Kahvileivät

31. joulukuuta 2015


Kahvin kanssa on mukana syödä jotain pientä, mutta ei aina haluaisi sokerikyllästeisiä keksejä, mutta ei kuitenkaan pelkkiä jauhojakaan syödä. Tässä hyvin yksinkertainen ohje nopeille vähäsokerisille kekseille. Sokerittomia nämä eivät kuitenkaan ole, sillä maustetuissa tuorejuustoissa on itsessään sokeria.


Hyvää kakstuhattaviistoistan viimeistä päivää!

Vuosi meni ja uusi odottaa. Ihan hyvissä tunnelmissa vanha vuosi päättyy, vaikka pientä viimehetken säätöä piti vielä ilmaantua. Meinasin, että olisin ollut hyvinkin aktiivinen blogin kanssa nämä viimeiset päivät joulukuusta, mutta kävikin sitten niin, että vanha koneeni päätti sanoa sopimuksensa irti (tosin se tapahtui jo ennen joulua, mutta totaalinen irtisanomisaika loppui joulun jälkeen). Näinpä siis olin tässä karkeasti sanottuna viikon ilman konetta, siinä ei sinänsä mitään ongelmaa, mutta olittepa sitten myös ilman päivityksiä. Tuon edellisen päärynäpäivityksen ehdin puoliksi sentään kirjoittaa vielä vanhalla laitoksellani. Mutta niin, tässä nyt sitten ollaan uuden koneen ja Windows 10:n äärellä, en voi sanoa, että olisin vielä kovin sisäistänyt tämän uuden käyttöjärjestelmän toimintamallia, varsinkaan, kun se tuntuu minua niin kovasti vastustelevan. Mutta ehkä tämä tästä, en voi valittaa kun uusi kone tuli näin nopeasti, vaikka toisin luultiin, ja se oli vielä mahdollista hankkia. Mutta koska nyt on asiat taas hiljalleen päivänjärjestyksessä, ehdin vielä vuoden viimehetkillä tämän päivityksen tänne iskemään (huomatkaa alemmassa kuvassa hyvin hoidettu peukalonkynteni, ei sentään ihan hirveästi möhnää ole kynnen alla... en viitsinyt photoshopata).


Idea kahvileipiin lähti kaapissa olevasta maustetusta tuorejuustopaketista, jossa päiväys lähestyi uhkaavasti loppuaan. En yleensä pidä valmiiksi maustetuista tuotteista kuten tuorejuustoista tai rahkoista, sillä niissä on käytännössä aina lisätty sokeria järkyttävät määrät. Näinpä siis en lisännyt näihin kekseihin enää sitten sen enenpää sokeria tuorejuustossa olleen sokerin lisäksi, se saa oikein hyvin riittää. Kokonaisuudessaan yksinkertaiset keksit, joissa on kivasti makua ja ulkonäköä, kun niihin tekee kuvioinnin haarukalla. Helppoa, nopeaa, mutta hyvää ja kaunista. En voi sanoa, että se olisi yleensä mottoni, mutta tälläkertaa sitten. Nauttikaa hyvistä kekseistä ja tulevasta vuodesta.

Kahvileivät

n. 25 kpl

200 g vaniljatuorejuustoa
1 kananmuna
1 rkl öljyä
1 tl leivinjauhetta
½ dl kauraleseitä
½ dl pellavansiemenrouhetta
3 dl täysjyvävehnäjauhoja

Sekoita tuorejuusto, kananmuna ja öljy keskenään. Lisää kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Muotoile taikinasta tanko ja leikkaa se tasakokoisiksi paloiksi. Muotoile paloista pitkulaisia ja aseta ne leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Painele jokaiseen pikkuleipään haarukalla kuvio.
Paista 200 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

Haudutetut päärynät, sekametelisoppa uusista

28. joulukuuta 2015


Monien mielestä sekametelisoppa eli sekahedelmäkiisseli kuuluu riisipuuroon, se on kuitenkin varsin epäilyttävän näköistä, joten tässä esteettisesti kauniimpi sekameteli. Perinteitä tässä hieman rikotaan, mutta maku on hyvä.


Kelit kylmenevät ja kaappien pohjalta pitänee jälleen kaivaa ne lämpimämmät vaatteet, jotta viimassa tarkenee. Ja koska keho ei ole vielä tottunut tähän kaikkeen kylmyyteen, niin lämpimät ruuat tuntuvat houkuttavan todella paljon. Näinpä olenkin suunnilleen joka aamu keitellyt aamupuuron tavalla tai toisella. Riisi-ohrapuurosta tulee todella herkullista, kun sen tekee uunissa. Jos puuron hauduttelee vielä yön yli, niin aamulla saa herätä herkulliseen puurontuoksuun. Toki meillä on ajastettu uuni, joten puuro ei ihan koko yötä uunissa pouhua. Ja koska puuroja on tullut syötyä paljon, on ihan kiva vaihdella täytteitä, että joka kerta olisi hieman jotain erilaista.

Päärynät ovat kaupassa nyt talviaikaan hehkeimmillään ja niitä saa kätevästi jopa euron kilohintaan. Sekametelisoppa eli sekahedelmäkiisseli on perinteinen riisipuuron päällystä, mutta mielestäni se ainakin näyttää niin epälyttävältä, että hieman esteettisempi kuorrutus puurolle olisi mukavampi. Lähdimpä sitten ideoimaan ja sain lopulta aikaiseksi tämän ns. uudistetun sekametelisopan, jossa päärynät täytetään kuivatuilla luumuilla ja marinoidaan mausteliemessä.


Tässä modernissa sekametelisopassa täytetyt päärynät marinoidaan muscovadosokerilla makeutetussa mausteliemessä. Liemeen voi toki laittaa mitä tahansa mausteeksi, mutta mielestäni kaneli, anis ja vanilja sopivat hyvin, eikä lopputuloksesta tullut liian voimakkaan makuinen, mutta juuri sopivan mausteinen. Päärynät voi valmistella ja hauduttaa illalla ja jättää marinoitumaan yön yli niin aamupalalle onkin sitten jo valmiit marinoidut päärynät.

Haudutetut päärynät luumulla

4 annosta

1 l vettä
1 dl muscovadosokeria
1 kanelitanko
½ vaniljatanko
3 tähtianista
4 pientä tuoretta päärynää
8-16 kuivattua luumua

Laita sokeri ja mausteet veteen pieneen kasariin ja kiehauta.
Kuori päärynät, jätä kara. Koverra varovasti päärynöiden kantaa (leveämpi pää) kuorimaveitsen kärjellä, parin sentin syvyyteen ja poista siemenkota (kannasta siis tulee parin sentin syvyinen sylinterin mallinen kolo). Täytä kolo kuivatuilla luumuilla.

Nosta päärynät kiehuvaan mausteliemeen ja hauduta hiljalleen 15 minuuttia. Anna tämän jälkeen päärynöiden jäähtyä liemessä kunnes liemi on täysin jäähtynyt, vaikka yön yli.

Tarjoile päärynät esimerkiksi riisipuuron kanssa.

Suklainen karpalo-kinuskikakku (gluteeniton, vegaaninen)

24. joulukuuta 2015


Karpaloiden ja kinuskin täydelliseen liittoon mahtuu myös suklaa kolmanneksi pyöräksi. Tässä kuivakakuksi naamioidussa suklaakakussa on karpalo-kuniskisydän.


Ihanaa jouluaattoa!

Niin se sitten on jouluaatto. Nopeasti taas meni vuosi, mutta tässä ollaan, onko jo paljon suunnitelmia? Minun aattoni tulee olemaan sopivan rauhallinen, perheen kanssa oleskelua ja hyvää ruokaa. Nyt aamulla kuitenkin leivoin vielä joulukakun (ja pidin sormia ristissä onnistuakseni). Ainakin se tuoksui todella herkulliselta ja taikinoita maistellessani se oli herkkua. Voisin kuitenkin suositella valmistamaan tämän kakun edes hetkeä ennen h-hetkeä, kuten vaikka edellisenä päivänä. Mutta niin, kakku, jossa on suklaata, kinuskia ja karpaloita, kaikkea hyvää, eikö totta? Tämä kakku sopii myös useisiin erikoisruokavalioihin, sillä kakun voi toteuttaa gluteenittomana ja vegaanisena. Manteleita kakkuun tulee, mutta periaatteessa nekin voisi korvata lisäämällä kaurajauhoja ja hieman öljyä, mutta kyseistä versiota en ole vielä kokeillut.


Tästä kakusta tuli ihanan täyteläistä ja pehmeää. Kirpeät karpalot ja niiden vastakohta pehmeä kinuski täydensivät toisiaan. Konaisuutena voidaan todeta, että suklaa, karpalot ja kinuski sopivat kuin sopivatkin yhteen. Kakusta saa helposti myös näyttävän ja sitä voisi kehdata tarjoilla vaikka juhlapöydässä.
Sen pitemmittä puheitta siis vain oikein mukavaa ja ruuantäyteistä joulua!

Suklainen karpalo-kinuskikakku

1½ litran kuivakakkuvuoka, noin 10 annosta

Kinuski
2 dl kookosmaitoa
1 dl kookospalmusokeria

Taikina
3 dl kookosmaitoa
250 g bataattisosetta
½ dl rypsiöljyä
2 rkl omenaviinietikkaa
2 rkl vaahterasiirappia
1 dl kookospalmusokeria
3 dl kaurajauhoja
2 dl mantelijauhetta
1½ dl kaakaojauhetta
2 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
1 lusikankärkejjlinen vaniljan siemeniä
ripaus suolaa

noin 2½ dl karpaloita täytteeseen ja koristeluun
öljyä ja mantelijauhetta vuoan jauhottamiseen

Valmista ensin kinuski. Laita kookosmaito kasariin ja kiehuttele 15-20 minuuttia, että tilavuus hieman pienenee. Lisää sokeri ja keitä vielä sen verran, että kinuskin koostumus on hieman viskoosinen (10-15 minuuttia tai enemmän tarvittaessa).
Valmista taikina sekoittamalla ensin märät aineet (5 ensimmäistä) keskenään kulhossa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan, kääntele sekaisin.
Voitele/jauhota noin 1½ litran vetoinen kuivakakkuvuoka ja laita puolet taikinasta vuoan pohjalle, tee keskelle ura, laita noin puolet kinuskista uraan ja ripottele noin puolet karpalot päälle.


