Pinaattipesto

30. heinäkuuta 2015


Pestoa, joka on boostattu tuoreella pinaatilla. Herkullista esimerkiksi leivän päällä tai pastassa.


Kesä ja tuoreet kasvikset osa x+y^2. Tässä onkin sitten pienen kasvimaani pinaattisato #2. Mökillämme on parista puulavan kehikosta tehty pienet kasvimaat. Ne ovat varsin toimiva ratkaisu kasvimaiksi, sillä niissä kasvit on helppo pitää eristyksissä muusta kasvillisuudesta ja kasvimaa on hieman korkeammalla, kuin vain maan tasalla. Tänä vuonna istutin kasvimaallemme violettia ja keltaista porkkanaa, punajuurta, pinaattia, härkäpapuja ja paksoita eli pinaattikiinankaalta. Tähän mennessä kaikki muut, paitsi paksoi, ovat kasvaneet menestyksekkäästi. Paksoi pitää kylvää maahan hieman myöhemmin kuin käyttämäni muut kasvit, mutta se ei sitten jostain syystä saanutkaan kunnolla energiaa kasvun aloittamiseksi. Syynä ehkä kylmäksi jäänyt kesäkuu. Noh, saas nähdä tuleeko pienistä rimpuloista paksoitaimistani ikinä mitään. 
Vaikka paksoista ei satoa välttämättä tulekaan, pinaattini on ollut hyvin satoisa. Käytin tälläkertaa lajiketta, joka tuottaa usean sadon kesässä, joten vieläkin on varmaan muutama pinaattisato tiedossa. Kolme satoa tähän mennessä on ollut jo varsin kiitettävästi, mutta en pahastu vielä muutamasta lisäsadosta. Tuore, itsekasvatettu pinaatti on jotain todella herkullista, että siitä aina mielellään tekee jotain. Tälläkertaa yhdistin kasvimaani pinaatin ja yrttikasvatusten basilikan. Lopputuloksena oli mainio pesto, joka oli erittäin hyvää etenkin lämpimissä voileivissä.
Sain ajatuksen kokeilla pinaattia peston seassa jonkin lehden, en tosin enää muista minkä, pesto-artikkelista. Lehdessä selitettiin pestoista ja siitä miten niitä voi helposti varioida, ohessa oli ohjeet paprika- ja minttupestoihin tavallisen lisäksi. Tästä innostuneena päätinkin sitten kokeilla pinaattia pestossa ja se kyllä sopi hyvin. Basilikaa kuitenkin kannattaa myös käyttää, sillä se tuo mukavaa syvyyttä makuun pinaatin lisäksi.

Pinaattipesto

n. 2 dl pestoa

1 iso kourallinen tuoretta basilikaa
2 isoa kourallista tuoretta pinaattia
1 valkosipulinkynsi
1 kourallinen cashewpähkinöitä
½ dl oliiviöljyä
ripaus mustapippuria
ripaus suolaa

Puhdista pinaatti ja basilika. Kuori ja murskaa valkosipuli. Surauta kaikki ainekset tehosekoittimessa tahnaksi. Lisää oliiviöljyä tarvittaessa jos tahna liian paksua.

Vegaaninen valkosuklaamutakakku pistaasibonuksella

28. heinäkuuta 2015


Valkosuklainen mehevä mutakakku, jonka pehmeää makua raikastaa sitruuna ja pistaasipähkinä. Täysin maidoton, joten sopii myös niille, jotka eivät normaalisti pääse valkosuklaaherkuista nauttimaan.


Tälläkertaa valokeilaan pääsee valkosuklaa. Se on tavallaan varsin kinkkinen suklaalaatu, sillä usein se on yltiömakeaa, mutta silti siinä on niin yksilöllinen maku, että siitä ei tavallaan voi olla pitämättä. Valkosuklaa sopii mainiosti tiettyihin tilanteisiin ja siitä valmistettu kaakao on taivaallista. Kun kehittelin tätä ohjetta, aluksi tuntui olevan hirveän suuri ongelma löytää kakkuun sopivaa rakennetta, tuntui että siitä tuli joko ihan liian löysää tai kiinteää. Lopulta kuitenkin onnistuin ja soijavispi osoittautui käyttökelpoiseksi rakenteen kiinteyttäjäksi. Mietin vielä hieman, että mitähän tapahtuisi, jos kerman vaahdottaisi ennen taikinaan lisäämistä...

