa toisessa kulhossa keltuaiset ja sokeri kuohkeammaksi ja lisää sekaan mascarpone. Sekoita keltuais-mascarpone -seos vaahdoksi esimerkiksi sähkövatkaimella parin minuutin ajan. Sekoita mascarponevaahtoon valkuaiset ja kääntele nuolijalla sekaisin. Lisää vielä vaniljauute ja Baileys ja kääntele sekaisin. 
Sekoita kahvi ja Baileys sekaisin, liemi toimii keksien kostuttimena. 
Ota sopiva kulho tiramisun kasaamista varten ja laita sen pohjalle noin 1/3 täytteestä. Dippaa puolet savoiardikekseistä kahviliemessä niin, että ne kastuvat kunnolla. Lado keksit täytteen päälle. Levitä 1/3 lakoista keksien päälle. Laita puolet jäljelläolevasta täytteestä lakkojen päälle ja kostuta keksit samoin kuin aiemmin ja lado loput täytteen päälle. Jätä siisteimmät lakat koristeluun ja käytä puolet jäljelläolevista lakoista keksien päälle. Laita loput täytteestä lakkojen päälle ja tasoita siistiksi. Nostele loput lakoista täytteen päälle nätisti (tai jos tarjoilet selkeästi myöhemmin koristele vasta vähän ennen tarjoilua). Nosta kulho jääkaappiin tekeytymään vähintään pariksi tunniksi, että maut tasaantuvat ja keksit pehmenevät.

Kotitekoinen laktoositon mascarpone

8. joulukuuta 2014


Joudun todella ihmettelemään, että miksi en ole aiemmin valmistanut mascarponea itse, niin helppoa se on. Olen usein vain harmitellut sitä, että mascarponea ei ole kaupoissa saatavilla laktoosittomana. Nyt viimeinkin päätin ryhdistäytyä ja valmistaa sitä itse. Ehdin valmistautua henkisesti jo suureen operaatioon ja hermojen menemiseen... mutta lopulta sainkin todeta, että eihän tämä vaatinutkaan oikeastaan mitään ihmeempää, aikaa lähinnä.
Tein tämän kahdessa satsissa ihan kokeilun vuoksi, ensimmäiseen satsiin en käyttänyt lämpömittaria, ja lopputulos oli ihan yhtä hyvä, kuin lämpömittarin kanssa, joten jos osaa olla tarkkana kerman kuumentamisen kanssa, en usko, että lämpömittarin kanssa tarvii säätää.
Käytinkin tämän mascarponen lakkatiramisuun, josta laitan reseptin hieman myöhemmin. 

Mascarpone

300 g valmista mascarponea

5 dl  laktoositonta kuohukermaa
2 rkl sitruunamehua

Laita kerma kattilaan ja kuumenna. Kerman tulisi kuumentua n. 90 asteeseen ennen sitruunamehun lisäämistä. Toisinsanoen kun kerma lähestyy kiehumistaan, sitruunamehu sekaan ja sekoitus. Seosta pitää keitellä miedolla lämmöllä (ei saa kiehahtaa suuremmin) viitisen minuuttia tai niin kauan kunnes seos pysyy vispilässä tahmaisena kerroksena ja on hieman paksuuntunut.
Tämän jälkeen anna seoksen jäähtyä vajaa puoli tuntia kattilassa poissa levyltä.
Kaada jäähtynyt seos siivilään, jonka päälle on laitettu kaksinkertainen sideharso/suodatinpaperi ja laita siivilä tukevasti kulhon päälle. Nosta härdelli jääkaappiin vähintään 12 tunniksi, mielellään yön yli.
Valutuksen jälkeen harsolla pitäisi olla valmista mascarponea.
Se on aika jäykkää heti valutettuna, mutta muuttuu pehmeämmäksi sekoitettaessa.

Mehukas hedelmäkakku

7. joulukuuta 2014


Jouluisin hedelmäkakut ovat varsin ajankohtaisia, tosin itse mietin usein, miksi niitä on lähinnä vain jouluisin. Voisin syödä hedelmäkakkuja varmaan vuoden ympäri, toisaalta silloin niistä ehkä häviäisi se suurin viehätys. Tämä on mielestäni ehkä mehukkain versio kuivakakusta mitä olen tehnyt. Hedelmät ja pähkinät marinoidaan kahvissa, mutta kahvin maku ei varsinaisesti tule kakusta esiin.
Pidän itse mehevistä, mutta ei liian märistä hedelmäkakuista. Hedelmäkakussa pitää myös olla kunnolla paloja hedelmistä ja pähkinöistä, sekä mielellään niiden määrä vielä runsaana. Kävin tähän kakkuun metsästämässä hedelmät Punnitse&säästästä, jossa kuivattujen hedelmien valikoima on mitä mainioin. Tähän kakkuun keräilin itselleni vähän kaiken näköistä: papaijaa, melonia, mangoa, kookosta, ananasta, mansikoita. Hedelmien palojen on hyvä olla suhteellisen pieniä, mutta ei liian pieniä. Pieni sormenpää on aika hyvä mitta. Mansikat saavat taas olla isompikokoisia, sillä ne näyttävät mukavalta kakussa. Pähkinöitä ja manteleita laitoin myös runsaalla kädellä. Niitä voi halutessaan murskata hieman ennen käyttöä, mutta toisaalta kunnon palatkin ovat taikinassa mukavia.
Tämä kakku kannattaa tehdä myös selkeästi ajoissa, että se ehtii maustua, sillä maku vain paranee, mitä kauemmin tämän antaa olla. Maistoin omaa kakkuani noin viikon muhimisen jälkeen ja maut olivat paljon tasaisemmat mitä aluksi, joten viikossa tuloksesta saa jo hyvän.