Kaavi loppu taikina peittämään kinuskikarpaloita. Tiivistä päälle tulleen taikinan reunat, niin ettei kinusti pursua raoista. Paista kakkua 175 asteisessa uunissa 40-50 minuuttia.
Anna kakun jäähtyä täysin. Kumoa kakku tarjoiluastialle ja säilytä kuorruttamattomana. Koristele lopulla kinuskilla ja karpaloilla hetkeä ennen tarjoilua.


Täyteläinen porkkanapuuro

22. joulukuuta 2015


Kaurapuuro on loistava ruoka ja siitä saa helposti tuunattua mitä tahansa. Heitä siis sekaan porkkanaraastetta, saksanpähkinöitä ja mausteita, niin uusi makukokemus on taattu.


Mukavaa jouluviikkoa!

Niinpä, enää muutama päivä aattoon. Jännittääkö? Olen ainakin ollut melkein kiltti viimeaikoina, jos nyt ei lasketa satunnaista velvollisuuksien välttelyä, ärtymyskohtauksia jnejnejnejne.... Eli siis koska meillä jokaisella on aina joskus ei-niin-hyvä -päivä, niin suodanneen se, vaikka olisikin joulukuu ja tontut kiertelisivät ikkunoiden takana. Omalta osaltani pitäisi vielä suurin osa jouluruuista pyöräyttää pöytään. Jouluruokiakaan ei kuitenkaan määräänsä enenpää kannata etukäteen valmistella, että syötävä ruoka olisi tuoretta. Mutta eiköhän nämä pari päivää riitä siihen mainiosti. Tänään tuli leivottua vielä hieman joulukeksejä, eiköhän hiljalleen niidenkin määrä ala riittää. Kyllä se joulu tästä pian on purkitettuna, kunhan vielä pakastettuna, niin olisin varsin tyytyväinen.


Koska jouluherkkuja tuntuu tursuavan nyt ovista ja ikkunoista, mikä on toisaalta ihan hyväkin asia, mutta ehkä pieni vaihtelu ennen h-hetkeä tekisi terää. Niinpä siis voit tehdä aamupalaksi, tai miksei iltaruuaksikin, tämän täyteläisen porkkanapuuron. Tämä on varsin simppeli puuro, mutta eipä sen aina tarvitsekaan olla monimutkaista. Rouhitut saksanpähkinät kruunaavat kokonaisuuden ja puuroelämys on lähes vertaansa vailla.

Porkkanapuuro

4 annosta

8 dl (kasvi)maitoa
4 dl kaurahiutaleita
1 iso porkkana
½ tl kanelia
½ dl rouhittuja saksanpähkinöitä
ripaus suolaa

koristeluun rouhittuja saksanpähkinöitä ja kanelia

Keitä maito ja 2 dl vettä kiehuvaksi ja lisää kaurahiutaleet. Kuori ja raasta porkkana ihan hienoiseksi. Lisää porkkanamurska puuroon ja anna puuron kypsyä. Kun kaurahiutaleet ovat kypsiä, lisää kaneli, pähkinärouhe ja suola.
Tarjoile lämpimänä.

Spelttikaneliässät, terveellistetymmin

19. joulukuuta 2015


Miltä kuulostaisi perinteiset kaneliässät hieman terveellisempänä ja vatsaystävällisempänä versiona? Vaikka terveelliset pikkuleivät eivät kuulostaisi houkuttelevilta, näistä ässistä ei makua puutu.


Hyvää huomenta!

Viimeisiä viedään ennen joulua, onko jouluvalmistelut jo hyvällä mallilla?
Minulla ainakin keskimääräisesti on... Vaikka parin lahjan paketointi uupuu, jouluruuat odottavat valmistumistaan ja niin edelleen. Noh, emme tule siitä surullisiksi, sillä en ajatellut ottaa hirveää joulustressiä, ensiviikolla on vielä runsaasti aikaa valmisteluille ja eiköhän sitä jotain ruokaa saa suuhunsa. Edellisviikkona tosiaan valmistelin joulupikkuleivät kuitenkin jo valmiiksi. Samalla syntyivät nämä kaneliässät. Halusin testata ns. terveellistettyjä kaneliässiä ja mielestäni onnistuin ihan hyvin. Kaneliässiin käytetään perinteisesti varsin runsaasti voita ja sokeria ja lopuksi vielä tavallisia vehnäjauhoa, niinpä siis kaikkea, mikä olisi varmasti niin hyvää, mutta varmasti niin kuolettavaa (ainakin ennemmin tai myöhemmin). Näinpä siis kokeilin miten onnistuisi ässät vailla valkaistua sokeria ja vehnäjauhoa. Olin varsin tyytyväinen lopputulokseen, sen verran kuitenkin annoin periksi, että osien ässien koristeluun käytin tavallista sokeria, lähinnä ulkonäkösyistä. Mutta kyseessä oli määränä noin ruokalusikallinen sokeria runsaaseen määrään keksejä, joten en sitä pitänyt niin pahana...


Tällä reseptillä ässistä tulee sopivan kiinteitä, mutta kuitenkin pehmeitä. Taikinaa on helppo muotoilla, kun jauhoja käyttää apuna ja lopputulos on kuitenkin makea, vaikka makeutuksen määrä ei ole kovin suuri. Käytin ässiin ceylonkanelia, jossa kumariinia on huomattavasti vähemmän, kuin tavallisessa kassikanelissa. Näinpä siis ässiä voi popsia hyvällä omallatunnolal vielä muutaman ylimääräisenkin kun ei syöpäriskejä tarvitse pelätä normaalia enenpää. Ceylonkaneli on hieman miedomman makuista, joten ohjeessa sitä on käytetty aika runsaasti, ei kannata hämmentyä suurelta kuulostavia määriä. 

Spelttikaneliässät

noin 40 ässää

50 g voita
1 dl intiaanisokeria
5 rkl omenasosetta
4 rkl ruokosokerisiirappia (cane syrup)
2 kananmunaa
1 dl mantelijauhetta
5 dl täysjyväspelttijauhoja
½ tl leivinjauhetta
1 rkl ceylonkanelia

jauhoja työstämiseen
2 rkl ceylonkanelia (ja halutessaan 2 rkl sokeria) koristeluun

Laita voi ja intiaanisokeri kulhoon. Käytä mikrossa 30 sekuntia, että voi sulaa. Sekoita seosta kunnes sokeri on suunnilleen liuennut. Nosta jääkaappiin jähmettymään noin 10 minuutiksi. Kun rasva on jähmettynyt, sekoita voimakkaasti, että seoksen väri hieman vaalenee. Lisää sekaan omenasose ja siirappi, sekoita hyvin. Lisää kananmunat yksitellen ja sekoita. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Kun taikina on täysin sekaisin nosta jääkaappiin jähmettymään pariksi tunniksi tai vaikka yön yli. 
Ota puolet taikinasta jääkaapista ja muotoile siitä pötkö. Käytä jauhoja apuna työstämisessä ettei taikina tartu. Pyörittele pötkön toisesta päästä noin sentin paksuisia 8 cm pituisia pötköjä ja nosta sivuun. Kun puolikkaasta taikinasta on saatu pyöriteltyä, pyöräytä pötköt kaneli(sokeri)ssa. Aseta pötköt S-muotoon leivinpannulle ja paista 200 asteisessa uunissa 8-10 minuuttia. Tee toisestakin taikinan puolikkaasta ässät.
Anna ässien jäähtyä kunnolla ennen siirtelyä, että pysyvät suorassa. 

Jouluiset piparimaljat mustikka-kardemummajugurtilla

17. joulukuuta 2015


Jos haluat kätevän jouluherkun josta ei aiheudu turhia tiskejä, tässä on loistava kandidaatti siihen tarkoitukseen. Muffinssipellissä paistetut piparimaljat voi täyttää mielensä mukaan, mutta tähän tarkoitukseen tein raikkaan maidottoman mustikkajugurtin, joka on maustettu kardemummalla.


Hyvää joulukuun 17. päivää!
Niin se joulukuu vain etenee ja enää viikko jouluun, jännittävää! Vielä pitäisi loppurutistus jaksaa ja tekaista hieman jouluherkkuja, onneksi keksivarannot ovat nyt jo sen suhteen kunnossa. Minulta loppuu tänään kouluhommat ennen joulua ja voinpa sen verran vihjaista, että graduni on hiljalleen palauttamista vaille valmis, joten olo on jotenkin todella helpottunut sen suhteen. Pientä taistelua tässä loppumatkassa tulikin sen kirjoittamisen suhteen, mutta nyt ollaan jo ehdottomasti paremmalla puolella. Taas yksi etappi takana ja kohti uusia haasteita, keväällä vielä viimeiset opinnot ja tutkinto olisi sitten siinä, tuntuu hassulta. Mutta ehkä tähän ajatukseen jossain vaiheessa tottuu.


