Mantelimanna veriappelsiinilla

Näin yhteishyvässä ohjeen tällaiseen mantelimannaan. Ohje vaikutti niin hauskalta, että päätin sitten kokeilla sitä. Lopputulos muistutti vaniljakiisselin ja mannapuuron välimuotoa. Manteli kyllä maistui tästä, mutta jos sen läsnäolosta ei olisi tiennyt etukäteen, ei sitä välttämättä olisi hoksannut.

Mainio kevyen raikas jälkiruoka tästä tuli, joten suosittelen kokeilemaan. Veriappelsiini sopi erityisen hyvin tasapainottamaan pehmeää mannakiisseliä.

Mantelimanna

2 annosta

3 dl    mantelimaitoa
1 rkl   perunajauhoja
1½ dl mantelijauhetta
2 rkl   ruokosokeria

1 veriappelsiini

Laita kylmä mantelimaito ja perunajauhot kasariin ja sekoita hyvin. Laita levy päälle ja kun seos rupeaa lämpiämään lisää mantelijauhe ja sekoita hyvin. Kun seos pulpahtaa kerran nosta pois levyltä ja lisää sokeri. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.
Kuori veriappelsiini ja poista rihmat ja kalvot. Paloittele veriappelsiini.
Annostele manna kahteen annoskulhoon ja ripottele veriappelsiinipalat päälle.

Herkulliset kasvisquesadillat

Suorastaan hävettää, miten huonot kuvat minulla on tästä herkusta. Jostain syystä en tajunnut ottaa ajoissa kuvaa koko annoksesta, joten annoskuva näpätty nopeasti kännykän kameralla... Ja kun ruoka oli jo syöty, ja jäljellä oli uunivuoan jämät, niin toinen kuva on sitten niistä. Noh, pärjäämme näillä (hyvä syy tehdä uudelleen parempien kuvien toivossa). Tämä ruoka ei nyt muutenkaan välttämättä ole kovin kuvauksellinen, sillä kyseessähän varsin epämääräinen klöntti. Maku on tosin taas täysin toisesta universumista.

Ideaa tähän ruokaan sain 52 weeks of deliciousness -blogista, jossa versio oli hieman erilainen, mutta perusajatus pysyi samana. Yllätyin siitä, miten hyvä tuo kastike oli. Yleensä en ole suuri tomaattikastikefani, mutta tässä ruoassa kyseinen kastike oli uskomattoman hyvää. Kastikkeessa on hyvä mielestäni olla hieman potkua, joten siinä voisi olla hyvä käyttää tuoretta chiliä, sikäli sitä on saatavilla. Juuston määrässäkään ei kannata pihistellä, se tuo hyvän höysteen komeuden päälle. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos pitää tortilloista, mitä ilmeisimmin pitää näistäkin. Tortilloja täyttäessä kannattaa käyttää luovuutta ja kääriä ne miten haluaa. Itse koin hyväksi vaihtoehdoksi kääriä tortillalätyt umpeen ikäänkuin nyyteiksi, jolloin täyte pysyi hyvin niiden sisällä ja mehevyys säilyi.

Kasvisquesadillat

4-5 annosta

8 täysjyvätortillaa

Täyte
1      kesäkurpitsa
1      banaanisalottisipuli
3      valkosipulin kynttä
1 tlk kidneypapuja (230 g)
3 rkl kauraranskankermaa

Kastike
2         tomaattia
1         banaanisalottisipuli
3         valkosipulin kynttä
50 g    paprikaa
1 rkl    omenaviinietikkaa
1 rkl    kauraranskankermaa
1 tl      sokeria
½ tl     chilijauhetta
½ tl     jauhettua juustokuminaa
½ tl     yrttisekoitusta
2 dl     vettä
ripaus mustapippuria
ripaus oreganoa
ripaus suolaa

päälle mozzarellajuustoraastetta (nykyään löytyy monia kasvipohjaisia versioita mm. Violife)

Kuutioi kesäkurpitsa ja laita paahtumaan 200 asteiseen uuniin muiden valmistelujen ajaksi (10-20 min). Pilko täytteen ja kastikkeen sipulit pieneksi ja kuullota öljyssä. Jaa sipulit puoliksi ja laita toinen osa monitoimikoneen kannuun ja toinen kulhoon. Lisää kannuun pariin palaan laitetut tomaatit ja paprika. Lisää kastikkeen loputkin ainekset ja surauta tasaiseksi, tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa.