Suurin ongelma valkosuklaassa on vain tähän mennessä osoittautunut se, että käytännössä mikään normikaupasta saatavilla olevista valkosuklaista ei ole vähälaktoosista laktoosittomasta puhumattakaan. Tämän takia kynnykseni valkosuklaan käyttöön on yleensä aika suuri, vaikka se hyvää olisikin. Sinänsä kai voitaisiin ajatella, että pieni määrä täyslaktoosista valkosuklaata muun leivonnaisen seassa ei haittaa. Mutta en lähtökohtaisesti halua tuottaa syöjille epämukavaa oloa ruuanlaitollani, joten tähän mennessä valkosuklaa on sitten usein saanut jäädä syrjään. Olenkin kokeillut tässä muutaman vuoden aikana, kun maidottomia valkosuklaita on tullut markkinoille, että miten ne toimisivat leivonnassa.

Tähän mennessä mielestäni parhaimmaksi maidottomaksi valkosuklaaksi on osoittautunut Plamilin valkosuklaa. Se on toiminut rakenteeltaan ehkä parhaiten leivonnassa ja makukin on taikinassa kohdallaan. Ainoa miten se tuntuu poikkeavan maidollisesta valkosuklaasta, on se, että uunista tullessa kakku on hieman rasvaisen oloinen, kun taas maidollisella suklaalla rasvaista koostumusta ei synny. Tämä rasvaisuuskin sitten häviää, kun kakku jäähtyy huoneenlämpöön. Maidottomissa valkosuklaissa kannattaa kiinnittää huomiota myös suklaan kaakaovoipitoisuuteen, sillä jos se on kovin alhainen, tai suklaassa on käytetty jotain muuta rasvaa, kuumentaminen ei tee kovin hyvää suklaalle. Nyt en ole enää nähnyt kauppojen maidottomissa valkosuklaissa käytettävän muuta, mutta aikoinaan kokeilin erästä sellaista, ja se juoksettui aika pahoin.
Maidottomia valkosuklaita voikin siis metsästää esimerkiksi Punnitse&Säästä -liikkeistä ja erinäisistä Ekokaupoista ja vastaavista, valikoimat vaihtelevat aika paljon. Organican valkosuklaata olen kuullut myös kehuttavan, mutta sitä en ole vielä itse kokeillut.


Pitkähkön intron jälkeen pääsemmekin itse kakkuun. Idea tähän kakkuun syntyi Suomen paras leipomo -ohjelmaa katsoessani (vai olikohan sen nimi tuo), jossa tamperelainen Tallipihan kahvila esitteli kisassa suositun valkosuklaamutakakkunsa. Kakku vaikutti todella herkulliselta ja siitä sitten lähtikin idea toteuttaa itse jotain herkullista valkosuklaista.
Mielestäni valkosuklaa ja pistaasipähkinät sopivat yhteen todella hyvin, joten jauhetut pistaasipähkinät pääsivät loistamaan tässä. Kuorittuja pistaaseja löytyy esimerkiksi Punnitse&Säästästä, jos tuntuu olevan ongelmia paahtamattomien ja suolaamattomien löytämisessä. Sitruuna tuo mukavaa raikkautta kakkuun tasapainottamaan muuten aika makeaa kokonaisuutta (ainakin omalla mittapuullani makeaa). 
Koristeena kakkuun käytin mökkipihastamme keräämiäni orvokeita, mutta koristeena voi käyttää toki muitakin syötäviä kukkia, kuten ruiskaunokkeja tai laventelia. On hyvä kuitenkin huomioida, että kukkiin ei olisi hirväesti käytetty mitään myrkkyjä tai lannoitteita, jolloin maku ja terveellisyys ei ole ehkä ihan kohdillaan. 