Mutta koska joululoman tapaiseni on alkamaisillaan, räjäytän ilmoille tähän ehdottomasti joulun parhaan jälkiruuan! Piparit kuuluvat ehdottomasti jouluun, joskin voidaan väitellä siitä, mikä on täydellinen pipariresepti. Ja koska piparit kuuluvat jouluun, niitä pitää joulupöydästä ehdottomasti löytyä. Tämä hienosti lavastamani jouluasetelma on varsin jouluinen mummani maalaamien posliinimukien ja äidin hopealusikoiden kanssa. Mainittakoon vielä sen verran, että kuvausasentoni tämän pöydän ääressä oli varsin kinkkinen, jouduin seisomaan noin 15 cm leveässä raossa pöydän ja ikkunan välissä, että sain sopivan luonnonvalon ikkunasta. Noh, hyviä akrobatiaharjoituksiahan siinä tuli. 
Mutta tosiaan, kukapa ei siitä innostuisi, kun on jälkiruoka, josta ei tule tiskiä?! Minä ainakin. Näinpä siis iskemme useamman kärpäsen yhdellä iskulla: ei tiskiä (koska tarjoiluastian voi syödä), pipareita, jälkiruoka joulupöytään ja kaikenlisäksi perinteisiä suomalaisia makuja. Lisättäköön vielä pakkaan vielä sellainenkin etu, että tämä jälkiruoka on vegaaninen, toisinsanoen maidoton ja kananmunaton (ja muutoin eläinperäisvapaa) ja toteutettavissa tarvittaessa gluteenittomana, kunhan on vain käytetty piparitaikina täyttää standardit. Jos piparitaikinaa ei halua valmistaa itse, vaan ostaa kaupasta, niin vegaanisia piparitaikina on esimerkiksi Myllyn Parhaan laktoositon piparitaikina. Gluteenittomia pipareita olen leiponut aikoinaan jostain satunnaisesta gluteenittomasta jauhoseoksesta ja niistä tuli varsin hyviä. Kannattaa siis valikoida tai valmistaa omiin tarpeisiinsa sopiva piparitaikina.

piparkakkukulho

Nämä piparimaljat ovat varmasti kaikkien mieleen, kokonaisuus on hieman makea, mutta kuitenkin raikas ja ennenkaikkea jouluinen. Minulla oli hieman vaikeuksia keksiä tälle ohjeelle nimeä, sillä tämä ei ole varsinaisesti moussea saati vanukasta, joten jugurtti saanee tuoda asian tarpeeksi hyvin esille. Jugurtin maustoin kardemummalla ja vaniljalla ja rakennetta tuo mantelijauhe. Mustikat sekoitin viimeisenä varovasti jugurttiin, ettei massasta tullut ihan kokonaan vaaleanpunaista, pieni häivähdys vain. Mustikoiden tilalla voi toki käyttää mitä tahansa muita marjoja, puolukatkin varmaan sopisivat todella hyvin, silloin lopputulos saattaisi tosin olla hieman kirpeämpi. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä herkkua, vie kielen mennessän!

Piparimaljat mustikkajugurtilla

8 annosta

n. 300 g valinnaista piparitaikinaa (huomioi sisältö ruokarajoitteiden mukaan)

Mustikkajugurtti
200 g makeuttamatonta soijajugurttia
2 dl vaahtoutuvaa (kaura)vaniljakastiketta
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria
1 lusikankärjellinen vaniljansiemeniä
1 dl mantelijauhetta
200 g mustikoita

jauhoja kaulitsemiseen
mustikoita koristeluun

Laita soijajugurtti kahvin suodatinpussiin valumaan noin tuntia ennen muita valmisteluja (voi olla pitemmänkin aikaa, jolloin lopputuloksesta tulee tiiviimpi).

Valmista piparikulhot. Kauli piparitaikina levyksi ja leikkaa siitä ympyröitä tai isoja tähtiä, noin 15 cm halkaisija. Laita piparilevyt väärinpäin asetetun muffinssipellin kuoppien (kohoumien) päälle ja asettele siististi (reunat tasaisesti). Paista 200 asteisessa uunissa noin 6-8 minuuttia, kunnes piparit kypsyvät. Anna jäähtyä noin 10 min liikuttelematta. Kun piparimaljat ovat jäähtyneet hieman, pyöräytä ne irti muffinssivuoista. Anna jäähtyä loputkin. Säilytä tarvittaessa pitempäänkin.

Vaahdota vaniljakastike ja lisää siihen valutettu, kiintetytynyt soijajugurtti ja sekoita. Lisää mausteet ja mantelijauhe. Anna tekeytyä vähintään kymmenisen minuuttia, tarvittaessa pitempäänkin tarjoiluun asti.

Täytä piparimaljat hieman ennen tarjoilua, tarvittaessa maljat säilyvät kasattuna parikin tuntia, mutta pipari pehmenee. Koristele mustikoilla.

Jouluinen teehedelmäkakku (gluteeniton, vegaaninen)

13. joulukuuta 2015


Maustettu hedelmäkakku sopii loistavasti jouluun. Siitä saa vielä maukkaamaan käyttämällä taikinan nesteenä teetä ja kokonaisuus onnistuu loistavasti myös gluteenittomana ja vegaanisena. Kakku säilyttää kosteuden hyvin ja se täytyy säilyttää jääkaapissa.


Hyvää sunnuntaita!
Tämä päivä onkin mennyt todella vikkelään. Olen viettänyt siitä suurimman osan keittiössä leipomis- ja kokkailupuuhissa. Valmistelin joulupikkuleipiä ja pipareita ja samalla syntyi sitten päivän ruokatarpeet ja perunalaatikkokin sai imeltyä siinä puuhaillessa. Imeltyminen ei toistaiseksi vielä ole kovin suurta tulosta tuottanut, mutta olkaamme toiveikkaita. Näiden kaikkien leipomusten jäljiltä luvassa on piakkoin siis monenmoista jouluherkkuohjetta. Jouluisin pidän paljon siitä, kun keittiössä voi huoletta hääräillä kunnolla, eikä ole pelkoa siitä että herkut jäisivät syömättä. 
Herkuista ensimmäisenä pääsee näyttäytymään hedelmäkakku, joka onkin henkilökohtainen suosikkini jouluherkuista. Viimevuonna julkaisin hieman perinteisemmän hedelmäkakkuohjeen, mutta tälläkertaa on luvassa mausteisempi ja paremmin erikoisruokavalioihin sopiva kakku. Makua siitä ei todentotta puutu, sen voin sanoa.


Tämä hedelmäkakku tehdään täysin ilman lisättyä sokeria ja rasvaa. Samoin jauhojen asemessa toimivat kaurajauhot ja mantelijauhe, joten tulos on gluteeniton, sikäli kaurajauhot sen mahdollistavat. Hedelmät liotetaan etukäteen sitruunavedessä, jolloin ne varmasti pehmenevät kakkuun ja sitruuna tuo mukavaa raikkautta makuun. Käytin kakun nesteetä maustettua mustaa teetä, mutta teelaadun voi valita makumieltymysten mukaan, suosittelen kuitenkin käyttämään jotain mustaa, vahvaa teetä, että maku tulee kunnolla esiin. Tämä hedelmäkakku pysyy mehevän kosteana pitkään, kunhan sen säilyttää kannellisessa astiassa tai kelmuun käärittynä jääkaapissa.

Jouluinen hedelmäkakku teellä

iso kuivakakkuvuoallinen

200 g kuivattuja hedelmiä
1 sitruunan mehu
1 sitruunan kuori

Taikina
3 dl mustaa teetä (juomaa)
2 dl mantelijauhetta
2 dl kaurajauhoja
1 dl kookoshiutaleita
1 dl hasselpähkinärouhetta
2 rkl pellavansiemenrouhetta
1 kourallinen pähkinöitä rouhittuna
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1 tl pomeranssinkuorijauhetta
1 tl maustepippuria
½ tl neilikkaa
½ tl inkiväärijauhetta

öljyä ja mantelilastuja vuoan jauhottamiseen

Pilko kuivattuja hedelmiä pienemmiksi, jos ne ovat kovin isoja. Laita hedelmät kulhoon ja peitä vedellä. Raasta kulhoon myös sitruunankuori ja purista mehu. Anna liota muutaman tunnin tai vaikka yön yli.
Kaada hedelmät siivilään ja jätä valumaan muiden valmistelujen ajaksi. Laita kylmä tee kulhoon ja lisää siihen loput aineksista. Anna taikinan turvota hetki. Lisää lopuksi valutetut hedelmät, jos hedelmät kovin märkiä, lisää hieman kaurajauhoja, ettei taikina jää liian löysäksi.
Öljyä 1½-2 l vetoiseen kuivakakkuvuokaan ja ripottele mantelilastut. Kaavi taikina vuokaan. Paista kakkua 175 asteisessa uunissa 40-50 minuuttia.
Säilytä kakku viileässä.


Jouluntuoksuinen kaura-viikunapuuro ja mietintää koiran jouluruoasta

11. joulukuuta 2015


Kaurapuuronkin voi tehdä joskus hieman erilailla. Suurista kaurahiutaleista tulee ehdottomasti maukkain puuro. Kun sekaan laittaa hieman kuivattuja viikunoita ja kanelia, lopputuloksesta tulee herkullinen ja kaiken kukkuraksi vielä jouluinen.


Mukavaa perjantaita!

Joulu lähestyy mutta tunnelma puuttuu, vai miten se meni. Omaa joulutunnelmaani kohensi tänään erittäin paljon se, että koiramme sai muutaman viikon sairastelun jälkeen eläinlääkäriltä positiivisia uutisia ja vaara on ohi. Kunnon joululahja todentotta, kun pienestä paappa-hauvastamme on iloa vielä pitemmäksi aikaa. Eipä sitä oikeastaan juuri muuta tämän lisäksi jouluksi tarvitsisikaan... paitsi ehkä hyvää ruokaa... Ehkä laitan koirallekin hieman kypsää muussattua perunaa ja porkkanaa aattona, niin pääsee sekin joulutunnelmiin. Pitää muistaa kuitenkin, että koirille ei saa antaa suurinta osaa ihmisten jouluruuista, joten olkaa mielummin antamatta kuin annatte.

Jos koiraa kuitenkin haluaa jouluna omatekoisella ruualla hemmotella, niin kannattaa pysyä ihan tavallisissa ruuissa. Koiralle ei saa antaa maitotuotteita, sillä suurin osa koirista ei siedä laktoosia. Sama pätee kaikkiin ihmisten herkkuihin, suklaa, kahvi, karkit, kaikki missä on runsaasti sokeria tai rasvaa. Yllättävämpiä kiellettyjä ruokia ovat esimerkiksi sipulit, avokado, viinirypäleet (rusinat) ja purkka (ksylitoli). Älä siis suinpäin mene ruokkimaan koiraa herkuilla jotka periaatteessa tuntuisivat turvallisilta, etenkin pienille koirille oireita ilmenee todella herkästi, sillä ihmisestä pieneltä tuntuva annos on niiden painoon nähden valtava!