Hedelmäkakku

n. 2l kuivakakkuvuoallinen

2 dl    kahvia
200 g kuivattuja hedelmiä (papaija, meloni, mango, kookos, ananas) ja kokonaisia mansikoita
200 g pähkinöitä (pekaani-, hassel-, cashew- ja saksanpähkinä) ja manteleita

Taikina
200 g voita
1 dl    ruokosokeria
3        kananmunaa
2 dl    mantelijauhetta (75 g)
3 dl    täysjyvävehnäjauhoja
1 tl     leivinjauhetta
½ tl    neilikkaa
½ tl    kanelia
½ tl    jauhettua pomeranssinkuorta
ripaus jauhettua inkivääriä
ripaus maustepippuria

voita ja korppujauhoja vuokaan

Pilko kuivattuja hedelmiä tarvittaessa pienemmäksi, mutta jätä mansikat isoiksi paloiksi/kokonaisiksi. Murskaa pähkinöitä ja manteleita käsin tai pilko veitselle pienemmäksi. Laita kahvi, hedelmät ja pähkinät kasariin ja kuumenna. Keitä seosta kunnes hedelmäpalat pehmenevät (5-10min). Sammuta levy ja nosta kasari jäähtymään. Seoksen pitää jäähtyä kunnolla ennen käyttöä.
Valmista taikina. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja ruokosokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat sekaan yksitellen ja vatkaa kuohkeaksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää puolet munavaahtoon ja sekoita. Lisää puolet jäähtyneistä hedelmistä, pähkinöistä ja kahviliemestä ja sekoita. Lisää loput jauhot sekoittaen ja lopuksi vielä loput hedelmät, pähkinät ja kahvi. Sekoita taikina hyvin sekaisin. 
Voitele ja korppujauhota 2 litran kuivakakkuvuoka. Kaada taikina vuokaan. Paista kakkua 175 asteisessa uunissa noin tunnin verran. Kokeile kypsyys hammastikulla.
Anna kakun jäähtyä hetki ennen kumoamista. 
Kakku on parempaa kunnolla maustuneena. Säilyttämistä varten kääri se leivinpaperiin ja sitten folioon/muovipussiin. 

Minestronekeitto

5. joulukuuta 2014


En ollut aiemmin tehnyt, enkä välttämättä maistanutkaan minestronekeittoa, ainakaan niin, että muistaisin tarkalleen mitä pidin siitä. Lähdinkin sitten tutkimaan erinäisiä reseptejä netistä ja löysin muutaman hyvältä vaikuttavan ja sitten yhdistelin hieman elementtejä niistä. 
Lopputulokseen lähinnä vain lisäilin kaikkia mahdollisia kasviksia, joista itse pidän, että jos jotain muuta omaan versioon keitostaan haluaa lisätä, niin rohkeasti vain kokeilemaan.
Minestronekeitto osoittautui miellyttäväksi tomaattipohjaiseksi keitoksi, jossa saa olla hieman potkuakin. Parmesan ja vaalea leipä sopi keiton kylkeen, joten kannattaa kokeilla.

Minestronekeitto

4-5 annosta

2        sipulia
4        valkosipulin kynttä
1 rkl   öljyä
1        iso peruna (tai 2 pienempää)
2        porkkanaa
2        tomaattia
100 g kaalia
2 prk  tomaattimurskaa
1 pss  pakasteherneitä (voi käyttää tuoreitakin)
1 pss  pakastemaissia (voi käyttää tuoreitakin)
200 g pastaa (käytin sydänmakaronia)
½       paprika
1 tlk   kidneypapuja
mustapippuria
valkopippuria
yrttejä
suolaa

parmesania päälle

Kuori ja pilko sipulit. Kuullota sipuleja öljyssä. Kuori peruna ja porkkanat. Kalttaa tomaatit. Pilko perunat, porkkanat, tomaatit paloiksi ja kaali ohuiksi suikaleiksi. Laita kuullotettujen sipulien sekaan tomaattimurska ja pilkotut perunat, porkkanat ja tomaatit. Keittele seosta, tarvittaessa lisää vettä pari desiä, että perunat ja porkkanat suunnilleen peittyvät. Keitä seosta 15-20 minuuttia, kunnes kasvikset pehmenevät hieman, mutta ei vielä täysin kypsiksi. Tämän jälkeen lisää kaalit, herneet, maissit ja pasta sekaan. Keitä seosta vielä niin että pastat pehmenevät ja tarvittaessa pidä lämpöä niin suurella että liemi keittyy hieman kasaankin. Pilko paprika. Kun pasta on kypsää lisää paprika ja pavut ja mausta. 
Keitto on parhaimmillaan lämpimänä.

