Ruoka-alkemian vuosi 2014

31. joulukuuta 2014

Sopivasti aiheeseen kuulumaton kuva

Tämä vuosi onkin ollut tämän blogin ensimmäinen. Homma lähti käyntiin helmikuussa ja on pysynyt keskimäärin aktiivisena kiireistä huolimatta, toisina kuukausina hieman enemmän ja toisina hieman vähemmän. On ollut ihan mielenkiintoista huomata mitä ruokablogin kirjoittaminen vaatii ruuanlaitolta ja mitä omia tottumuksia on joutunut tämän myötä muuttamaan.
Olen aina ollut enemmän tai vähemmän ylimalkainen ruuanlaittaja, ei sillä, ettenkö olisi vieläkin. Kun ohjeita on pitänyt kirjoittaa ylös, on ollut pakko huomioida raaka-aineiden määriä ja valmistustapoja, sen sijaan että vain tekisin mikä parhaalta tuntuu sen kummemmin miettimättä. On tullut myös huomattua, että ohjeiden kirjoittamiseen menee ihmeesti se oma aikansa, vaikka kuinka tehokkaasti yrittäisi tehdä. Senkin olen laittanut merkille, että ne ohjeet vain kannattaa kirjoittaa ylös heti pikimmiten itse valmistuksen jälkeen, tai muutoin unohtuu.

Kävijöiden osalta on ollut hieman hiljaisempaa, mutta yllätyksekseni olen huomannut, että ihmeenkin paljon kävijöitä on ollut ja määrä on selvästi noussut aloittamisen jälkeen. Olisin todella mielissäni myös reseptien kommentoinneista, jos olette kokeilleen. 
Tätä on ollut todella mukavaa kirjoitella, ja aion jatkossakin jatkaa!

Tässä kuitenkin hieman menneen vuoden alkemistisia painopisteitä.

Blogin suosituimmaksi reseptiksi tähänmennessä on osoittautunut yllättäin kukkakaalipizza, jota valmistin keväällä. Pizza oli kyllä mielestäni loistavasti onnistunut, mutta jostain ihmeen syystä en ole sitä tehnyt enää uudelleen, täytyykin ottaa ohjelmaan alkuvuodesta.

Seuraavaksi suosituimmaksi reseptiksi on noussut okonomiyaki, joka pysyy arkiruuanlaitossani varsin vahvassa asemassa. Okonomiyaki on myös loistavaa senkin takia, että siitä tulee aina ihan niin erilainen mitä siitä haluaa tehdä, täytteitä on niin helppo vaihdella.

Jos pitäisi valita omia suosikkeja laittamistani resepteistä, päätökseni olisi varmaan spagettikurpisaa mustapapukastikkeella. Se oli todella yllättävä ruokakokeilu ja ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Spagettikurpitsan löytäminen osaksi ruokavaliota oli muutenkin todella loistava kokemus.

Vanhan spagettikurpitsan kuoresta saa myös jännittävän spagettikurpitsaveneen! Nuoren spagettikurpitsan kuori on enemmän nahkamaista. Nyt voinee siis sitten seilata spagettiveneellä vadelmaisen sijaan.


Leivonnaisiakin on tullut tehtyä ja niistä olen ohjeita laittanut varmaan eniten blogini aikana. Jos jonkin maininnan haluaisin laittaa, niin se olisikaan niin helppo valinta... Keksin niin monia reseptejä ja kokeiluja, joista olen tavallaan ylpeä. Vahvoja kandidaatteja ovat esimerkiksi mantelinen kirsikkakakku, bataattidonitsit tai taikakakku. Tämän vuoden tärkeimpänä reseptinä pitäisin kuitenkin Mont Blanc -leivosta kaikessa epämääräisyydessään. Niiden valmistus oli se alkusysäys, mikä sai minut päättämään blogin perustamisesta. Nämä Mont Blancit eivät välttämättä näytä kovinkaan edustavilta, mutta maku oli sitäkin parempi.


Kaikenkaikkiaan vuosi on ollut mainio ruokavuosi! Kiitos kaikille lukijoille.
Loppukevennyksenä vielä apurini lähettää kieliset terveiset vierestä.