Eli mitä sitten koiralle voisi antaa? Esimerkiksi kypsytettyjä vihanneksia, perunaa, porkkanaa ja bataattia. Koira tarvitsee ravinnossaan etenkin valkuaisaineita ja herkkävatsaiselle koiralle kasvivalkuainen saattaa sekottaa vatsan. Näinpä siis eläinproteiini on aika välttämätöntä koiran vatsan kunnolliselle toiminnalle. Niinpä siis koiran tulisi saada eläinproteiineja ravitsemuksen tyydyttämiseksi, mutta jos haluaa pysyä vegelinjalla tuona nimenomaisena päivänä hauvan ruokinnassa niin pitääkin hieman suunnitella. Monien koirien vatsa ei pidä raaoista kasviksista, joten ne kannattaa kypsyttää ensin. Hedelmistä  monien koirien mieleen on banaani tai omena. Näistä saakin koiralle jo kyhättyä kunnon juhla-aterian, mutta kannattaa säilyttää kuitenkin kohtuus kaikessa.

Koira ei tarvitse herkkuja tai jälkiruokia, mutta jos koiraa haluaa hyviä, kannattaa pidättäytyä koirille suunnatuissa nameissa. Varsinaisen juhla-aterian sijaan ehdottaisin kuitenkin antamaan jouluna lemmikillesi erityistä huomiota ja rakkautta! Mikä olisi sen parempaa kuin yhteinen pitkä ulkoilutuokio vähän erilaista reittiä pitkin kuin normaalisti? Tai vaikka pienten herkkujen piilotus kotona, jolloin koira saa niitä innokkaasti etsiskellä ja pähkäillä.

Mutta sananen tästä puurostakin. Kaurapuurohan on aina hyvää, ja se on helposti sovellettavissa oleva ruoka. Kuivatuilla viikunoilla kaurapuuroon saa mukavaa makeutta ja viikunansiemenet rouskuvat mukavasti pureskellessa. Kaurakermalla saa puuroon pehmeää kermaisuutta, mutta puurosta ei tule kuitenkaan kokonaisuudessaan liian raskas. Ja tottakai kaneli sopii hyvin tähän oheen, joten sitä ja paljon (niinkuin minäkin tein heittäessäni kanelipussin sisällön pitkin lattiaa). Tällä puurolla siis voi jo mukavasti fiilistellä tulevaa joulua ja odotella jouluruokainspiraatiota.

Kaura-viikunapuuro

2-3 annosta

6 dl vettä
8 kuivattua viikunaa
1 dl kaurakermaa
2 dl isoja kaurahiutaleita
½ tl kanelia

kuivattuja viikunoita tarjoiluun

Kiehauta vesi kattilassa. Paloittele viikunat ja lisää kiehuvaan veteen, anna keittyä minuutin verran, että viikunoiden rakenne pehmenee. Lisää kaurakerma ja kaurahiutaleet. Kypsennä puuro kaurahiutalepaketin ohjeen mukaan, itselläni aikaa meni hiljalleen haudutellessa 15 minuuttia. Lisää lopuksi kaneli ja tarjoile

Kaapit tyhjäksi -banaanileipä

9. joulukuuta 2015


Kun kaapissa lopuu epämääräisiä jauho- ja hiutalepussien jämiä, voi ne kätevästi käyttää vaikka banaanileipään. Samalla pääsee eroon myös hyvin ruskistuneista banaaneista. Halutessaan tähän voi upottaa myös jämämausteiden rippeet. Jouluisemman banaanileivän saa käyttämällä piparkakkumausteita.


Tajusin tuossa juuri, että en ole vielä onnistunut jouluvaloja laittamaan ikkunaan, mutta ehkä nyt sitten tästä noustuani nekin voisin laittaa. Joulukuu on vain vierähtänyt salakavalasti aluilleen. Mutta ehtinen vielä kuitenkin tarpeeksi vielä siitä hössöttää tulevina viikkoina, täytyyhän sitä olla sitä tätä ja tuota jouluruokaa ja herkkua tarjolla.

Käykö kenelläkään muulla ikinä niin, että jauhopussijämiä tuppaa kerääntymään kaappiin? Tai puurohiutaleita? Minulla niitä tuntuu tämän tästä kerääntymään, varsinkin hiutaleissa, niitä jää pussin pohjalle sen verran vähän, että uutta kattilallista ei viitsi tehdä ja sitten pussi arkistoituukin kaappiin. Näinpä siis olisi hyvä keksiä jokin kätevä käyttötarkoitus tällaisiin tapauksiin. Kun pöydällä sattuu olemaan myös muutama arkistoituva banaani, joiden tärkkelyskonsentraatio laskee huimaa vauhtia. Tässä siis loistava resepti tällaisia hätätapauksia varten, kaikki vain samaan kulhoon, uuniin ja se on siinä.

Minulla oli tähän leipään käytössä sekalainen määrä kaurajauhoja ja tattarijauhoja, hiutaleissa puolestaan kauraa, hirssiä ja ohraa. Halutessaan kuitenkin leivän voi toteuttaa täysin gluteenittomanakin käyttämällä vain gluteenittomia jauhoja ja hiutaleita. Jauhojen määrässä kannattaa kuitenkin olla tarkkana, ettei niitä käytä liikaa, sillä monet gluteenittomat jauhot ovat kovin hienojakoista ja niitä tarvinnee käyttää hieman vähemmän. 


Tällä ohjeella banaanileivästä tulee käytännössä täysin sellainen kuin itse haluat, jauhot ja hiutaleet voi valita juuri sen mukaan mitä on tarjolla, kunhan niiden määrään kiinnittää hieman huomiota, tai vastaavasti lisää yhden banaanin, jos taikina tuntuu liian puudilta. Mausteita voi myös surutta käyttää ja suosittelenkin laittamaan niitä paljon, sillä muuten makua ei saa nimeksikään.

Banaanileipä

26 cm leipävuoallinen

4-5 tummaa banaania (noin 5 dl sosetta)
2 dl valinnaisia jauhoja
2½ dl valinnaisia hiutaleita/leseitä
½ dl pähkinöitä/manteleita/siemeniä
1 tl ruokasoodaa
1 tl mausteita mielen mukaan (kanelia, neilikkaa, kardemummaa...)

Koristeluun 1 banaani

Soseuta banaanit. Lisää jauhot, hiutaleet, rouhitut pähkinät/siemenet ja sooda (ja mausteet). Sekoita hyvin. Kaada taikina 26 cm leipävuokaan.

Viipaloi yksi banaani ja taikinan päälle ja paista leipää 200 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Anna jäähtyä ennen kumoamista.
Tarjoile sellaisenaan tai lisukkeiden, kuten vaahterasiirapin ja omenasoseen kanssa.

Halutessasi voit lusikoida taikinan myös muffinssivuokiin, tällöin paistoaika on 20-30 minuuttia.

Suklaapallerot, ruokalahjaidea

7. joulukuuta 2015


Jos mietit joululahjaideoita, nämä suklaapallerot ovat loistava valinta. Tryffeliä muistuttavat suklaapallot voi valmistaa sellaisesta suklaasta kuin haluaa: maitosuklaa, tummasuklaa, maidoton suklaa jne. Koristelutkin voi tehdä usealla eri tavalla.


Heipä hei jälleen.
Itsenäisyyspäivä tuli ja meni ja saisihan se lumikin jo hiljalleen sataa maahankin asti. Lunta odotellessa tyytykäämme jouluintoiluun ja keinolumeen. Jouluna on mukavaa lahjoa läheisiä ja aina ei sitä krääsääkään viitsisi ostaa, varsinkaan jos ei tiedä kunnolla, mitä vastapuoli oikein haluaa. Näinpä siis ruokalahjat ovat täydellinen vaihtoehto lahjaideaksi. Ruokalahjan pitäisi olla sellainen, että se on helppo pakata ja säilyttää. Myös vastapuolen mahdolliset ruoka-allergiat on hyvä ottaa huomioon.


Niinpä siis nämä suklaapallerot ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan todella helppo toteuttaa ruokavalioon kuin ruokavalioon. Näihin suklaapalleroihin tarvitaan vain omavalintaista suklaata ja kookoshilloa. Suklaita on nykyään niin tuhatta ja yhtä sorttia, että en usko ongelmaa syntyvän. Itse käytin näihin suklaapalloihin Fazerin premium tummaa leivontasuklaata, joka on maidotonta ja täyteläisen makuista. Kookoshilloa käytin siksi, että se antaa mukavan pehmeän maun näihin palluroihin ja sen koostumus oli sopivan tiivis. Kookoshillo mahdollistaa valkoisen värinsä puolesta myös sen, että valkosuklaata käytettäessä suklaapallot säilyttävät valkoisen värinsä. 
Koristeluun voi ja pitää käyttää mielikuvitusta, sillä koristella nämä pallot voi käytännössä millä tahansa syötävällä. Jos ei halua tomusokeria käyttää, lumisen valkoisen lopputuloksen saa kookoshiutaleilla tai -jauholla. Myös mantelijauhetta kannattaa kokeilla. Värikkäämmän lopputuloksen saa puolestaan strösseleillä tai kuivatulla marjajauheella. 

Suklaapallot

noin 15 pientä palloa

200 g valitsemaasi suklaata (valko-, maito- tai tummasuklaa, maidoton, jne.)
1 dl kookoshilloa (Jam It! tai itsetehtyä)

koristeluun tomusokeria, kookoshiutaleita/jauhoa, mantelijauhetta, strösseleitä...

Sulata suklaa vesihauteessa. Lisää sulaan suklaaseen kookoshillo ja sekoita, pidä tarvittaessa vielä vesihauteella, että hillon saa sekoitettua hyvin. Anna massan jähmettyä jääkaapissa ainakin tunnin verran, mutta ei haittaa jos aikaa kuluu pitempään.
Muotoile massasta käsissä palloja. Pyörittele pallot haluamassasi koristeessa (kun pyörittelet pallot käsin niiden pinta kostuu sen verran, että koristelu tarttuu kiinni).
Nosta pallot koristelun jälkeen vielä jääkaappiin, että koristeet tarraavat kiinni.