Mehevistä mehevin banaanikeikauskakku

27. marraskuuta 2014


Varoitan näin heti alkuun, että tämä on kakku, joka uppoaa vatsaan luvattoman nopeasti. Ei siis kannata syöntihetkellä epäröidä hetkeäkään, vaan ottaa oma palansa, kun vielä pystyy.
Keikauskakut ovat aina hauskoja, sillä pääosin ne ovat mukavan meheviä. Tämän kakun kohdalla mehevyys on vertaansa vailla. Banaanit ovat pinnalla sopivan karamellisia ja suklainen kakkupohja pehmeä. Itselläni oli käytössä ehkä hieman liian laakea leipävuoka, jonka takia taikinakerros jäi hieman liian ohueksi (tai sitten olisi pitänyt tehdä kaksinkertainen annos), mutta tämä ohuus ei kuitenkaan makua haitannut lainkaan. Suosittelisin siis käyttämään oman 30 cm leipävuokani sijaan 25 senttistä leipävuokaa. Tai miksei jopa pyöreää pienempää kakkuvuokaa, tosin silloin banaanien asettelu voinee olla hieman haastavampaa. Leipävuokaan banaanisiivut menevät mukavasti poikittain.
Periaatteessa tätä kakkua voisi ajatellä lähes terveelliseksi, mutta jokainen voinee muodostaa siitä oman mielipiteensä. 

Banaanikakku

25-30 cm leipävuoallinen, 4-6 annosta

Pohjalle
2 rkl rasvaa/öljyä
2      banaania

Taikina
2           pellavamunaa (2 rkl pellavarouhetta+6 rkl vettä)
150 g    margariinia (tummansininen keiju)
1 dl       intiaanisokeria
1 3/4 dl kaurajauhoja
½ dl      kaakaojauhetta
1 tl        vaniljasokeria
1 tl        leivinjauhetta
½ dl      kasvimaitoa tai vahvaa kahvia
50 g      rouhittua tummaa suklaata

koristeluun esimerkiksi pähkinärouhetta tai mantelilastuja


Laita pellavarouhe turpoamaan veteen muiden valmistelujen ajaksi.

Siivuta banaanit 3-4 osaan pitkittäissuunnassa. Levitä sulatettu rasva leipävuoan pohjalle ja asettele banaanisiivut vieriviereen vuoan pohjalle. Ei haittaa jos banaanien reunat tulevat hieman yli.
Valmista sitten taikina. Vatkaa hyvin sekaisin (vaahdota) huoneenlämpöinen margariini ja intiaanisokeri. Sekoita kuivat aineet ensin keskenään ja lisää sitten parissa erässä taikinaan välillä sekoittaen. Sekoita joukkoon vielä maito/kahvi ja turvonnut pellavamuna. Rouhi tumma suklaa ja ripottele hiput taikinaan. Lusikoi taikina banaanisiivujen päälle vuokaan ja levitä tasaiseksi.
Paista kakkua 175 asteisessa uunissa n 30-40 minuuttia, riippuen kakun paksuudesta. 30 cm leipävuoan paistoajaksi riitti 30 min.
Anna kakun jäähtyä paiston jälkeen muutamia minuutteja ennenkuin kumoat sen. Kumoa kakku pitkälle lautaselle ja ripottele päälle pähkinärouhe tai mantelilastut. Kakku on hyvää vielä seuraavana päivänäkin.

Kurpitsakorokke

23. marraskuuta 2014


Järkevin suomennos tälle varmaan olisi kurpitsakroketti, mutta pidättäydyn mielummin hieman alkuperäisemmässä ilmaisussa. Korokke on siis japanilainen versio meilläpäin paremmin krokettina tunnettu ruoka. Korokkeihin voinee laittaa täytteeksi erinäisiä asioita, joista yleisimpiä ovat varmaankin liha-peruna- ja kurpitsatäytteet. Korokkeja kuitenkin yhdistää niiden panerointi pankojauhoilla eli suomalaisittain hyvin karkeilla korppujauhoilla. Perinteiset korppujauhot toimivat sinänsä tähän, mutta hieman karkeammilla pankoilla lopputuloksesta tulee parempi. Korokket ovat siitäkin käteviä, että ne voi tehdä eri muotoisina, pihveinä tai pyöryköinä, jolloin ne toimivat hyvin eri käyttötarkoituksissa esimerkiksi sormisyötävänä tai pääruokana.
Tässä reseptissä esittelen hieman terveellisemmän version näistä, sillä perinteinen valmistustapa korokkeille on uppopaistaminen ja tässä reseptissä kypsennys tapahtuu uunissa. Kurpitsaa käyttäessä täytteestä tulee helposti hieman löysähköä, joten kannattaa olla tarkkana sen suhteen, että kurpitsan valuttaa ensin hyvin. 
Lopputulos oli mielestäni maukas ja vaivan arvoinen, että ei kannata epäröidä näiden valmistuksessa. Tonkatsukastike kruunaa vielä kokonaisuuden tuoden mukavaa suolaisuutta. Tonkatsukastiketta löytyy aasiamarketeista, sen puuttuessa kastikkeena voi käyttää ketsupin ja HP kastikkeen tai vastaavan tyyppisen sekoitusta.

