Mango-kaalisalaatti eli vauvanruokasalaatti

22. syyskuuta 2014


Eräässä lounasravintolassa maistoin tämäntyyppistä kaalisalaattia ensimmäisen kerran. Aluksi idea mangososeesta kaalissa vaikutti oudolta, mutta tämä maistuu paljon paremmalta mitä kuulostaa. Vauvanruokasalaattihan nimeen tulee siitä, että tähän on niin kätevä käyttää pilttiä, ellei halua ostaa isoa tölkkiä mangososetta (tai soseuttaa itse). Ulkonäkökään ei välttämättä ole kaikkein kaunein, mutta maun voin taata olevan mitä mainioin.
Kun kaalin jaksaa suikaloida mahdollisimman pieneksi ja puristella se kunnolla niin lopputuloksesta saa hyvän. Jos kaali jää liian isoiksi paloiksi tai jättää puristeluvaiheen välistä, sen maku jää herkästi kitkeräksi. Ideana suolatun kaalin puristelussa on kaalin kasvisolujen soluseinien rikkominen, jonka johdosta neste valuu ulos ja rakenteesta tulee pehmeämpi. Kasvien biokemiasta kiinnostuneet voivat tutkiskella asiaa tarkemmin internetin syövereistä, jonka jälkeen tätä herkkusalaattia onkin ehdottomasti pakko kokeilla ja tuhota ennakkoluulot, sikäli sellaisia oli.

Kaalisalaatti

n. 4 annosta

300 g  keräkaalia
ripaus suolaa
125 g  mangososetta (käytännössä siis purkillinen mangopilttiä

Kaalista saa parasta, kun sen suikaloi kuorimaveitsellä hyvin ohuiksi suikaleiksi, silloin kaalin saa pehmenemään parhaiten. Nostele suikaloitu kaali kulhoon, lisää suola ja puristele sitä käsin niin, että se rupeaa hieman mehustumaan. Tarvittaessa ota kaalista jääneet ovat osat pois. Lisää sekaan mangosose ja sekoita hyvin. Anna maustua hetki ennen tarjoilua.

Kookosmannapuuro cashewpähkinävoilla

11. syyskuuta 2014

Se ei sitten ole sinappia

Puuroa jännittävästä maidosta osa x-y^2. Kävin kaupassa ja löysin GoGreenin uutta kookosjuomaa. Ensinnäkin purkin erikoinen väri kiinnitti huomioni, jonka jälkeen huomasin mitä tuote oikein olikaan. Pidän kookoksesta paljon makuna, joten tätä täytyi ehdottomasti kokeilla. Tuoteselosteesta selvisi, että tuotteeseen on käytetty vettä ja kookosmaitotiivistettä, eli ihan ehtaa tavaraa eikä mitään epämääräisiä lisämakuja. Tämä päätyikin siis kokeiluni uhriksi ja höysteeksi päälle laitoin vielä juuri löytämääni cashewpähkinävoita, joka sekin osoittautui mainioksi makuelämykseksi.
Tutkittuani vielä hieman asiaa, huomasin, että GoGreenilta on tullut yhtäaikaa tämän kookosjuoman kanssa myös cashewpähkinäjuoma, joka onkin varmaan seuraava uhrini, joten sitä odotellessa nauttikaa kookosmannapuurosta (maidoton kookostäysjyväspelttimannapuuro cashewpähkinävoilla olisi ollut lievä nimihirviö joten tyydyin alkeellisempaan hirviöön tämän postauksen nimessä).

Kookosmannapuuro

4-5 annosta

1 l      kookosjuomaa (Go Green)
2½ dl spelttimannasuurimoita (SunSpelt)

cashewpähkinävoita tarjoiluun

Kiehauta kookosjuoma kattilassa. Lisää mannasuurimot kokoajan sekoittaen. Anna hautua muutama minuutti ja jäähdytä. 
Tarjoile hieman jäähtyneenä tai täysin kylmänä cashewpähkinävoinokareen kanssa.

Luumukaurapuuro

Mikä olisikaan sen parempaa aamu- tai miksei iltaruokaakaan, kuin luumupuuro? (Saatan toki keksiä hetikin useamman vaihtoehdon, mutta tämäkin puuro on kuitenkin todella hyvää ja hieman erilaista.) Luumupuurohan on sinänsä suhteellisen perinteinen ja arvatenkin aliarvostettu herkku. Tässä omassa versiossani käytin kaurahiutaleiden lisänä pellavansiemenrouhetta, joka tuo puuroon lisää kuitua ja mukavamman suutuntuman.
Kannattaa kokeilla, varsinkin nyt, kun saa vielä tuoreita suomalaisia luumuja!