Kaskinaurislaatikko

23. joulukuuta 2014


Noin vuosi sitten eräillä joulumarkkinoilla tarjottiin maistiaisena kaskinaurislaatikkoa. Se vei suorastaan kielen mennessään, joten ostin sitä silloin itselleni. Kyseinen myyjä myös myi tuoreita kaskinauriita. Tänä vuonna samoilla markkinoilla ei ollut enää kyseistä laatikkoa tarjolla, mutta kaskinauriita löytyi. Siispä taiteilin itse tämän laatikon.
Kaskinauris ei ole yhtä voimakkaan makuinen kuin lanttu, eikä yhtä makea kuin kurpitsa, mutta maku muistuttaa mielestäni jotain siltä väliltä. Laatikosta tulee mukavan pehmeää ja sopii mainiosti joulupöytäänkin.

Kaskinaurislaatikko

keskikokoinen uunivuoallinen

500 g kaskinauriita (kuorineen)
1 dl    kaurakermaa
2 rkl   tummaa siirappia
2 rkl   margariinia
suolaa
valkopippuria
neilikkaa
inkiväärijauhetta

korppujauhoja pinnalle

Kuori kaskinauriit ja paloittele samankokoisiksi paloiksi. Keitä ne vedessä (n. 40min) tai mikrossa (kuten itse tein, n. 5min). Soseuta kaskinauriit ja sekoita joukkoon kerma, siirappi ja hyppysellinen mausteita. Tarkista maku ja lisää maustieta tarvittaessa. Laita seos noin litran vetoiseen uunivuokaan ja tasoita. Painele lusikalla kuviot pintaan ja ripottele korppujauhoja.
Paista laatikkoa 175 asteisessa uunissa 1-1½ h.

Lihaton, vegaaninen italiansalaatti



Italiansalaatti on kotonamme kuulunut perinteisesti joulupöytään, vaikka kaikkialla näin ei ole. Tämän takia italiansalaatti on eräs suosikkijouluruokani. Halusin nyt sitten kokeilla valmistaa itse hyvää italiansalaattia ilman majoneesia ja muutenkin kenties hieman terveellisemmän ja ennenkaikkea vegaanisen version.

Lopputulos oli mielestäni hyvä, sopivan pehmeän makuinen, mutta kuitenkin raikas. Kasvikset kannattaa tosiaan pilkkoa sopivan pieneksi, sillä liian isot palat ovat epämukavia syödessä. Italiansalaatin kannattaa antaa myös maustua kunnolla ennen tarjoilua, sillä heti valmistettuna se ei maistunut juuri miltään, sillä makujen pitää antaa tasaantua. Tällä ohjeella salaattia tulee myös varsin paljon, että annoksen voi kätevästi puolittaa!



Italiansalaatti

800-900 g valmista salaattia

2        pientä porkkanaa
100 g täysjyväspagettia
100 g herneitä
1        pieni maustekurkku
1        omena

Kastike
2 prk kaura fraichea
1 rkl  omenaviinietikkaa
1 tl    sinappia
2 tl    sokeria
1 rkl öljyä
mustapippuria

Pätki spagetit ja keitä ohjeen mukaan. Kypsennä porkkanat kuorineen keittämällä. Valmista kastike sekoittamalla kaikki ainekset keskenään ja jätä maustumaan muiden valmistelujen ajaksi.
Pilko omena ja maustekurkku pieniksi kuutioiksi. Kun porkkanat ovat lähes kypsiä, nosta pois vedestä jäähtymään ja kuori. Viipaloi porkkanat tikuiksi. Sekoita kypsä spagetti, porkkanatikut, herneet, maustekurkku- ja omenapalat kastikkeeseen. Anna maustua vähintään tunnin verran ennen tarjoilua.

Vaniljainen lakkapiirakka

19. joulukuuta 2014


Jääkaapissa sattui olemaan tuoreita lakkoja ja pohdin pääni pyörryksiin, että mitä niistä oikein valmistaisin. Lopulta päädyin kokeilemaan joskus jossain näkemääni lakkapiirakkaa. Soveltamista tässä tapahtui aika paljon, ja kuten kuvastakin näkee, tomusokeri ei oikein ollut puolellani ja osittain suli tuohon piirakan päälle (lakat kun olivat hieman kosteita). Mutta eipä tuo räntä piirakan päällä makua haitannut ja oikein mukava makuelämys tästäkin tuli. Piirakka on sopivan raikas, mutta pehmeän makuinen.