Kurpitsakorokke

n. 20 palaa

Täyte
500 g kurpitsaa
½ dl   paahdettua sipulia
3 rkl   kaurahiutaleita
1 tl     suolaa
(3 rkl soijajauhoja)*

Panerointi (jauhoja voi kulua enemmänkin)
1 dl vehnäjauhoja
1 dl vettä + 3 rkl soijajauhoja (vastaa kahta kananmunaa)
5 dl leivänmurusia (panko jauhoja)

Tarjoiluun tonkatsukastiketta

*Jos kurpitsamassa tuntuu kovin vetiseltä, lisää taikinaan soijajauhoja tai vehnäjauhoja

Kypsennä kurpitsa esimerkiksi uunissa. Siivuta se ja laita 200 asteiseen uuniin noin 40 minuutiksi, kunnes pehmeää. Soseuta kurpitsa ja nosta sose hetkeksi siivilään valumaan, että ylimääräinen neste lähtee. Kun neste on saatu pois sekoita sose ja loput täytteen aineet keskenään. Nosta jääkaappiin odottamaan/turpoamaan ainakin 15 minuutiksi.
Laita panerointiainekset erillisiin kulhoihin, jauhoja saattaa kulua enemmänkin mitä ohjeistan, joten varaudu käyttämään enemmän. Jos haluat leivänmuruista/pankosta paistuneemman värinen, kuullota ne ensin pannulla (seesami)öljyssä.

Kun täyte on turvonnut jääkaapissa, muotoile siitä käsin tai kahden lusikan avulla vajaan kahden ruokalusikallisen kokoisia palloja. Pyörittele pallo ensin vehnäjauhoissa sitten vesi-soijajauhoseoksessa ja lopuksi leivänmurukulhossa.

Nostele pallot leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja litistä lusikalla pihviksi. Toista sama kunnes täytetaikina loppuu.
Paista pihvejä 220 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Pihveistä kuuluu tulla kasassa pysyviä, mutta meheviä.
Tarjoile lämpimänä tai kylmänä. Tarjoillessa laita päälle nokare tonkatsukastiketta.

Portobellokeitto

22. marraskuuta 2014


Kaupassa olivat portobellot tarjouksessa ja mietinkin kovasti mitä niistä tekisin. Portobellot ovat hyvin monipuolisia ruuanlaitossa, sillä ne sopivat käytännössä miten tahansa valmistettuna. Eräs herkkuni on paistaa sienet kokonaisena ja syödä ne ns. pihvin asemesta. Tämä portobellokeittokin oli mukava uusi tuttavuus, kannattaa kokeilla. Portobellojen maku korostuu hyvin keitossa, kunhan muistaa, että keittoa ei tarvitse maustaa paljoakaan.

Portobellokeitto

2 annosta

1        sipuli
2        valkosipulinkynttä
1 rkl   öljyä
150 g tuoreita portobellosieniä (2 isoa)
3 dl    kasvislientä
2 dl    kaurakermaa
100 g kauratuorejuustoa
valkopippuria

Pilko sipulit ja sienet. Kuullota sipuleja öljyssä, että ne hieman pehmenevät ja lisää sienet joukkoon. Kypsennä sen verran, että sienistä haihtuu jonkin verran nestettä ja ne pehmenevät. Lisää sekaan kasvisliemi ja keitä hetki kasaan. Lisää viimeisenä kaurakerma ja -tuorejuusto ja keitä vielä sen aikaa, että tuorejuusto kunnolla sulaa. Mausta valkopippurilla.

Päärynäjuustokakku

21. marraskuuta 2014


Tämän kakun lähtökohtana toimi lähinnä vain se, että kaapissa tuorejuustossa oli päiväys menossa ja kaupasta oli juuri löytynyt tuoreita suomalaisia päärynöitä. Päärynä sopii mielestäni hyvin suklaan kanssa, joten tein pohjasta varsin kaakaoisen. Maapähkinävoi tuo myös oman hyvän vivahteensa pohjaan ja pitää sen rakenteen hyvin kasassa. Täytteen tein aika perinteisen tyyppisen paistettavan juustokakun täytteen, mutta halusin kokeilla makeuttamista vain päärynäsoseessa. Omassa versiossani en siis erikseen lisännyt sokeria ja mielestäni lopputulos oli siitä huolimatta maistuva. Jos kuitenkin haluaa makeamman kakun, niin silloin sokeria voi lisätä puolisen desiä, jonka arvelisin riittävän makeutukseen.
Päärynä sopii hyvin juustokakkuun ja se tekee paloista hieman näyttävämmän näköisiä, kun päärynäviipaleet näkyvät pohjan ja täytteen välissä. Jos kakun haluaa toteuttaa perinteiseen 26 cm halkaisijan irtopohjavuokaan, niin reseptin voi tehdä kaksinkertaisena. Luksusta halutessaan kakulle voi myös toteuttaa esimerkiksi suklaakastikkeen ja tarjoilla sen kanssa. Mutta itse nautin tämän kakun kahvin kanssa ja lopputulos oli mielestäni varsin toimiva.