Luumupuuro

1 annos

1-2 luumua
1 dl kaurahiutaleita
1 rkl pellavansiemenrouhetta
ripaus suolaa

Pilko luumut kattilaan ja keitä niitä pienehkössä vesimäärässä. Kun luumujen rakenne alkaa rikkoontua (arviolta 5 minuutin keittämisen jälkeen), lisää seokseen kaurahiutaleet ja pellavansiemenrouhe ja keitä vielä noin 10 minuuttia, kunnes kaurahiutaleet ovat kypsyneet. Lisää lopuksi ripaus suolaa ja tarjoile.

Herkullinen spagettikurpitsavuoka


Spagettikurpitsa, tuo jännittävä kurpitsalajike, jonka viimein onnistuin löytämään pitkän etsinnän jälkeen. Olin vierailemassa Tampereella Ahlmanin tilapuodissa, jossa oli tarjolla mitä jännittävimpiä lähituotteita. Sieltä sitten löysinkin spagettikurpitsani, joka päätyi tähän kokeiluun. Varmaan täytyy vielä lähipäivinä käydä hakemassa toinenkin kurpitsa, sillä he kertoivat, että spagettikurpitsoja olisi saatavilla vielä ennen yöpakkasia.
Spagettikurpitsa maistuu aika omanlaiseltaan, enkä yhtäkkiä keksi oikein hyvää tapaa kuvata sen makua. Tavallaan se muistuttaa hieman kesäkurpitsaa pienellä kitkeryydellään ja kosteudellaan, mutta toisaalta sen maun voisi arvella olevan peräisin perinteisestä kurpitsasta. Loppujenlopuksi kun käytin sitä tähän vuokaan, ei lopputuloksesta oikein osannut päätellä, miltä se todella maistui (muutakuin hyvältä). Rakenne muistutti hieman spagettia, mistä kurpitsa on nimensäkin saanut. Tämä on kokeiluna ehdottomasti vahva kandidaatti erinäisille pastaruuille. Seuraavaksi varmaan kokeilen jonkinlaista nuudelikorvikkeena käyttöä.
Tämä spagettikurpitsavuoka siis tuo spagettikurpitsan hyvät ominaisuudet esille: mieto, mutta sopivasti aromikas maku yhdistettynä sipuliin ja maitotuotteisiin. Kannattaa kokeilla jos pitää uusista makuelämyksistä.

Spagettikurpitsavuoka

2-3 annosta

400 g spagettikurpitsa
1        iso sipuli
2        valkosipulin kynttä
2½ dl maustamatonta (soija)jugurttia
½ tl     suolaa
          mustapippuria
50 g   (vege)juustoraastetta (tai ripottele päälle korppujauhoja juuston sijaan)

Puolita spagettikurpitsa pitkittäin. Kaavi lusikalla kurpitsan keskustasta siemenet pois. Nosta kurpitsan puolikkaat leikkauspinta alaspäin leivinpaperin päälle uunipannulle. Paista 200 asteisessa uunissa 30-40 minuuttia, kunnes kurpitsan reunoilla näkyy hieman paistunutta.
Paloittele sipulit ja paista pannulla. Sipulien hieman ruskistuttua nosta ne kulhoon, kaada jugurtti mausteiden kera sekaan ja sekoita.
Kun spagettikurpitsa on ollut tarpeellisen ajan uunissa, nosta pois ja käännä. Anna jäähtyä hetki, että pystyt käsittelemään kurpitsaa. Kaavi haarukalla kurpitsan rihmamainen malto pois kuorista ja anna hetki valua paperin päällä.
Nostele malto jugurtti-sipuli kulhoon ja sekoita, varo ylimääräisen nesteen viemistä kulhoon. Jos kulhossa näyttää olevan nestettä kovin paljon, kaada sitä varovasti pois. Kaada seos uunivuokaan ja laita juustoraaste päälle.
Paista 200 asteisessa uunissa vielä noin 30 minuuttia, kunnes pinta on ruskistunut.