Matcha melonpan

5. joulukuuta 2015


Superpehmeää pullaa matchakeksiin piilotettuna. Mikä parasta, taikina on valmistettu täysjyvästä, joten tätä voi ajatella lähes terveellisenä herkkuna.


Hyvää lauantaita!
Itsenäisyyspäivävalmistelut ovat varmaan monella kovassa tohinassa ja erinäiset juhlallisuudet odottavat osallistumistaan. Kuinka monella on itsenäisyyspäiväsuunnitelmia? Täytyy kyllä myöntää, että minulla ei mitään sen kummallisempaa ole tiedossa, hyvää ruokaa ja leipomista. En kuitenkaan valita, sillä mikä olisi parempi tapa viettää tuota juhlallista päivää, kuin tehden mukavia asioita läheisten kanssa. Ehkä jopa tv:stäkin saatan linnanjuhlia vilkaista.


Tälläkertaa kuitenkin esittelisin hieman erilaisen version aiemmin julkaisemastani melonpanista. Kyseessä siis japanilainen suosikkileivonnainen, pehmeä pulla piilotettuna keksitaikinaan. Melonpaneja syödään japanissa niin lounaana (kuvitelkaa, pullaa lounaaksi) tai välipalana, niitä on myynnissä samaan tapaan kuin Suomessa esimerkiksi kolmiovoileipiä. Mutta tälläkertaa melonpanini ei ole ihan perinteisessä muodossaan, vaan keksitaikinaan on lisätty matchateejauhetta. Matcha tuo keksitaikinaan kauniin vihreän värin ja hieman raikkaamman maun. Vihreät melonpanit ovat sisältä kuitenkin perinteisen pullan värisiä. Matchamelonpanit ovat kauniin värisiä ja niitä on mukava vaikka tarjoilla vieraille. Melonpanit myös säilyvät hyvin jääkaapissa, olen syönyt niitä muistaakseni viisikin päivää valmistuksen jälkeen. Säilytys kannattaa kuitenkin suorittaa esimerkiksi suljetussa pussissa tai kelmussa, jolloin pulla säilyttää pehmeytensä.

Matcha melon pan

8 pullaa

Pullataikina
2 dl    maitoa
5 g      kuivahiivaa
3 rkl   sokeria
ripaus suolaa
4½ dl täysjyvävehnäjauhoja
30 g    voita

Keksitaikina
75 g   voita
3 rkl  sokeria
1 rkl  vaniljasokeria
1       kananmuna
3 dl   vehnäjauhoja
2 tl    matcha tee-jauhetta
1       sitruunan kuori
2 rkl  sitruunamehua

jauhoja kaulitsemiseen

Valmista ensin pullataikina. Lisää kuivahiiva reilusti kädenlämpöiseen veteen (n. 40 astetta). Lisää sokeri ja suola ja sekoita. Lisää jauhoa ensin noin puolet ja sekoita. Kun taikina on sekaisin, lisää huoneenlämpöinen voi. Lisää loppuja jauhoista hiljalleen ja vaivaa joka välissä. Kun jauhot on lisätty, vaivaa taikinaa kymmenisen minuuttia, kunnes se alkaa irrota käsistä ja saa sitkoa. Pyöräytä taikina kulhossa lopuksi palloksi ja nosta kylmään uuniin, jossa valo päällä, kohoamaan leivinliinalla peitettynä. Anna kohota 40-60 min.
Valmista keksitaikina vatkaamalla huoneenlämpöinen voi ja sokerit sähkövatkaimella hyvin sekaisin. Lisää kananmuna ja vatkaa vielä hetki. Lisää vehnäjauhot ja matcha-jauhe ja kääntele hyvin sekaisin. Pese sitruuna ja raasta sen kuori ja purista mehu. Lisää sitruunan kuori ja mehu taikinaan ja sekoita hyvin. Muotoile taikinasta pallo tai pötkö, kääri kelmuun ja nosta jääkaappiin.
Kun pullataikina on kohonnut tarpeeksi, jaa se 8 osaan ja pyöräytä osat palloksi. Jätä pullat kohoamaan leivinliinan alle muiden valmistelujen ajaksi. 
Ota keksitaikina jääkaapista ja jaa se 8 osaan. Pyörittele jokainen osa palloksi ja kaulitse pyöreiksi ohuiksi lätyiksi jauhotetulla alustalla. Ota keksitaikinalätty käteen ja laita pulla paraatipuoli ylöspäin keksitaikinalätyn päälle ja käännä ympäri. Nosta pulla leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja asettele keksitaikinan reunat siististi pullan alle. Keksitaikinasta tulee siis huppu/kuori pullalle. Tee näin jokaiselle pullalle. Vedä syömäpuikolla tai veitsellä keksitaikinaan varovasti ruudukkokuviointi. Anna kohota vielä viitisen minuuttia ennen paistamista.
Paista pullia 200 asteisessa uunissa 10-13 minuuttia. Ne saavat hieman ruskistua, mutta eivät paistua liikaa.
Tarjoile jäähtyneinä, mutta hieman lämpöisinä. Mielestäni nämä ovat parhaita hieman lämpöisenä. Säilyy useamman päivän jääkaapissa, mikrota sieltä lämpimäksi syömistä varten.

Leipäjuustolla vuorattu uunipasta sesongin mukaan

2. joulukuuta 2015


Uunipastaan laitetaan usein juustoa, joten miksei myös leipäjuustoa. Pehmeän makuinen uunipastakokonaisuus, jossa käytetty talvisesongin kasviksia.


Mukavaa joulukuun alkua!

Niin siinä sitten kävi, että joulukuuhun päästiin. Hieno asiahan joulu on, sitä ei käy kieltämään, mutta tuntuu vain, että se pääsee aina nopeasti yllättävään tulollaan vuosi toisensa jälkeen. Toisaalta säilyypä pieni jännitys elämässä, se on aina mukavaa. Harkitsin hetkellisesti ideaa joulukalenterista blogissa, mutta jouduin sitten harmikseni toteamaan, että se ei realistisesti katsottuna olisi kovin mahdollista toteuttaa, sillä aikatauluni on varsin kiireinen vielä joulukuun alun. Mutta enköhän kuitenkin vähintään normaaliin tahtiin ehdi postauksia laittaa, ei siis huolta.

Koska arkipäiviä nyt vain yksinkertaisesti tulee yksi toisensa perään, olisi hyvä olla varastossa erilaisia arkiruokarepertuaarin reseptejä. Pastat ovat aina kätevä ja nopea vaihtoehto arkisiin ruokiin ja niiden kautta myös uunipastat. Viimeaikoina yhden kattilan pastat ovat olleet suosiossa, joten tein sitten epätrendikkäästi uunipastan leipäjuustokuorrutteella. Uunipastat ovat usein tomaattisia ja juustoisia, joten tomaatti sai nyt väistyä, mutta juusto ei. Kaupassa käydessäni tutkiskelin vihannesosaston tuotteita ja nappasinpa sesongin mukaisesti joukkooni nauriita ja kilohinnan perusteella punaista paprikaa, vaikkei se nyt ainakaan suomalaisessa sesongissa nyt hirveämmin loista. Porkkanat ja sipuli löytyivät jo valmiiksi kotoa. Leipäjuuston kanssa suosin lähituottajien tuotteita, joten Juustoportin leipäjuusto toimi tässä tapauksessa oikein hyvin. Kuvista ei ehkä näytä, että ruoassa olisi pastaa ollenkaan, mutta käyttämäni pasta oli herneenpalkojen muotoista pinaattipastaa, jota joskus aikoinaan löysin. Käyttämällä värikästä pastaa lopputuloksesta saa pirteän värikkään.


Jos pidät uunipastasta, et varmaankaan voi olla pitämättä leipäjuustouunipastasta ja vaikket pitäisi uunipastasta, niin pidät varmaan nimenomaan tästä uunipastasta. Vaikka nauris tuntuisi hieman kummalliselta kasvikselta, suosittelen lämpimästi sen käyttämistä. Nauristen sesonki on nyt parhaimmillaan, eikä niitä ole kilohinnalla pilattu. Nauriin maku on pehmeän raikas, se muistuttaa hieman palsternakkaa tai porkkanaa, mutta sillä on kuitenkin tietty ominaismakunsa. Olen huomannut myös usein, että jos käytetty nauris on kovin valtava, sen keskustassa on aika kitkerä maku, joten kannattaa maistaa kovimpia keskipaloja ennen käyttämistä. Nauris on käytännössä perisuomalainen juures, joka on vain jostain syystä hävittänyt suosiotaan ajan saatossa, siksi olisikin hyvä saada sen suosio jälleen nousuun. Kannattaa siis kokeilla ainakin tähän ruokaan, jos muuten ei vielä uskalla.

Uunipasta leipäjuustolla

4-6 annosta

150 g kuivapastaa (käytin pinaattipastaa)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 keskikokoinen nauris (250 g)
2 isoa porkkanaa
½ punaista paprikaa
1 tlk valkoisia papuja
1 tl paprikajauhetta
½ tl pippurisekoitusta
2 dl (kaura)kermaa
300 g leipäjuustoa

öljyä paistamiseen

Laita pasta keittymään paketin ohjeen mukaan, vähennä keittoaikaa parilla minuutilla, ettei pasta täysin kypsy.
Kuori ja pilko sipulit ja kuullota ne öljyssä. Kuori nauris ja porkkanat. Kuutioi kasvikset pieniksi kuutioiksi. Laita laakeaan uunivuokaan sipulit, loput kasvikset, valutetut pavut ja mausteet. Kun pasta on keittynyt lisää se ja noin 1 dl keitinlientä ja kerma kasvisten kanssa vuokaan (halutessasi voit jättää hieman kermaa ja valella sitä leipäjuuston päälle lopuksi). Sekoita hyvin.
Revi leipäjuusto paloiksi vuoan päälle niin, että juustoa on mosaiikkimaisesti joka puolella.
Paista 200 asteisessa uunissa 20-30 min, kunnes leipäjuusto on sulanut sopivasti. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Piparkakkubrownie

30. marraskuuta 2015


Koska piparitaikina on vaan niin hyvää, niin tottakai sitä pitää saada brownieenkin mukaan. Tämä herkku kelpaa niin pikkujoulupöytään kuin omiin herkkuhetkiinkin.