Päärynäjuustokakku

18 cm irtopohjavuoallinen

Pohja
1½ dl kauralese- ja hiutalesekoitusta
1 rkl   pellavansiemenrouhetta
2 tl     kaakaojauhetta
1 rkl   maapähkinävoita
3 rkl   öljyä

Täyte
2        pientä päärynää (tai 150 g päärynäsosetta)
200 g tuorejuustoa
1 rkl   perunajauhoja
2         kananmunaa
1 tl      vaniljasokeria
(½ dl   sokeria)

Väliin
2       pientä päärynää (tai 1 iso)
1 rkl perunajauhoja
1 rkl kanelisokeria

koristeluun esimerkiksi kaakaojauhetta

Valmista ensin pohja. Sekoita ainekset keskenään haarukalla. Pingota leivinpaperi 18 cm halkaisijan irtopohjavuoan pohjalle ja levitä pohja siihen tasaiseksi kerrokseksi. Nosta jääkaappiin odottamaan.
Valmista täyte. Kuori, poista siemenkoda päärynöistä ja soseuta ne haarukalla tai sauvasekoittimella. Tarvittaessa käytä päärynäsosetta hetki mikrossa, että ne pehmenevät ja soseutuvat. Notkista tuorejuusto kulhossa ja lisää sekaan päärynäsose ja perunajauhot. Vatkaa seosta kunnes hieman kuohkeampaa. Lisää kananmunat yksitellen ja vatkaa kunnolla vaahtoavammaksi. Lisää lopuksi vaniljasokeri ja sekoita.
Kuori ja lohko väliin tulevat päärynät ja sirota niiden päälle perunajauhoja. Asettele päärynänpalat irtopohjavuokaan pohjan päälle niin, etteivät ne ole toistensa päällä. Sirota lopuksi kanelisokeri päälle. Kaada täyte varovasti päärynöiden päälle ja huolehdi, etteivät päärynät nouse pintaan.
Paista 175 asteisessa uunissa 40-50 minuuttia.
Koristele halutessasi kaakaojauheella. Anna jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua.

Kurpitsalatte

18. marraskuuta 2014


Viimeaikoina tai sanotaanko jokin aika sitten mediassa hehkutettiin paljon Starbucksin pumpkin spice latesta ja siihen kohdistuvasta villityksestä. Tutkiskelin hieman asiaa, että mistä kyseinen juoma oikein olisi valmistettu ja päädyin lopputulokseen, että yhteyttä kurpitsaan täytynee etsiä hammastikkua apuvälineenä käyttäen. Ideanahan siinä on käytännössä kurpitsamauste. Suomessahan kurpitsamaustetta ei kovin suurilla merkkivaloilla ole myynnissä, joten eri mausteita voinee lisäillä oman mielen mukaan. Kurpitsan kanssa sopii mielestäni todella hyvin kaneli, inkivääri, pomeranssinkuori ja neilikka. Kyseiset mausteet ovat toki yleisiä myös piparkakuissa, mutta erilaisella suhteella ja siirapin poisjättämisellä saadaan ei-niin-piparkakkuinen maku aikaan. 
Tämä tuotos syntyi siis käytännössä halusta toteuttaa oma kurpitsalatte oikeasta kurpitsasta kunnon mausteilla. Tavallistakin maitoa voi reseptissä käyttää, itselläni sattui olemaan riisimaitoa vain hollilla ja laktoosi-intolerantikkojuoja ajatellen käytin sitten sitä. 
Suosittelen juomaan tämän juoman ehdottomasti kunnolla lämpimänä, sillä kylmänä mausteet eivät tule tarpeeksi hyvin esille.

Kurpitsalatte

3-4 annosta


2 dl kurpitsasosetta
2 dl vahvaa kahvia (tai espressoa 3-4 annosta)
7 dl valinnaista kasvimaitoa
1 rkl vaniljauutetta
2 rkl vaahterasiirappia
1½ tl maustesekoitusta (kanelia, jauhettua pomeranssinkuortsa, inkivääriä ja neilikkaa, maustepippuria)

koristeluun kanelia

Kuumenna kasvimaito kattilassa. Sekoita sillä välin kurpitsasose, kahvi ja mausteet ja jaa seos 3-4 lasiin. Halutessasi, vaahdota kuumaa maitoa hieman, ja kaada se tasan laseihin kurpitsaseoksen päälle. Ripottele kanelia pinnalle ja tarjoile lämpimänä.