Minttuinen karviaishyytelö

4. syyskuuta 2014


En ollut aiemmin valmistanut varsinaisesti hyytelöä, joten päätin nyt kerrankin kokeilla. Kotona karviaissato oli varsin hyvä, joten ne pääsivät kokeiluuni uhreiksi. Punaisten karviaisten kerrotaan hyytelöityvän paremmin, sillä ne ovat hieman happamampia kuin vihreät karviaiset. Käytin hyytelössä myös minttua, että siihen saisi mukavan raikkaan vivahteen karviaisen rinnalle.
En halunnut kovin sokeripitoista hyytelöä, joten päädyin käyttämään melatinia hyytelöimiseen. Sokeria lisäsin lähinnä mauksi.
Tämä hyytelö toimii oikein hyvin esimerkiksi puuroissa tai jälkiruuissa. Mikseipä sitten vaikka ihan broilerin tai vastaavan kanssa lämpimissäkin aterioissa. Onnistunut kokeilu siis kaikenkaikkiaan.

Karviaishyytelö

4 pienehköä purkillista

1 l       karviaisia (punaiset hyytelöityvät paremmin)
½ dl    vettä
1 dl     sokeria
1 dl     tuoretta minttua
½ pss sinistä melatinia

Perkaa karviaiset tarvittaessa. Laita karviaiset, vesi ja sokeri kattilaan ja lämmitä hiljalleen välillä sekoitellen. Kun karviaisten rakenne alkaa hajoilemaan, laita lämpötilaa pienemmälle ja anna hautua jonkin aikaa, että karviaiset pehmenevät kunnolla. Nosta kattila levyltä ja anna jäähtyä hetki. Siivilöi karviaissose niin saat kuoret pois ja sileämpää hyytelöä. Karviaisia siivilässä kannattaa painella vielä lusikalla tai jollain, että saat kaiken marjan "lihan" käyttöön. Laita sose takaisin kattilaan ja lisää puolet melatin pussin sisällöstä soseeseen samalla sekoittaen. Keitä sosetta vielä minuutin verran. Leikkele/silppua mintun lehdet pieneksi ja lisää soseeseen. 
Annostele sose steriloituihin hillopurkkeihin ja laita pala leivinpaperia kannen alle. Kierrä korkit tiiviisti. Jäähdytä purkit heti annostelun jälkeen jääkaapissa. Hyytelö on kunnon jäähtymisen jälkeen valmista käytettäväksi.

Vanhat etiketit saa hillopurkeista pois liottamalla niitä vedessä yön yli. Pestyt hillopurkit saa steriloitua nätisti laittamalla ne avattuna 125 asteiseen uuniin vähintään 15 minuutiksi. Kannet voi keittää vedessä. 

Omena-uunikaurapuuro


Alkaa tuntua, että aloitan nämä introt aina samalla tapaa "suosikkiruokani plaaplaa"... Mutta toisaalta miksipä tekisin mitään, mistä en itse pidä. Ja koska nyt satun pitämään yleisestiottaen ruuasta, niin usein on ongelmana se, että ei ole juurikaan ruokia joista en pidä... Mutta jokatapauksessa, tällä kertaa esillä superherkullinen uunipuuro. Sen ulkonäkö ei välttämättä kovinkaan hätkäytä, epämääräistä mössöähän se vain on, mutta maku on jotain, mitä sanoin on kovin vaikea kuvata. Tiivistetty kuvaus: herkullista.
Omena mehevoittää puuroa mainiosti ja jättää sen hieman kosteammaksi mitä uunipuuro yleensä. Kokonaiset kaurasuurimot ovat myös uudehko löydökseni, johon olen ihastunut. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan edes kokonaisten kaurasuurimoiden käyttöä uunipuurossa, jos omenaraaste tuntuu vielä liian jännittävältä idealta.

Uunipuuro

4 annosta

2-3  omenaa
1 l   makeuttamatonta mantelimaitoa
3 dl kokonaisia kaurasuurimoita
1 tl  suolaa

tarjoiluun kanelisokeria

Raasta omenat karkeaksi raasteeksi. Lisää omenaraaste, mantelimaito, kaurasuurimot ja suola tilavuudeltaan vähintään 2 litran uunivuokaan. Nosta puuro uuniin ja laita se lämpenemään 150 asteeseen. Anna puuron kypsyä 2-3 tuntia uunissa. 
Tarjoile kanelisokerin kanssa tai mikseipä vaikka maitotilkankin. Maistuu niin kylmänä kuin lämpöisenäkin.