Lakkapiirakka

16 cm irtopohjavuoallinen

Pohja
1 dl     täysjyvävehnäjauhoja
1 tl      omenaviinietikkaa
1 tl      vaniljasokeria
2 rkl    öljyä
ripaus suolaa
20 ml  kylmää vettä (1 rkl + 1 tl)

Täyte
3 dl soijajugurttia
½ dl ruokosokeria
½      vaniljatanko
1 rkl  täysjyvävehnäjauhoja

1 dl lakkoja
tomusokeria

Valmista ensin pohja. Sekoita kaikki muut paitsi vesi haarukalla karkeaksi muruksi. Lisää lopuksi kylmä vesi ja jatka sekoittamista kunnes taikinan saa muotoiltua palloksi. Tasoita taikina leivinpaperilla vuoratun 16 cm irtopohjavuoan pohjalle. Nosta jääkaappiin viilentymään vähintään muiden valmistelujen ajaksi.
Valmista täyte. Sekoita soijajugurtti, sokeri, raaputetut vaniljansiemenet ja jauhot keskenään. Kaada seos irtopohjavuokaan taikinan päälle. Paista 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.
Anna piirakan jäähtyä kunnolla ja irrota vuoasta. Nostele päälle lakat ja sirota tomusokeria.

Siemennäkkäri

17. joulukuuta 2014



Näin joulun alla on hyvä miettiä erinäisiä tarjoiluvaihtoehtoja. Siemennäkkileipä/jyvänäkkileipä on mainio vaihtoehto yllättävien vieraiden varalle (tai miksei yllättävän nälänkin varalle). Tämä näkkäri maistuu mainiosti niin sellaisenaan, sipaistuna voilla tai tuorejuustolla tai miksei sen enemmänkin kuorrutettuna. Tattari tuo näkkäriin oman, hieman voimakkaankin, makunsa. Mielestäni kokonaisuutena loistava näkkäri, jonka säilyvyys on hyvä.

Näkkäritaikinaa kannattaa vain jaksaa turvottaa kunnolla, sillä aluksi se näyttää hyvin vetiseltä, mutta kas kummaa yön jälkeen siitä onkin tullut ihan oikeanrakenteista taikinaa. Itse turvotin taikinaani jopa 2 päivää.

Siemennäkkäri

uunipannullinen

2 dl    kurpitsansiemeniä
2 dl    auringonkukansiemeniä
1½ dl seesaminsiemeniä
½ dl   pellavansiemenrouhetta
3/4 dl tattarijauhoa
½ dl   kaurahiutaleita (glut.tarv.)
½ dl   öljyä
1 tl    suolaa
5 dl    vettä


Valmista taikina sekoittamalla siemenet, kuivat aineet ja vesi keskenään. Taikina on aluksi hyvin vetistä, mutta turpoaa kyllä. Jätä taikina turpoamaan yön yli.

Taikina ennen turvotusta
Kun taikina on kiinteää, levitä se leivinpaperoidulle uunipannulle. Paista ensin 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Leikkaa taikinaan ruudukko, tee paloista sen kokoisia kuin haluat.

Laske uunin lämpötila 150:een ja jos mahdollista, laita uuni kiertoilmalle. Paista näkkileipää vielä vähintään 40 minuuttia tai kunnes se on kovettunut (40-90 min).

Anna näkkileivän jäähtyä ja lopuksi murra se leikkausviivojen avulla paloiksi.


Vinkit!

  • Vaihda siemenet haluamiksesi, esimerkiksi kuoritut hampunsiemenet tai kokonaiset pellavansiemenet toimivat myös hyvin.
  • Kaurahiutaleet voi vaihtaa muihin hiutaleisiin. Jos haluat gluteenitonta, niin käytä esimerkiksi tattaria, hirssiä tai kvinoaa.
  • Tattarijauhojen sijaan voit käyttää esimerkiksi perunajauhoja tai muita mieleisiä jauhoja.

Sairaan nopeet mikropizzat

13. joulukuuta 2014


Kyseessä siis ei suinkaan ole mikrotetut valmispizzat, vaan mikro viittaa tässä yhteydessä kokoluokkaan. Tavoitteena oli siis tehdä pieniä pizzoja, jotka on helppo syödä sen kummemmin sotkematta käsiään. Täytteenä käytin aurinkokuivattua tomaattia, avokadoa, pestoa ja jalapenoa, jotka pysyvät hyvin kasassa eivätkä valuta ylimääräistä kosteutta. Toki jos haluaa, täytteitä voi lisäillä oman mielensä mukaan. Pizzapohjasta tuli sopivan rapeaa ja se pysyi hyvin koossa, joten käsin syöminen onnistui mainiosti.