Suklaapähkinävoibrowniet

11. marraskuuta 2014


Valmistin aikoinaan mustapavuista brownieseja ja tämä resepti on toteutettu hieman samalla idealla. Kikherneet toimivat ehkä hieman mustapapuja paremmin makeassa leivonnassa, sillä niiden ominaismaku peittyy paljon helpommin. Tämäkin toki lienee varmaan makuasia, kuka maistaa minkäkin voimakkaampana.
Tällä ohjeella brownieista tulee aika makeita, eli jos ei tarvitse olla ihan niin herkkuherkkua, niin erikseen lisätyn sokerinkin voi jättää pois sillä suklaapähkinälevite kyllä hoitaa asian. Käytin itse tähän samaa suklaamaapähkinävoita, mitä aiemminkin olen joissain resepteissä käyttänytkin, se on toimivaa. Kyseistä levitettä käytettäessä suolaa ei kannata erikseen lisätä, sillä siitä tulee sopivasti suolaisuutta. Jos käytät jotain muuta suklaapähkinälevitettä, kannattaa suolaa lisätä hieman, sillä se tasoittaa mukavasti muita makuja.

Suklaapähkinävoibrowniet

8 palaa

1 tlk     kikherneitä (230g valutettuna)
ripaus  leivinjauhetta
ripaus  ruokasoodaa
(ripaus suolaa)
½ dl     ruokosokeria
2/3 dl   kaurahiutaleita
½ dl     suklaapähkinälevitettä (esim. suklaista maapähkinälevitettä)
2/3 dl   kasvimaitoa
1 tl       vaniljauutetta
3 rkl     tummasuklaahippuja/rouhetta (esim. tummansininen panda)

Muussaa kikherneet. Jos haluat päästä helpolla, surauta ne yleiskoneella murskaksi tai jos haluat tehdä asiat vaikean kautta (kuten minä) survo kikherneet siivilän läpi (ainakin tulee supersileä rakenne). Lisää taikinan muut ainekset, paitsi suklaahiput kikherneiden sekaan ja sekoita hyvin. Massasta tulee hieman löysähköä. 
Kaavi taikina leivinpaperilla vuorattuun 20x30cm uunivuokaan ja tasoita pinta. Ripottele suklaahiput taikinan päälle. Paista 175 asteisessa uunissa 25-30 minuuttia.
Anna jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua, tai jos haluat kikherneiden maun häviävän kunnolla, odota seuraavaan päivään.

Yön yli odottelevat värikkäät sisarussämpylät

1. marraskuuta 2014


Vastapaistetut ja vielä lämpimät sämpylät ovat ehkä parasta leipää, mitä tiedän. Sellaiset sämpylät eivät välttämättä edes tarvitse mitään päälleen tai kenties pienen nokareen voita.
Näihin sämpylöihin käytin punajuurta ja porkkanaa. Oikaisin hieman ja käytin kaupan valmista punajuuri-perunasosetta, jolloin aiheutuvan sotkun määrä ja ajankäyttö ei ole ihan niin suurta. Punajuuri ei maistu valmiissa sämpylöissä juuri ollenkaan, mutta värjää taikinan hienosti. Taikinan valmistusvaiheessa punajuuren haju tosin on voimakas, mutta se häviää paistettaessa.
Taikinan kohotus tehdään yön yli, jolloin maut tasaantuvat ja lopputuloksen pitäisi olla ylipäätään parempi. Vaikea sanoa, mikä ero olisi vähemmän kohotetuissa sämpylöissä, mutta nämä maistuivat herkullisilta ja maut olivat mukavan tasaiset. Koska kohotusaika on pitkä, taikina pitää jättää hieman normaalia löysemmäksi, että se on käsiteltävää aamullakin. Kun pyöriteltyjä sämpylöitä asettelee uunipannulle, pitää olla tarkkana, että jättää sopivan kokoiset välit. Jos sämpylät ovat liian tiheässä, ne tiivistyvät toisiinsa kiinni hieman liikaa ja kypsyminen hidastuu, joten sopiva rako on vajaa sormenleveys. 

Sämpylät

30-35 sämpylää (punaisia tulee hieman enemmän)

Punajuuritaikina
3½ dl   kauramaitoa
1/3 pss kuivahiivaa
1 rkl     hunajaa/siirappia
200 g    punajuuri-perunasosetta
1 tl        suolaa
1 dl       kauraleseitä
8-9 dl    kaurasämpyläjauhoja
2 rkl      öljyä