Paista tortilloja paistinpannulla niin että ne rapeutuvat hieman ja saavat pintaväriä. Sekoita vielä täytteen kaikki ainekset keskenään (sipulit laitettiin jo aiemmin kulhoon ja kesäkurpitsat uunista).

Kaada kastiketta laakean uunivuoan pohjalle niin että pohja peittyy juuri ja juuri. Täytä tortilloja 2-3 ruokalusikallisella täytettä. Kääri ne umpeen (rulla ja päädyt kiinni) ja nosta uunivuokaan saumapuoli alaspäin. Asettele kaikki tortillat vuokaan vieriviereen. Kaada loput kastikkeesta tortillojen päälle, niin ettei kuivia osia jäisi uuniin palamaan. Ripottele juustoraastetta (raasta tarvittaessa ensin) vielä tortillojen päälle ja paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Tarvittaessa laita lopuksi uunin grillivastusta päälle hetkeksi, että pintaan tulee paistulia.

Tarjoile lämpimänä esimerkiksi vihreän salaatin kera.

Pekinginkeitto

Ruoka-alkemian vuotuista taivalta juhlistettaessa tämä resepti edustaa teemoja pakkokokeilu ja eksotiikka.

Minulla on ollut ties kauanko tarkoituksena valmistaa pekinginkeittoa itse, jostain syystä se on vain jäänyt jäämisen jälkeen. Viimeinkin sain otettua itseäni niskasta kiinni ja tehtyä tätä herkkua. 

Pekingin keittoon tulee perinteisesti kanaliemi, mutta itse halusin kokeilla täysin kasvispitoista versiota, joten liemen maustaminen oli suhteellisen haastavaa. Mausteiden kanssa piti kikkailla aika paljon, mutta lopulta pääsin hyvään lopputulokseen. Jos saatavilla olisi ollut tuoretta chiliä tai chilitahnaa, se olisi ollut omiaan tähän, sillä mielestäni hyvään pekinginkeittoon kuuluu pieni tulisuus. Kannattaa siis olla maustaessa kärsivällinen ja maistella joka välissä oikean lopputuloksen saavuttamiseksi.

Herkullista tästäkin pekinginkeitosta lopulta tuli ja ruokailijat olivat tyytyväisiä.

Pekingin keitto

6 pikkuannosta

1          makea sipuli (tai pari kevätsipulia)
2          valkosipulinkynttä
1 rkl     rypsiöljyä
1 l        kasvislientä
2          pienehköä porkkanaa
100 g   herneitä
50 g     bambunversoja (n. ½ säilyketölkistä)
½ dl     maissitärkkelystä (tarvittaessa enemmän)
3 rkl    soijaa
2 rkl    omenaviinietikkaa
1 tl      tomaattipyreetä
2 rkl    maapähkinävoita
½ tl     mustapippuria
½ tl     seesamiöljyä
1         laakerinlehti
1 rkl   srirachakastiketta
ripaus jauhettua timjamia
ripaus jauhettua rosmariinia

Kuori ja pilko sipulit pieneksi. Kuullota sipulit öljyssä. Laita sipulit kattilaan ja lisää sekaan kasvisliemi ja kuumenna. Kuori ja pilko porkkana ohuiksi tikuiksi. Lisää porkkanat kasvisliemeen ja keitä noin 15 minuuttia. Lisää herneet ja bambunversot (tarvittaessa pilko pienemmäksi). Lisää maissitärkkelys ja sekoita. Lisää maissitärkkelystä tarpeen mukaan jos keitto tuntuu liian lientoiselta. Lisää mausteet. Anna keiton hautua vielä jonkin aikaa ja tarkista maku. Tarvittaessa lisää chiliä.

Tarjoile lämpimänä.

Hernekeitto, tai ehkei sittenkään

Ruoka-alkemian vuotuisen taipaleen juhlistava postaus: yllätyskokeilu.

Kyseessähän ei siis ole hernekeitto, vaikka kuva erehdyttävästi sellaiselta näyttääkin. Tarkoituksenani oli valmistaa kasvissosekeitto ja kaapissa oli saatavilla kukkakaalia ja parsakaalia tuoreena. Jostain syystä en kuitenkaan tyytynyt tekemään vain perinteistä kukkakaali-parsakaalikeittoa, vaan halusin hieman boostata ruokaani. Tämän takia linssit päätyivätkin keitokseen ja täytynee todeta, että en ollut pettynyt kokeilunhaluisuuteeni.