Hyvää marraskuun viimeistä!
Näin sitä sitten marraskuustakin rämmittiin ja melkein ehdittiin jo luulla, että talvi tuli lumen kera, mutta ei vaiskaan. Ehkä sitten ensiviikolla, kun täksi viikoksi vielä sadetta lupailivat. Mutta koska emme tietenkään tule surullisiksi lumen puutteesta, luomme tunnelman muilla keinoilla. Joulua henkivät ruuat ovat tietysti hyvä vaihtoehto jouluiseen tunnelmaan ja sikäli joululauluista on saanut aiemmilta vuosilta yliannostuksen, niin niitä voi sitten vain omassa päässään hyräillä. Pidän paljon kynttilöistä, joten niitä on kiva polttaa vuoden pimeinä aikoina ja mukavasti saa lisälämpöä huoneeseenkin. Joulukalenteriinkin saa pian jo käydä käsiksi, joten pian pitää tonttujakin jo alkaa varomaan ikkunoista. Onko teillä jotain mieluisia joulunodotusperinteitä?


Pikkujouluajat ovat kovaa vauhtia käynnissä, omat työnpuitteista järjestetyt pikkujouluni olivat jo menneenä viikonloppuna. Siellä tekaisin koko poppoolle (avustuksella toki) susheja ja muut olivat tuoneet suolaisia ja makeita leivonnaisia mukanaan. Kokonaisuudessa varsin mukava ruuantäyteinen tapahtuma. Koska en itse ollut leivontavuorossa, en voinut piparibrownieita mukanani viedä, mutta tyydynkin siis syömään brownieni yksin ja tarjoamaan reseptin teille. Ehkä jopa parempi, että saan browniet syödä itse, enemmän minulle. Kyseessä siis jälleen tällainen hybridileivonnainen, eli brownien ja piparkakun yhdistelmä. Olen kuullut ja hiljattain maistanut piparibrownieta sellaisessa muodossa, että piparit ovat jo kypsiä ja murusteltu vain taikinaan. 
Rupesikin siitä sitten aivonystyräni raksuttamaan ja mietin, että miksei pipareja voisi laittaa brownieen ihan taikinana? Koska piparitaikina on vain niin järkyttävän hyvää, että sitä voisi syödä litratolkulla sellaisenaan, niin miksei sitten tähän. Olin tyytyväinen ajatuksestani käyttää piparitaikinaa brownietaikinassa, sillä lopputulos oli loistava. Tapani mukaan tämä ei ole kovin makea leivonnainen, mutta tyydytti ainakin oman makeanhimoni. Niinpä siis jos haluat todellisen makuherkutteluelämyksen, tarjoile piparibrownie vaniljajäätelön kanssa.


Tässä leivonnaisessa yhdistyy tummasuklainen browniepohja ja tavallinen piparkakkutaikina. Lopputulos maistuu sekä piparkakulta, että brownielta. Jos haluaa todella vielä herkutella, kannattaa brownie tarjoilla lämpimänä ja ujuttaa lautaselle myös vaniljajäätelöä. Jäätelöä käyttämällä saa lisää makeutta ja aivan uudenlaisen makuelämyksen. Tämä leivonnainen kelpaa mainiosti tilaisuuteen kuin tilaisuuteen jouluisessa hengessään.

Piparkakkubrownie

15x20cm vuoallinen

Brownie-taikina
2 rkl pellavansiemenrouhetta + 6 rkl vettä
2½ dl täysjyväspelttijauhoja/-vehnäjauhoja
1 dl tummaa kaakaojauhetta
½ tl ruokasoodaa
½ tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
4 rkl muscovadosiirappia/vaahterasiirappia
½ dl rypsiöljyä
1½ dl kahvia tai kasvimaitoa
40 g tummaa suklaata

200 g piparitaikinaa (huomioi maidottomuus, munattomuus tms. taikinassa)

Valmista ensin brownietaikina. Sekoita pellavansiemenrouhe veteen erillisessä astiassa ja jätä turpoamaan. Sekoita kuivat aineet keskenään isohkossa kulhossa ja lisää siirappi, öljy ja kylmä kahvi, sekoita hyvin. Rouhi tumma suklaa pieneksi ja lisää taikinaan. Kaada lopuksi muutaman minuutin turvonnut pellavansiemenrouhe taikinaan ja sekoita. Kaada taikina noin 15x20 cm vuokaan, johon on levitetty leivinpaperi.
Murustele piparitaikinaa noin sormenpäänkokoisiksi paloiksi, mutta jätä noin 50 g taikinaa sivuun yhdeksi klöntiksi. Tiputtele taikinapallukat brownietaikinan sekaan ja kääntele sekaisin, niin ettei piparitaikinaa juuri jää pinnalle.
Tee lopusta piparitaikinasta vajaan sentin paksuinen levy ja leikkaa pieniä pipareja muotilla koristeeksi. Asettele piparimuotilla tehdyt taikinat brownietaikinan päälle nätisti.
Paista 175 asteisessa uunissa 30-40min.
Anna jäähtyä hieman ennen tarjoilua. Tarjoile sellaisenaan kylmänä tai lämpimänä tai vaniljajäätelön kanssa lämpimänä.

Neilikalla maustettu makea vihersmoothie

26. marraskuuta 2015


Miltä kuulostaa hieman jouluinen vihersmoothie? Tämä talvikausikasvisten vihersmoothie saa makeutensa banaanista ja persimonista, johon mantelit tuovat täyteläisyyttä. Jouluisen tunnelman tuon neilikka, joka ei kuitenkaan puske liikaa esiin muiden makujen seasta.


Hyvää torstaita! (siis onko nyt oikeasti torstai)
Tämä viikko on mennyt tenttiinluvullisissa ja gradullisissa merkeissä, joten ajankulun on käytännössä onnistunut unohtamaan kätevästi (paitsi silloin kun ei meinaa oikein lukeminen sujua). Vaikka minulla ei ole kuin pari tenttiä ja "vain" gradun palautus edessä, niin olen onnistunut järkkäämään itselleni inhottavan liikaa-tekemistä-stressin. Käytännössä tämä ei ilmene kuin aikatauluja suunniteltaessa ja illalla kun painan pään tyynyyn, eli siis juuri silloin kun se ei kovin suotavaa olisi. Noh, emme tule tästä surulliseksi, pieni stressi on toisaalta ihan tervettä ja sitä rataa, mutta voisihan se toki olla tulemattakin. 
Koska stressaa, tuntuu myös kokoajan siltä, että täytyisi jotain syödä. Koska kokoajan tekee mieli syödä, niin niinhän minä myös syön. Ja koska kokoajan syön, poden huonoa omaatuntoa. Ja koska poden huonoa omaatuntoa mietin miten paljon asioita en ole saanut tehtyä, josta päästäänkin jälleen stressiin. Mutta siis jokatapauksessa tämä syöminen... ruoka on hyvää, siitä ei päästä mihinkään. Siksipä siis saadakseni niin ruumiillista kuin henkistäkin energiaa, kevyet ruoat ovat riihen tarkoitukseen hyviä. Kuten vaikka tällainen smoothie. Pyöräytin läjän tämän saman tyyppisiä smoothieita muutama viikko sitten äitini kanssa eräänä perjantai-iltana. Aiemmalla kauppareissullamme oli ollut laatikollinen persimoneja 1e tarjouksessa, joten pakkohan se oli sitten ottaa siitä mukaan. Ei kyllä kaduta, herkullista oli.


Persimon on loistava hedelmä ja nyt loppusyksystä/alkutalvesta sopivasti sesongissa. Kuten useassa paikkaa olen nähnyt viimeaikoina toitotettavan, persimonit liikkuvat usealla eri nimellä kuten kaki tai sharon, joten ei kannata siitä hämääntyä. Persimonit ovat makeita ja todella mehukkaita, kunhan kypsyys on oikea. Jotkut sanovat, että kypsyyden pitäisi olla sellainen lähellä mädäntynyttä, että lopputulos olisi paras. Mielestäni kuitenkin sellainen hieman pehmeä sormella painettaessa, mutta napakka on paras. Ei liian makea tai vetinen, mutta makea. Persimonit ovat mielestäni parhaimmillaan lautaselle kuutioituna ja siitä vain (mielellään jollain tikulla tai juustohaarukalla) napsittaessa. Tuolloin hedelmän oma makeus ja maku tulevat parhaiten esiin. Persimon on kuitenkin niin monikäyttöinen hedelmä, että sen käyttöä ei kannata epäillä muissakaan paikoissa. Esimerkiksi smoothieen tai salaattiin se tuo loistavasti makeutta.
Koska joulu lähestyy sopivasti, voi vihersmoothiestaankin tehdä jouluisen ripsauttamalla sinne hieman neilikkaa. En halunnut tehdä ihan perinteisiä ja käyttää kanelia, joten toinen loistava joulumauste, neilikka, sai loistaa roolissaan. Referenssikuvani smoothiesta eivät välttämättä ole kovin jouluisia, mutta siitä viis ja surauttelemaan herkkusmootheita!

Neilikkainen makea vihersmoothie

2 annosta

1 banaani
1 persimon/kaki/sharon
2 isoa lehtikaalin lehteä
1 kourallinen manteleita
3 dl kasvimaitoa, käytin kookosriisijuomaa
1/2 maustemittaa neilikkaa (minun mittayksiköilläni "kaksi ripausta")

Varmista, että kasvimaitosi on jääkaappikylmää, banaanikin voi olla pakastettua, tämä on parasta kunnolla viileänä.
Surauta ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi smoothieksi ja tarjoile.

Punajuuriröstit

23. marraskuuta 2015


Röstiperunat on varmaan tuttu juttu, mutta vaihtelua halutessaan röstien valmistukseen voi käyttää myös punajuurta. Rösteistä tulee silloin kauniin punaisia ja maku on hieman makeampi.