Porkkana-pellavansiementaikina
4 dl      kauramaitoa
1/3 pss kuivahiivaa
1 rkl     hunajaa/siirappia
1           porkkana (raastettuna)
½ dl      pellavansiemenrouhetta
½ dl      kauraseleitä
7-8 dl    kaurasämpyläjauhoja
2 rkl      öljyä

kauraleseitä tai siemeniä koristeluun

Valmista taikinat yhtäaikaisesti edellisenä iltana.
Kaada kylmä kauramaito kulhoon, lisää hiiva ja hunaja/siirappi ja sekoita. Lisää toiseen taikinaan punajuuri-perunasose ja toiseen porkkanaraaste ja pellavansiemenrouhe. Sekoita taikina. Lisää suola, kauraleseet ja osa jauhoista ja sekoita. Taikinaa kannattaa ruveta sekoittamaan käsin n. 5-6 dl jauhojen lisäyksen jälkeen. Lisää jauhoja hiljalleen ja vaivaa käsin. Kun taikina tarttuu vielä hieman sormiin, mutta on helposti muotoiltavaa, se on sopivaa. Lisää vielä öljy ja sekoita hyvin. Taikinan tulee jäädä hieman löysemmäksi, mitä sämpylätaikina normaalisti. Porkkana-pellavataikinaan tulee käyttää hieman vähemmän jauhoja. Peittele taikinat liinalla ja nosta yöksi jääkaappiin kohoamaan.
Seuraavana päivänä taikina kohotetaan 40 asteisessa uunissa. Muotoile taikinoista pötköt jauhotetulla alustalla ja leikkaa sopivan kokoisiksi paloiksi ja pyörittele paloista sämpylöitä. Asettele sämpylät leivinpaperille uunipellille vierekkäin (alle 1 cm raot) haluamaasi muotoon. Nosta uunipelti 40 asteiseen uuniin kohoamaan noin puoleksi tunniksi.
Kun sämpylät ovat kohonneet, ota ne pois uunista ja lämmitä uuni 225 asteeseen.
Kohotetut sämpylät: 22 punaista, 13 vaaleaa
Voitele sämpylöiden pinta vedellä ja ripottele halutessasi päälle siemeniä/kauraleseitä. Paista sämpylöitä 225 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.
Sämpylät ovat parhaimmillaan lämpöisenä.

Riivattu kurpitsapiirakka


Nyt viimeinnkin lisään tänne lähestulkoon luottokurpitsapiirakkani reseptin, tosin sitten kuitenkaan tämä ei ole ihan sellainen, mitä yleensä olen tehnyt. Halusin kokeilla omenasoseen käyttöä pohjataikinassa ja sain todeta, että maku oli hyvä, mutta rakenne jäi hieman kovaksi. 
Tässä kurpitsapiirakassa täyte onkin se paras asia. Sunnuntain kuohkea vispi toimii loistavasti kurpitsan kanssa. Kyseien vispi on myös maidoton, joten sopivuus on taattu erikoisruokavalioihinkin. Vispi on myös sopivan makeaa ja jämäkkää, joten täyte ei kaipaa kananmunia rakenteen tueksi, joten käytin hieman pellavansiemenrouhetta, joka toimittaa samaa asiaa. Muscovadosokeri tuo väriä täytteeseen ja samalla syventää makua.

Kurpitsapiirakka

paksu 20 cm halkaisijan piirakka tai ohut 26 cm halkaisijan piirakka

Pohja 
150 g  omenasosetta
3 dl     täysjyvävehnäjauhoja
3/4 dl  täysjyvä spelttimannasuurimoita (SunSpelt)
1 rkl    öljyä
ripaus suolaa
ripaus kanelia

Täyte
400 g kurpitsaa (kuorineen n. 500 g)
2 dl    Sunnuntain kuohkeaa vispiä
50 g   muscovadosokeria (voi korvata ruokosokerilla)
2 rkl   pellavansiemenrouhetta
1 tl     kanelia
ripaus pomeranssinkuorijauhetta
ripaus neilikkajauhetta
ripaus inkiväärijauhetta

koristelu 1 tl vettä + 1 rkl tomusokeria

Pilko kurpitsa kuutioiksi ja kypsennä 200 asteisessa uunissa ainakin 40 minuuttia tai kunnes pehmeää, kypsyyden voi testata haarukalla.
Valmista pohja. Laita kaikki ainekset kulhoon ja nypi taikinaksi. Kun taikina on kunnolla sekaisin, muotoile siitä pallo ja kaulise taikinasta puolen sentin paksuinen levy, joka on hieman isompi kuin käyttämäsi piirakkavuoka. Nosta levy piirakkavuokaan ja painele pohjalle, leikkaa ylimenevä taikina veitsellä ja tasoita reunat. Pistele pohjaan haarukalla muutama reikä ja nosta jääkaappiin odottamaan.
Kun kurpitsa on kypsää, irrota paloista kuoret lusikan tai veitsen avulla. Soseuta kurpitsa sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Vatkaa kuohkea vispi vaahdoksi ja sekoita kurpitsasoseeseen. Lisää sokeri, pellavansiemenrouhe ja mausteet ja sekoita hyvin. Kaada täyte kylmälle pohjalle ja paista 200 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Piirakka on kypsä, kun keskustan täyte hytisee hieman, mutta reunoilla ei. 
Anna piirakan jäähtyä kunnolla ennen koristelua. Makujen voi (ja kannattaa) antaa tasaantua seuraavaan päivään asti. Valmista tahna koristeluun. Sekoita vesi ja tomusokeri, tarvittaessa lisää tomusokeria jos tahna jää liian löysäksi. Pursota tahnaa (esim. muovipussi jossa nurkassa pieni reikä) spiraaliksi piirakan keskeltä aloittaen ja vedä tikulla viivat keskeltä ulospäin.