Pizzat

10 kpl

Pohja
3 dl     täysjyvävehnäjauhoja
1 tl      leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 dl     vettä
2 rkl    oliiviöljyä

Täyte
2 rkl  ketsuppia
5        aurinkokuivattua tomaattia
1        avokado
½ dl   pestoa
10      jalapenosiivua
100 g vegejuustoraastetta (esim Violife for pizza)
valkosipulijauhetta

Valmista pohja sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Aluksi sekoitus onnistuu parhaiten haarukalla ja lopuksi muotoile taikinasta pallo käsin. Nosta taikina jääkaappiin hetkeksi.
Pilko aurinkokuivatut tomaatit ja avokado sopiviksi paloiksi odotellessa.
Pyöritä taikinasta pötkö ja leikkaa se 10 osaan. Muotoile osista pallot ja kaulitse ne n. 10 cm halkaisijan ympyränmuotoisiksi levyiksi, lisää tarvittaessa jauhoja kaulitsemisen yhteydessä.
Levitä jokaiselle levylle hieman ketsuppia ja asettele aurinkokuivatut tomaatit, avokado ja jalapenot tasan jokaiselle. Laita vielä nokare pestoa jokaiselle pizzalle. Lopuksi ripottele juustoraaste ja valkosipulijauhe jokaisen pizzan päälle.
Paista pizzoja 225 asteisessa uunissa noin 8 minuuttia.


Minestronekeitto

5. joulukuuta 2014


En ollut aiemmin tehnyt, enkä välttämättä maistanutkaan minestronekeittoa, ainakaan niin, että muistaisin tarkalleen mitä pidin siitä. Lähdinkin sitten tutkimaan erinäisiä reseptejä netistä ja löysin muutaman hyvältä vaikuttavan ja sitten yhdistelin hieman elementtejä niistä. 
Lopputulokseen lähinnä vain lisäilin kaikkia mahdollisia kasviksia, joista itse pidän, että jos jotain muuta omaan versioon keitostaan haluaa lisätä, niin rohkeasti vain kokeilemaan.
Minestronekeitto osoittautui miellyttäväksi tomaattipohjaiseksi keitoksi, jossa saa olla hieman potkuakin. Parmesan ja vaalea leipä sopi keiton kylkeen, joten kannattaa kokeilla.

Minestronekeitto

4-5 annosta

2        sipulia
4        valkosipulin kynttä
1 rkl   öljyä
1        iso peruna (tai 2 pienempää)
2        porkkanaa
2        tomaattia
100 g kaalia
2 prk  tomaattimurskaa
1 pss  pakasteherneitä (voi käyttää tuoreitakin)
1 pss  pakastemaissia (voi käyttää tuoreitakin)
200 g pastaa (käytin sydänmakaronia)
½       paprika
1 tlk   kidneypapuja
mustapippuria
valkopippuria
yrttejä
suolaa

parmesania päälle

Kuori ja pilko sipulit. Kuullota sipuleja öljyssä. Kuori peruna ja porkkanat. Kalttaa tomaatit. Pilko perunat, porkkanat, tomaatit paloiksi ja kaali ohuiksi suikaleiksi. Laita kuullotettujen sipulien sekaan tomaattimurska ja pilkotut perunat, porkkanat ja tomaatit. Keittele seosta, tarvittaessa lisää vettä pari desiä, että perunat ja porkkanat suunnilleen peittyvät. Keitä seosta 15-20 minuuttia, kunnes kasvikset pehmenevät hieman, mutta ei vielä täysin kypsiksi. Tämän jälkeen lisää kaalit, herneet, maissit ja pasta sekaan. Keitä seosta vielä niin että pastat pehmenevät ja tarvittaessa pidä lämpöä niin suurella että liemi keittyy hieman kasaankin. Pilko paprika. Kun pasta on kypsää lisää paprika ja pavut ja mausta. 
Keitto on parhaimmillaan lämpimänä.
Blogger Widget