Jostain syystä tosiaan lopputulos muistutti hernekeittoa niin ulkomuodoltaan, kuin maultaankin. Arvelen että hernekeittoinen maku on pitkälti linssien ansiota. Mutta tosiaan, tässä hernekeitolle hyvä haastaja.

Kahden kaalin linssikeitto

1-2 annosta

1 dl  punaisia linssejä
50 g kukkakaalia
50 g parsakaalia
½     kasvisliemikuutio
1 dl  kookosmaitoa
viherpippuria

Laita linssit, paloitellut kaalit ja kasvisliemikuutio kasariin. Lisää vettä niin, että ne peittyvät ja keitä kypsäksi, n. 15-20 minuuttia, riippuen linsseistä (esikypsytettyjä vai ei). Kun kaikki on kypsää, nosta kasari pois levyltä ja soseuta kasvikset keitinliemineen sauvasekoittimella tasaiseksi. Nosta takaisin levylle ja lisää kookosmaito ja mausta.

Valenuudeliwokki

Ruoka-alkemian vuotuisen taipaleen kunniaksi laitetaan tänne nyt sitten hieman enemmän reseptejä, tämä resepti edustaa vuoden trendiruokaa.

Tässä siis keksimäni valenuudelit, jotka valmistetaan parsakaalin varresta. Tällähetkellähän on liikkeellä jos jonkinmoista kasvispastareseptiä, milloin kesäkurpitsasta ja milloin bataatista. Päätinkin sitten antaa oman panokseni tälle kasvispastaidealle, ja sitä kautta sainkin aikaan valenuudelit. Monet usein jättävät parsakaalin varren käyttämättä, onhan se usein hieman nahistunut paketissa. Tässä on kuitenkin erittäin helppo tapa hyötykäyttää tämä varsi ja saada kaikki ravintoarvot talteen. Parsakaalin varsi on myös juuri oivan värinen nuudeleiden korvikkeeksi. Pitä pitempi ja paksumpi varsi parsakaalissa on, sitä helpommin siitä saa näitä valenuudeleita.

Kätevimpänä työkaluna tällaisten suikaloimiseen koin itse uudehkon innovaation: julienneleikkurin, jollaisia on liikenteessä useita erilaisia malleja. Kyseinen aparaatto on muutenkin varsin käyttökelpoinen jos mielii kasviksille lyhyttä kypsentymisaikaa tai hienoa ulkomuotoa. Ohuiden suikaleiden leikkeleminen toki onnistunee myös juustohöylällä tai kuorimaveitsellä, jolloin suikaleista ei välttämättä saa ihan yhtä ohuita.

Maultaan valenuudelit olivat mielestäni herkullisia ja maustamisella lopputulos muistutti mielestäni paljolti riisinuudeliwokkia. Toki tästäkin voi olla eriäviä mielipiteitä, mutta suurena nuudelien fanina voin yllätyksekseni sanoa näidenkin tarvittaessa tyydyttävän nuudelinhimoni.

Valenuudeliwokki

2 annosta

1        iso parsakaali varsineen (300-400 g)
1        porkkana
100 g tofua
2 tl     soijaa
2 tl     miriniä (tai omenaviinietikkaa)
½ tl    curryjauhetta
1 rkl   seesaminsiemeniä

seesamiöljyä paistamiseen

Poista parsakaalin kukinto mahdollisimman ylhäältä ja paloittele se pieneksi paistinpannulle. Lisää pannulle vettä ja jätä kuumenemaan. Kuori porkkana ja parsakaalin varsi. Siivuta parsakaalin varsi ja porkkana julienne-leikkurilla tai terävällä juustohöylällä (juustohöylän tapauksessa ohuet suikaleet täytyy vielä leikellä ohuemmiksi). Tämä voi onnistua periaatteessa myös kuorimaveitsellä, jolloin ohuiden nuudelimaisten siivujen tekeminen voi olla helpompaa. Paloittele tofu kuutioiksi

Kun paistinpannulta on haihtunut vesi, lisää tilkka seesamiöljyä ja laita pannulle tofut ja kasvissuikaleet. Sekoita tässä vaiheessa varovasti. Lisää mausteet ja kypsennä wokkia muutama minuutti, valenuudelit pehmenevät varsin nopeasti. 

Tarjoile lämpimänä.