Piparminttuinen mustikkakakkunen


Näin Pirkka-lehdessä maininnan minttuisesta mustikkapiirakasta, jossa oli käytetty Marianne-keksejä pohjana. Kyseinen resepti herätti mielenkiintoni ja kyhäsinkin sitten oman karvalakkiversioni piirakasta olennaisten raaka-aineiden puuttuessa. Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen. Piparminttu maistuu piirakasta juuri sopivasti peittämättä kuitenkaan mustikan makua alleen. Täytteestä tuli sopivan kiinteä Hyytelösokeri Multilla.
Kakun voi valmistaa myös kaksinkertaisella reseptillä, jolloin voi käyttää perinteistä 26 cm irtopohjavuokaa.

Mustikkakakku

16 cm halkaisijan irtopohjavuoka, noin 6 annosta

Pohja
1½ dl murennettuja kaurakeksejä (esim. Kantolan kaurakeksit)
1 rkl   kaakaojauhetta
2 tl     piparminttuaromia
30 g   margariinia (esim tummansininen Keiju)

Juustokakkutäyte
100 g  soijatuorejuustoa (esim Tofutti)
1 dl     soijavispiä
1 tl      piparminttuaromia
2 rkl   soijamaitoa (tai muuta nestettä)
1/4 dl Hyytelösokeri Multia

Mustikkakiisseli
200 g mustikoita
½ dl   vettä
1 rkl   perunajauhoja
2 rkl   vettä

Valmista ensiksi pohja. Murenna kaurakeksit ja sekoita niihin ensin kaakaojauhe. Sulata margariini ja lisää murujen sekaan piparminttuaromin kanssa ja sekoita vielä mahdollisimman tasaiseksi. Pingota leivinpaperi 16 cm halkaisijan irtopohjavuokaan ja levitä keksimuruseos sen pohjalle tasaiseksi. Nosta jääkaappiin odottamaan. 
Valmista juustokakkutäyte. Notkista tuorejuusto. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita tuorejuustoon. Lisää piparminttuaromi ja sekoita. Lämmitä 2 rkl nestemäärä esimerkiksi mikrossa ja sekoita hyytelösokeri siihen niin, että se liukenee kunnolla. Kaada hyytelösokerilitku nauhana täytteeseen kokoajan sekoittaen.
Kauho täyte keksipohjan päälle irtopohjavuokaan ja nosta jääkaappiin hyytymään vähintään pariksi tunniksi. Mitä kauemmin antaa hyytyä, sen parempi lopputulos

Kun kakku on ollut jääkaapissa hyytymässä vähintään muutaman tunnin, valmista mustikkakiisseli. Kaada mustikat ja puoli desio vettä kattilaan ja lämmitä hiljalleen. Anna mustikoiden rakenteen hieman hajoilla, mutta ei liikaa, mustikat saavat jäädä hieman paloiksi. Liuota perunajauhot pieneen määrään vettä ja kaada nauhana mustikkaseokseen kokoajan sekoittaen. Lämmitä seosta vielä niin että se pulpahtaa ja sekoita vielä kunnolla. Anna hieman jäähtyä, jonka jälkeen mustikkaseoksen voi kaataa piirakan päälle. Anna tasaantua jääkaapissa vielä ainakin tunti ennen tarjoilua.

Herukkavispipuuro

Vispupuuro on eräs suosikkiherkkuni, sitä tulee vain jostain kumman syystä valmistettua ihan liian harvoin. Koska punaherukkasato oli pensaissamme tänävuonna hyvin runsas, olen yrittänyt käyttää punaherukoita milloin mihinkäkin, nyt ne sitten päätyivät vispipuuroon. Valkoherukat toimivat vispipuurossa myös oikein hyvin, mutta punaherukoista saa puuroon nätin vaaleanpunaisen värin.
Ja jos marjat käyttää vielä suoraan pensaasta päin, on niiden ravintoarvotkin ihan hyvällä mallilla, joten tätä herkkua voinee syödä mahan täydeltä potematta huonoa omaa tuntoa, mutta toisaalta parin annoksen jälkeen kieli meinaa kuivua herukoiden happamuuden takia. Suosittelen siis käyttämään harkintaa ja muistamaan kohtuuden kaikessa (toisinkuin minä).