Vegaaninen valkosuklaamutakakku

16 cm irtopohjavuoallinen

100 g maidotonta valkosuklaata (Plamilin 1 levyllinen)
1 dl    soijavispiä (Alpro)
75 g   pistaasipähkinöitä (noin 1 dl jauhetta)
1 dl    täysjyväspelttijauhoja (Birkkalan puolikarkeita)
2 rkl   agavesiirappia
1tl      omenaviinietikkaa
½ tl    leivinjauhetta
½       luomusirtuunan mehu
½       luomusitruunan kuori

koristeluun loput sitruunankuoresta, pistaarirouhetta, syötäviä kukkia
öljyä vuoan voiteluun
loput soijavispistä tarjoiluun

Sulata valkosuklaa. Sekoita soijakerma sulan suklaan sekaan pienissä erissä ja sekoita kokoajan, ettei suklaa jähmety klönteiksi. Jauha pistaasit monitoimikoneessa hienoksi jauhoksi. Sekoita pistaasijauhe, jauhot, siirappi, viinietikka ja leivinjauhe taikinaan. Purista lopuksi sekaan sitruunan mehu ja raasta kuori. Sekoita nuolijalla sekaisin.
Voitele 16 cm halkaisijan irtopohjavuoka. Kaavi taikina kakkuvuokaan. Paista 175 asteisessa uunissa 20-25 minuuttia. Kunnes reunat ovat paistuneet, mutta kakku on keskeltä hytisevää.
Anna jäähtyä kunnolla ja koristele. Jos säilytät kakkua jääkaapissa, nosta se huoneenlämpöön vähintään puoli tuntia ennen tarjoilua, tai lämmitä sitä ihan vähän, jos et ole jo koristellut. Tällöin kakku on helpommin leikattavaa ja rakenne on parempi.

Punajuurisuklaadonitsit

24. heinäkuuta 2015


Monet sanovat, että kesän parasta antia on tuoreet marjat ja jäätelö. Onhan se totta, että tuoreet, jopa vastapoimitut marjat ovat herkullisia ja jäätelö on hyvää kesät talvet. Olen itse kuitenkin paljolti sillä kannalla, että kesässä parasta on tuoreet kotimaiset kasvikset. Ennenkaikkea tuoreet kasvikset maistuvat hyvältä, mutta ne myös kypsyvät paljon nopeammin. Tuossa muutama viikko sitten laitoimme perheen kanssa grilliin syötävää ja mietin kovasti, mitä laittaisin itselleni, kun makkara ei oikein houkuttanut. Päädyin sitten kokeilemaan kesäporkkanoiden laittamista grilliin. Pesu, pariin palaan poikittain ja paistumaan. Suorastaan yllätyin lopputuloksesta. Odotukseni olivat perus kypsän porkkanan maussa, mutta lopputulos oli jotain paljon parempaa. Porkkanan luontainen makeus korostui entisestään ja maku muistutti enemmänkin raa'an ja keitetyn välimuotoa. Grillatussa porkkanassa oli yhä raa'an porkkanan rapeus ja raikkaus, mutta kypsän porkkanan makeus. Se oli yllättävä makuelämys. Mutta ei hätää, ruokatottumukseni eivät ole aina noin vihreää piperrystä, sillä tuoreista kasviksista voi tehdä esimerkiksi tällaisia herkullisen suklaisia donitsejakin!
Tälläkertaa pääosaan pääsi ystävämme punajuuri. Punajuuria alkaa hiljalleen saamaan kotimaisena ja niiden maku on mitä mainioin. Omat punajuureni löytyivät torilta ja hinnallakaan niitä ei ollut todella pilattu: maksoin noin 800 grammasta punajuurta yhden euron. Sillä hinnalla näitä kannattaakin jo leivonnaisiinkin tunkea. Tällä viikolla olenkin siis käytännössä joka aamu syönyt kaurapuuroa höystettynä punajuuriraasteella, on sitten hyvää.
Pääsemmekin sitten viimein näihin donitseihin. Punajuuri ja suklaahan sopivat yhteen kuin pian kylmä kivi veteen, joten suosittelen ylittämään ennakkoluulot ja kokeilemaan. Punajuuri kannattaa kuitenkin keittää aina kypsäksi ennen käyttöä leivonnaisissakin, vaikka keittoaika olisi lyhytkin, se kuulemma auttaa laimentamaan punajuurten korkeaa nitraattipitoisuutta. Punajuuri toimii niin raasteena kuin soseenakin, mutta raaste pitää donitsit kivasti kosteana. Punajuuri ei sotkekaan juuri lainkaan, kun sen raastaa kypsänä, sillä valkoiset sukkani, vaaleat housuni ja valkoraitainen paitani säästyivät täysin punajuuriroiskeilta työskennellessäni.
Toteutin nämä donitsit vegaanisena donitsipeltiä apuna käyttäen. Donitsipelti on varsin kätevä vehje muutaman donitsin paistamiseen, mutta jos tavoitteena on valmistaa legioonalle donitsiateria, kannattaa peltejä olla enemmän kuin yksi (tai jopa useampi). 
Vaikka eläimet puuttuivatkin näistä donitseista, niin maku oli silti maukas. Sokeriakaan näihin ei tarvitse sen suuremmin lisäillä, sillä punajuuri vastaa makeutuksesta aika ansiokkaasti. Donitsien rakenteestakin tuli hyvä, eivätkä ne murentuneet liikaa syödessä. Halutessaan suklaakuorrutteen voi tehdä raitaisena, kuten kuvassa näkyy, tai sitten yksinkertaisesti dipata puolikas donitsi suklaaseen. Mielestäni kuitenkin tuollainen raidoitus oli hauskan näköinen, joten tyydyin siihen.