Mainiota uutta viikkoa!
Jälleen tapahtui se mystinen jokavuotinen ilmiö, talvi yllätti Suomen!! Toisinsanoen, koska se on hyvin epätodennäköistä, että niillä leveyspiireillä, joilla Suomi sijaitsee, sataisi lunta ja olisi pakkasta marraskuussa, niin kyseiset ilmiöt yllättävät sitten kaikki täysin. Talvirenkaita mennään juosten vaihtamaan, liikenne joka kolkassa on seis, talvitakit myyvät yhtäkkiä enemmän jne. Siinä missä muut tuskailevat lumen sataessa ja miettivät tulevaa kesää, itse mietin kehtaisinko mennä täyttämään kerrostalon pihan lumienkeleillä. Koska tämä talvi tosiaan jälleen yllätti kaikki täysin, on Suomi tavalla tai toisella sekaisin. Yksi mikä kuitenkin on varmaa vuosi toisensa jälkeen, on se, että VR ja talvi eivät sovi yhteen. Tai sanottakoon VR tai mikään keli näin ylipäätään. Sunnuntaina kun palailin kotipaikkakunnaltani, vajaan puolentoista tunnin junamatka venähti siihen neljään tuntiin. Noh, onneksi oli tekemistä mukana, ettei aika tullut pitkäksi. Tälläkertaa viivästykset johtuivat jostain häiriöstä radan valaistuksessa, eikä juna voinut kulkea nopeammin. Ainakin tunnelma junassa oli mukavan yhteisöllinen. Suomalaiset selvästi tarvitsevät yhteisen "päämäärän", että yhteisöllisyys saadaan aikaan ja ihmiset uskaltavat puhua toisilleen. Nyt siis jälleen junamatkailukokemusta rikkaampana tähtään vasamat taivaisiin kohti uusia kommelluksia.


Koska juurekset ovat nyt ehkä paras asia ikinä, aina koiranpentujen jälkeen, niin niitä tulee lähes automaattisesti laitettua ruuaksi kerta toisensa jälkeen. Minulla oli vielä muutamia punajuuria jäljellä tarjouksesta eurolla ostamastani 2 kilon punajuurisäkistä, kallista ruokaa eikö totta, joten oli aika tehdä niistä jälleen jotain. Koska punajuuri on ehkä monikäyttöisin juures, se lukeutuu suosikkeihini. Onko muilla suosikki- tai inhokkijuureksia? 
Punajuuret ovat itsessään aika makeita, jotein usein yhdistän jotain niiden kanssa miedontaakseni makeutta. Tälläkertaa perinteisistä perunarösteistä syntyi punajuuriröstejä, joissa oli noin puolet ja puolet punajuurta ja perunaa. Rakenteesta tuli toimiva, eikä maussakaan ollut valittamista. Rösteihinhän voisi käytännössä käyttää mitä juuresraastetta tahansa. Minulla odottaa vieläkin reseptiarkistossa ohje juuresrösteistä, joiden taikinamassaan laitetaan myös sieniä, olisi varmaan herkullista. 


Nämä punajuuriröstit on helpop valmistaaja jos punajuuret ja perunat ovat jo valmiiksi kypsiä, koko prosessi hoituu alta aikayksikön. Lopputulos on maukas ja toimiva. Tarjoilin omat röstini niinsanotun salaatin kanssa, jossa oli, kuten kuvassa näkyy, kurkkua, miniluumutomaatteja ja paahdettuja kurpitsansiemeniä. Mutta voisipa nämä röstit tarjoilla hyvin vaikka tuhdin kastikkeen kanssa tai alkupaloina menussa. 
Röstit voisi valmistaa myös kokonaankin punajuuresta, mutta silloin maku on aika makea. Pidän itse hieman laimeammasta punajuurimakeudesta, joten peruna toimi puskurina tässä tapauksessa. Kannattaa kokeilla.

Punajuuriröstit

10 röstiä

2 pienehköä punajuurta (noin 100 g)
2 perunaa
1 sipuli
3 kananmunaa
1 tl kuivattua rosmariinia
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

öljyä paistamiseen

Kypsennä punajuuret (keittämällä noin 30 min) ja kuoritut perunat (keittämällä noin 20 min). Kuori hieman jäähtyneet kypsät punajuuret työntämällä kuori pois sormella. Raasta punajuuri ja peruna karkeaksi raasteeksi kulhoon. Kuori ja pilko sipuli pieneksi ja lisää juuresten joukkoon. Riko sekaan kananmunat ja mausta. Paista massasta röstejä noin 2 ruokalusikallisesta yksi lätty.

Vegaaninen pähkinäkurpitsakakku paahdetulla valkosuklaalla

20. marraskuuta 2015


Mehevä kurpitsakakku pysyy sopivan kosteana suuren kurpitsapitoisuuden ansiosta. Tässä vegaanisessa ja gluteenittomassa kakussa on makea valkosuklaakuorrute, joka tasapainottaa mausteista kakkupohjaa.


Joskus tai sanottakoon aika useinkin mietin, miksi parhaimmat ideat syntyvät silloin, kun on paljon kaikkea ajateltavaa. Söin gradupaikkani toimistossa jonkun matkoilta tuomaa valkosuklaalla kuorrutettua kitkat-patukkaa. Kitkat-paketissa luki, että jos patukkaa mikrottaa muutaman minuutin, sen maku alkaisi muistuttamaan bataattia kuorrutettuna valkosuklaalla. Koska en halunnut keskittyä aktiivisesti gradun kirjoittamiseen, päädyin harhauttamaan itseäni (en saa kirjoittamisesta enää palkkaa, niin ei sitä tarvinnut murehtia). Mikrotin sitten puoliskaa kitkatistani parisen minuuttia ja mikrosta alkoikin kuulua sen verran hälyttävä räiskyntä-ääni, etten uskaltanut enenpää mikrotella, suklaa lähinnä patukassani oli kiehunut. Lopputulos oli käytännössä vohveli, jonka oli sulan valkosuklaalammikon päällä. Bataattia en maistanut, mutta olihan se sula suklaa ihan hyvää. Koska tästä niin mieleni pa jäin niin kaihoisasti kaipaamaan tuota valkosuklaabataattia vielä iltapäivällä olevalla luennollakin, päätin hiljaa mielessäni, että tekisin bataattikakkua, joka olisi kuorrutettu valkosuklaalla.

Koska en ollut tarpeeksi tyytyväinen tulokseeni pitää ajatuksia kiireisenä luennolla, mietin vielä lisää tätä kakkuideaani. Koska päässäni pyöri kuva oranssista kakusta niin väistämättä mieleeni tuli myös sillähetkellä jääkaapissani odottava hokkaido kurpitsa. Koska olin tuota edellisenä päivänä ostamaani kurpitsaa selvästi lyönyt laimin olemalla käyttämättä sitä, päätin täyttää kyseisen kasviksen toiveet ja tehdä sittenkin siitä kakun. Näinpä siis mielessäni pyöri ajatus kurpitsakakusta valkosuklaakuorrutteella. Koska pelkkä valkosuklaa ei riitä, niin boostasin tämän kakun päässäni vielä sellaiseen muotoon, että valkosuklaa olisi paahdettua. Kun sitten luento loppui menin kauppaan hakemaan Plamilin valkosuklaata, joka on kätevästi vegaaninen ja gluteeniton, eipä tarvitsisi ainakaan laktoosi-intolerantikkosulhoni hajuhaitoista murehtia. Koska vegaanisen valkosuklaan paahtaminen oli entuudestaan tuntematonta aluetta, jännitys tiivistyi yhä enemmän. Lopulta usean työvaiheen ja likaisen kulhon jälkeen minulla oli hyppysissäni tämä kakku, niin maukas ja tuoksuva. 


Paahdettu valkosuklaa esiintyy aina tämän tästä leivonnaisresepteissä ja sen sanotaan olevan todella herkullista. Täytyy myöntää, että en ole tietääkseni paahdettua valkosuklaata syönyt, joten minulla ei ollut vertailukohtaa tätä kuorrutetta tehdessäni. Muutaman googletetun kuvan ja ohjeen jälkeen paahdoin sitten maidotonta valkosuklaatani. Kyykin uunin vieressä sen koko seitsemän minuuttia, jonka suklaa oli uunissa ja seurasin tarkkaavaisesti. Aluksi tilanne näytti hyvältä, todella lupaavalta. Noin 4 minuutin kohdalla läpinäkyvä neste, arviolta siis rasva alkoi valumaan suklaapaloista uunipannun keskelle ja klöntit jäivät kohdilleen paistumaan. Lopulta kun noin seitsemän minuutin kohdalla olin tyytyväinen suklaaklönttien paistoasteeseen, otin pannun pois uunista ja kauhistelin hieman tulosta. Arvelin, että saamistani suklaakorpuista ei syntyisi ikinä mitään. Rasva oli yhä irrallaan kuivahtaneista paloista. Päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan kuorrutetta ja totesin, että eipäs haitannutkaan. Otin suklaapalat, en rasvaa kattilaan soijajugurtin kanssa ja keittelin. Suklaa liukeni täysin kastikkeeksi ja kun seosta hetken vielä keitteli, siitä tuli ihanan kinuskimaista. Pienen hienosäädön jälkeen vielä olin enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen. Paahdetun kinuskin ja valkosuklaan välimuoto, jossa pieni jugurtin happamuus = parhautta?
Ei siis kannata kauhistua suklaata paahtaessa sen ulkomuodon muuttumisesta.


Taikinasta tulee mukavan mehevä, kun kurpitsaa käyttää paljon ja se todella maistuukin kurpitsalta. Usein ihmettelen kurpitsakakkuja, joissa kurpitsa on lähinnä nimellistä, tässä ei ole. Kaurahiutaleilla ja mantelijauheella kakun rakenne jää sopivan pehmeäksi, mutta pysyy hyvin kasassa leikattaessa. Mausteita voi laittaa mielensä mukaan, mielestäni inkivääri ja kaneli sopivat parhaiten kurpitsan kaveriksi, mutta mikään ei estä käyttämästä esimerkiksi maustepippuria tai neilikkaa lisätä. Pähkinät tuovat mukavaa suutuntumaa kakkua syödessä, kun ne jättää taikinaan rouhituiksi paloiksi.