Vispipuuro

4 annosta

3 dl  punaherukoita (valkoherukatkin toimivat hyvin)
1 l    vettä
3 dl  kauramannasuurimoita
½ dl sokeria (makumieltymysten perusteella voi määrää lisätä)
½ tl  suolaa

Perkaa herukat tarvittaessa. Laita herukat ja vesi kattilaan ja keittele hiljakseltaan niin, että marjojen rakenne hajoaa ja ne soseutuvat. Halutessaan seoksen voi siivilöidä, jolloin siemenet saa puurosta pois. Lisää kuumaan seokseen mannasuurimot kokoajan sekoittaen. Keitä paketin ohjeen mukaan, omassa versiossani keittoaika noin 10 minuuttia. Lisää lopuksi sokeri ja suola.
Anna puuron jäähtyä kunnolla ennen vispaamista. Jäähtymistä voi nopeuttaa nostamalla kattilan kylmään vesihauteeseen. Kun puuro on jäähtynyt kunnolla vispaa sähkövatkaimella kunnes kuohkeaa.
Tarjoile kylmänä esimerkiksi maidon kanssa. Mieltymysten mukaan pinnalle voi vielä ripotella sokeria.

Punaherukkainen panna cotta


Halusin kokeilla valmistaa panna cotan Hyytelösokeri Multilla. Toisaalta en tiedä oikein, voiko tätä kutsua panna cotaksi (käännös keitettyä kermaa), sillä jätin olennaisimman ainesosan, eli kerman, kokonaan pois ja korvasin sen maidolla. Toisaalta lopputulos maistui hyvältä, eikä mielestäni oikeastaan edes kaivannut kermaisempaa makua, joten olen tyytyväinen lopputulokseen.
Valkoviiniä käytin punaherukoiden kanssa tasoittamaan makua ja viemään punaherukoiden kirpeyttä pois. Eikä keittämisen jälkeen alkoholiakaan siinä juuri pitäisi olla jäljellä. Vesikin toimii vallan mainiosti tässä, jos muuta ei ole saatavilla, mutta silloin menettää hieman maun kokonaiskuvasta ja voi joutua käyttämään hieman enemmän sokeria tasapainoisen lopputuloksen saavuttamiseen.

Panna cotta

4 annosta

Vaniljakerros
4 dl    kauramaitoa
3/4 dl Hyytelösokeri Multia
1 tl     vaniljasokeria
2 tl     limen mehua
1 tl     raastettua limen kuorta

Punaherukkakerros
2 dl   punaherukoita
½ dl  valkoviiniä (tai vettä)
2 rkl  vettä
½ dl  Hyytelösokeri Multia

punaherukoita koristeluun

Valmista ensin vaniljakerros, joka tulee annosastiaan pohjalle. Kaada kauramaito ja hyytelösokeri kasariin ja lämmitä sekoitellen. Kun seos rupeaa kuplimaan, laita levy pois päältä ja sekoita kokoajan. Anna kiehua hetkenaikaa, jonka jälkeen nosta pois levyltä. Lisää vaniljasokeri, limen mehu ja kuori seokseen. Kaada annosastioihin. Nosta jääkaappiin hyytymään vähintään pariksi tunniksi. 
Kun vaniljakerros on ollut jääkaapissa vähintään muutaman tunnin, valmista punaherukkakerros. Laita punaherukat ja neste kasariin. Lämmitä seosta niin että se rupeaa hiljalleen kiehumaan ja sekoittele, kunnes marjojen rakenne hajoaa kunnolla. Sekoita hyytelösokeri pieneen vesimäärään ja kaada nauhana marjaseoksen joukkoon kokoajan sekoittaen. Lämmitä niin että seos kiehuu ja anna kiehua hetken aikaa kokoajan sekoittaen. Nosta seos pois levyltä. Kaada seos hitaasti ja varovasti vaniljakerroksen päälle annosastioihin ja nosta jääkaappiin hyytymään. Nosta jääkaappiin hyytymään mielellään yön yli, mutta muutama tuntikin riittää. Mitä kiinteämmän hyytelön haluaa, sen kauemmin seoksen kannattaa antaa hyytyä.
Koristele punaherukoilla ja tarjoile.

Blogger Widget