The Legend of Hot Pumpkin Soup

31. lokakuuta 2014


Kuten jo olen tainnut aiemmin mainita, kurpitsat ovat loistava raaka-aine! Kurpitsapiirakat ja keitot, ja käytännössä mikä tahansa kurpitsasta valmistettu, ovat todella hyviä. Kurpitsasta on oikeastaan myös todella helppoa valmistaa ruokia, joten taitojen puutetta ei tarvitse epäröidä. Suurin "ongelma" kurpitsojen kanssa lienee vain se, että niiden kypsymisessä menee kauan. Tosin kypsymisajankin kanssa voi joustaa esimerkiksi kypsyttämällä kurpitsoja mikrossa.
Tämä kurpitsakeitto sai innoitteensa tälläkertaa suosikkipelisarjastani The Legend of Zeldasta, jonka eräässä versiossa pitää kuljettaa kuumaa kurpitsakeittoa asiakkaalle, ennen kuin se pääsee jäähtymään (tämän keiton jäähtymisessä kesti kuitenkin kauemmin kuin pelin 5 minuuttia, sillä onnistuin polttamaan kieleni tätä syödessäni). Keitto kuljetetaan pelissä lasipurkissa, jonka sittemmin saa itselleen. Sopivaa lasipurkkia minulla ei kuitenkaan tarjoiluun ollut saatavilla, joten jouduin tyytymään omaan keittooni lautaselta tarjoiltuna. Kyseisellä kurpitsakeitolla on toki muitakin hyviä puolia, kuten se, että sen avulla pelihahmo Linkille saa lisää energiaa. Tätä keittoa syödessään voikin siis ajatella sen olevan hyvin energisoiva ruoka. Jokainen siis omaa keittoansa keittelemään ja sitä muille kuljettamaan!

Kurpitsakeitto

2-3 reilua annosta

500 g kurpitsanpaloja (kuorineen n. 800 g)
1 rkl  öljyä
2       sipulia
3       valkosipulin kynttä
5 dl   kasvislientä
1 dl   (kaura)kermaa
cayennepippuria
paprikajauhetta
suolaa
mustapippuria

tarjoiluun esimerkiksi siemeniä (auringonkukansiemenet, kurpitsansiemenet...) tai kermaviiliä

Pilko kurpitsa paloiksi ja kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia tai kunnes kypsiä. Kypsymisaika vaihtelee hieman kurpitsalajikkeittain, joten kypsymistä kannattaa testata haarukalla.
Pilko sipulit ja kuullota ne öljyssä. Kun kurpisat ovat kypsiä irrota pehmeistä paloista kuori lusikan tai vetisen avulla. Lisää kattilaan sipulit, kurpitsa ja kasvisliemi. Kuumenna keitos ja tarvittaessa keitä vielä hetki, jos kurpitsanpalat tuntuvat liian kovilta. Nosta kattila pois liedeltä ja soseuta sauvasekoittimella (tai tehosekoittimessa jos koet helpompana). Lisää lopuksi kerma ja mausteet.
Tarjoile lämpimänä erilaisten siementen ja/tai kermaviilin kanssa.

Herra Kurpitsa näytti ensin tältä, kunnes joutui pataan

Perunarieska jämistä

28. lokakuuta 2014


Rieskat ovat mitä mainioin leipälajike ja parasta ne ovat tottakai vastapaistetun lämpiminä. Rieskoja on loppujen lopuksi todella helppo valmistaa, yksinkertaisimmillaan jauhoja ja vettä, mutta jostain syystä en itse saa kovinkaan usein aikaiseksi tehdä niitä. Rieskoja on myös helppo muokkailla monin eri tavoin, kuten käyttämällä erilaisia jauhoja tai lisänä jotain juuressosetta. Niihin saa myös helposti uppoamaan erinäisten ruokien jämät, kuten itse tälläkertaa käytin lehtikaalimuusini rippeet. Kannattaa siis käyttää mielikuvitusta ja toteuttaa jännittäviä tuotoksia.

Rieskat

n. 15 keskikokoista rieskaa

5 dl    perunamuusia (käytin aiemmin tekemäni lehtikaalimuusin loput)
3 dl    soijajugurttia
2 dl    vettä
1 dl    kaurahiutaleita
ripaus yrttisuolaa
1 rkl   pellavansiemenrouhetta
2 dl    ohrajauhoja

Notkista ensin muusi, että saat turhat kokkareet pois. Sekoita siihen muut aineet paitsi ohrajauhot. Lisää jauhoja vähän kerrallaan, ettei taikinasta tule liian jämäkkää, jos siihen tulee liikaa jauhoja. Lopputuloksen pitäisi olla löysähköä, mutta pysyä kuitenkin hieman kasassa. Lusikoi massaa leivinpaperoidulle uunipellille noin kaksi ruokalusikallista per rieska ja levitä taikina tasaiseksi joka rieskan kohdalla.
Paista 250 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Tarjoile mieluiten lämpimänä, jolloin rieskat parhaimmillaan.
Blogger Widget