Kun kuorrutteen vielä valuttaa kauniisti koko komeuden päälle ja koristelee pähkinöillä niin kakusta tulee yksinkertaisesti niin herkullisen näköinen, että se tekisi mieli syödä hujauksessa. Kakku myös säilyy kuorrutettuna jääkaapissa ainakin pari päivää, maku tasoittuu seuraavaan päivään mennessä huimasti, joten pohjan voi jo tehdä vaikka edellisenä päivänä.

Vegaaninen pähkinäkurpitsakakku paahdetulla valkosuklaalla

18 cm irtopohjavuoallinen

Taikina
4 dl kurpitsasosetta (noin 500 g raakaa kurpitsaa)
1½ dl pistaasijuomaa tai muuta kasvimaitoa
1 rkl pellavansiemenrouhetta + 3 rkl vettä
2 dl kaurahiutaleita
1 dl mantelijauhetta
½ dl kookospalmusokeria
1 tl leivinjauhetta
½ tl kanelia
1/4 tl inkiväärijauhetta
ripaus suolaa
1 kourallinen saksanpähkinöitä

Kuorrute
100 g vegaanista valkosuklaata
1 dl soijajugurttia (käytin kookoksen makuista)
1 rkl kookospalmusokeria
1 rkl kookosöljyä

öljyä ja 1 rkl mantelijauhetta vuoan jauhottamiseen
pähkinöitä koristeluun

Kypsennä kurpitsa esim uunissa 175 asteessa 30-40 minuuttia ja soseuta kun kypsää.
Sekoita kaikki ainekset (paitsi saksanpähkinät) hyvin kurpitsasoseeseen kulhossa. Rouhi saksanpähkinät ja lisää ne vielä lopuksi taikinaan.
Pingota 18 cm halkaisijan irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi, voitele vuoan reunat ja ripottele niille mantelijauhetta. Lusikoi taikina vuoan pohjalle ja tasaa sen pinta
Paista 175 asteisessa uunissa noin 50 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ennen kuorruttamista

Rouhi valkosuklaa paloiksi ja paahda 175 asteisessa uunissa noin 7 minuuttia, kunnes se saa väriä. Oma valkosuklaani levisi aika paljon, mutta siitä ei kannata huolestua. Anna paahdetun valkosuklaan hieman jäähtyä uunin jälkeen. Laita soijajugurtti kasariin ja lämmitä. Lisää paahdettu valkosuklaa ja kookossokeri. Kuumenna seosta niin, että suklaakiteet liukenevat ja keitä miedolla lämmöllä muutamia minuutteja. Seoksesta tulee tässä vaiheessa hieman kinuskimaista. Nosta seos jäähtymään ulos (annoin olla parvekkeella noin puolisen tuntia) tai jätä pitemmäksi aikaa huoneenlämpöön. Kun seos on jäähtynyt noin kädenlämpöiseksi ja paksuuntunut, lisää kookosöljy klönttinä ja sekoita, kookosöljy jäähdyttää seosta vielä lisää ja sulaa sekaan. Anna seoksen jäähtyä vielä huoneenlämpöön, siitä pitäisi tulla paksua kinuskikuorrutemaista tahnaa.
Levitä kuorrute kakun keskelle ja tasaa. Anna kuorrutteen valua kakun reunojen yli painovoimalla, niin saat nätit valumat. Koristele kakku pähkinöillä.

Kareeraisu tofulla eli tofucurry riisillä japanilaisittain

17. marraskuuta 2015


Kareeraisu on helppo valmistaa valmiista curryaineksista. Lisätä tarvitsee vain haluamasi tuoreet kasvikset ja tofu. Helppo tie japanilaiseen makumaailmaan.


Mukavaa tiistaita.
Flunssakausi näyttää tekevän kovasti tuloaan ja tuntuu, että suunnilleen joka toinen vastaantuleva ihminen pärskii tai niiskuttaa. Luulin onnistuneeni flunssan välttelyssä, mutta nyt sellainen pahasti meinaa tehdä tuloaan, niinpä siis pitää ottaa kovat ruokavaliolliset otteet käyttöön. Paljon vitamiineja ja muita flunssaa enemmän tai vähemmän näennäisesti karkottavia ainesosia. Harkitsen kovasti meneväni nukkumaan valkosipulinkynnet nenänsieraimissa, saas nähdä, tuleeko siitä apua. Koska flunssaisena aikana makuaisti on turruksissa ja tuntuu, että nenäkin on niin tukossa ettei haistakaan mitään niin mausteiset ruuat ovat mukavia kokemuksia. Maistaa kerrankin jotain ja nenä aukeaa sopivasti, eikä sitten hetkeen tarvitsekaan niiskutella. Valitettavasti apu on vain lyhytaikainen, mutta apu se on sekin. 
Näinpä siis flunssatehokuurini valkosipulin lisäksi piilee mausteisissa ruuissa. Tämä lähes itsestään valmistuva kareeraisu on siitä loistava esimerkki. Tulisuutta on juuri sen verran, kuin paketinkyljessä lukee: mild, medium tai hot. Eli kyseessä siis japanilaisen perheenäidin tai -isän keittotaitojen puutteen pelastaja, valmis currykastikeaines. Kareeraisu on japanissa hyvin tavallinen suomalaisen makaronimössön kaltainen ruoka, jota suunnilleen jokainen osaa valmistaa. Perinteisesti se tehdään jauhelihasta, eikä tofusta, kuten tässä reseptissä. Kareeraisusta tehdään usein lapsillekin (tai lapsenmielisille) jännittäviä annoksia erilaisten muodostelmien yhteydessä, kuten alla tekemäni "kanava". Näitä kastikeaineksia myydään Suomessa useimmissa aasialaisia elintarvikkeita myyvissä liikkeissä. Currykastikeaineksissa maku ja tulisuusvaihtoehtoja on useita, mutta oma suosikkini on Vermont curryn keskitulinen omenalla ja hunajalla höystetty versio. Vermont curryn curryt ovat mielestäni pehmeimmän makuisia kokeilemistani vaihtoehdoista. 
Currykastikeainekset toimivat liemikuutionomaisesti: kastikeainesjättiliemikuutio lisätään vain veteen, jossa on halutut kasvikset ja liuotetaan kastikkeeksi. Yksinkertaista. Ei tarvitse kuin tuijottaa, kun liemikuutio tekee työn puolestasi. Kastikeainesten jättiliemikuutiot tuntuvat todella suurilta perinteiseen liemikuutioon tottuneena, ne ovat keskimäärin 10 cm pitkiä pötköjä, mutta kaikki tulee käyttää noin neljän hengen kastikkeeseen. Toki jos pitää lievemmästä kastikkeesta, vettä voi lisätä ja kastiketta jatkaa, mutta silloin maku kärsii. Mielestäni tofu sopii loistavasti kareeraisun proteiininlähteeksi, mutta perinteiset pavutkaan eivät ole poissuljettu vaihtoehto. Kun tofua käyttää kareeraisuun, sen voi lisätä kastikkeeseen sellaisenaan kuutioituna, mutta mielestäni paremman lopputuloksen saa, kun kuutiot paistaa rapsakoiksi ensin. Paistettuna kuutiot pysyvät myös hieman paremmin kasassa kastikkeessa ja lopputulos on esteettisempi.


Kareeraisu on helppo ja yksinkertainen ruoka valmistaa. Valmiita kastikeainesvärkkejä on monia eri makuvaihtoehtoja, joista selviää maistamalla oma suosikki. Alla kuvassa näkyvä Vermont curryn kastikeainetta voin kuitenkin lämpimästi suositella ensikertaa kareeraisua maistavillekin. Kannattaa kuitenkin kastikeaineksia valitessaan huomioida tuotesisältö, esimerkiksi tässä Vermont curryn tuotteessa, joka kuvassakin, on ainesosia maidosta. Keskitulisena kastikkeesta tulee hieman kurkunperää poltteleva kastike, muttei kuitenkaan epämiellyttävä. Jos ei kovin tulisesta kastikkeesta pidä, kannattaa ensikertaa maistavana kokeilla meidommasta päästä. Kasviksina voi käyttää käytännössä mitä tahansa, mutta hyvin koossa pysyvät kasvikset toimivat parhaiten ja kastikkeesta tulee samalla nätin näköinen.

Kareeraisu カレーライス tofulla

4 annosta

250 g kiinteää maustamatonta tofua
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
2 perunaa
½ punainen paprika
100 g herneitä
6-7 dl vettä
1 levyllinen currykastikeaineksia (määrä riippuu merkistä, lue lisää yläpuolelta)
2 rkl seesaminsiemeniä

noin ½ dl kuivaa riisiä per ruokailija

öljyä paistamiseen

Ota tofu ulos paketista ja kääri talouspaperiin ja anna olla painon alla (esim. keraaminen kulho) muiden valmistelujen ajan. 
Kuori sipulit. Pilko 1 tavallinen sipuli ja valkosipuli pieneksi kuutioksi ja kuullota kattilassa öljyssä. Kuori porkkana ja peruna. Pilko porkkana, peruna, paprika ja loppu sipuli isohkoiksi paloiksi/lohkoiksi. Lisää ensin porkkana ja peruna kuullotettujen sipulien kanssa kun ne ovat pehmenneet ja paista hetki. Lisää vesi, loput kasvikset ja murennettu currykastikeaines. Laita levy pienelle ja anna kiehua hiljalleen kymmenisen minuuttia. Kastike paksuuntuu tässä vaiheessa. Jos kastike kovin paksua, lisää vettä.
Pilko tofu tasaisiksi kuutioiksi ja paista pannulla niihin rapea pinta. Lisää tofut ja seesaminsiemenet kastikkeeseen, sekoita ja tarkoile kypsän riisin kanssa.

Blogger Widget