Punajuurisuklaadonitsit

6 donitsia

1 1/4 dl cashewmaitoa
1 rkl      pellavansiemenrouhetta
2 tl        omenaviinietikkaa
3 rkl      ruokaöljyä
1 tl        vaniljauutetta
1½ dl    täysjyvävehnäjauhoja
½ dl      kaakaojauhetta
½ dl      ruokosokeria
1 tl        leivinjauhetta
½ tl       ruokasoodaa
ripaus   suolaa
1½ dl    punajuuriraastetta (keskikokoinen kypsä punajuuri)

koristeluun tummaa suklaata esim. fazer premium tummaleivontasuklaa
öljyä donitsivuoan voiteluun

Keitä punajuuri kypsäksi (kokonaisena n. 40min, paloina hetkemmän). Kuori kypsä punajuuri työntämällä kuori sormilla. Raasta karkeaksi.
Sekoita cashewmaitoon pellavansiemenrouhe, viinietikka, öljy ja vaniljauute. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää parissa erässä maitoseokseen. Lisää lopuksi massaan punajuuriraaste ja sekoita hyvin.
Lusikoi taikina voideltuun donitsivuokaan tasan. Paista 175 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, kunnes hammastikkuun ei jää taikinaa. Anna jäähtyä hetki ennen vuoasta irrottamista.
Sulata suklaa ja pursota donitsien päälle. Koristele halutessasi strösseleillä tms.

Kvinoapallukat

21. heinäkuuta 2015


Kun pitää valmistaa töihin eväät, niin helposti saattaakin mennä yllättävän kauan siihen, kun yrittää päättää mitä lopulta sitten laittaisi. Omaan lounasongelmaani löytyi ratkaisu kaapin perällä olleesta kvinoapaketin jämästä. En ole kovinkaan monta kertaa kvinoasta mitään valmistanut ja pari aiempaa kertaa ovat olleet hieman epäonnisia, joten siitä on jäänyt pieni epäilykseni kvinoaa kohtaan. Sitä on kuitenkin kehuttu todella paljon, ja aminohappokoostumuksensa puolesta se olisi kyllä mainio lisä kasvisruokavaliossa.
Ensimmäinen kvinoakokeiluni taisi olla puuro. Tutkiskelin netistä tarkasti ohjeita ja valmistin sitten kvinoasta ja mantelimaidosta puuroa suurien odotusten saattelemana. Kun sitten lopulta puuroni valmistui, en tiennyt oikein millaista ilmettä olisin pitänyt naamallani. Se oli yksinkertaisesti vain järkyttävän pahaa. Kvinoan mainittu multainen/metsäinen maku suorastaan korostui enkä oikeastaan voinut kunnolla syödä puuroani. En kuitenkaan vielä siitä luovuttanut, vaan jatkojalostin kyseisestä puurosta jotain pyöryköitä uuniin. Silloin tekemäni pyörykät olivat kyllä ihan okn makuisia, mutta niiden rakenne oli hyvin mureneva ja liian märkä, kuten puurosta tehtynä saattaa arvata. Tulipahan kuitenkin kierrätettyä ruokaa, ettei tarvinnut pois heittää. Tämän kokeilun jälkeen kvinoapakettini ikäänkuin unohtui kaapin pohjalle.
Näinpä siis kapusin yli itseaiheuttamieni ennakkoluulojeni ja kaivoin tuon paketin uudelleen kaapin perältä esiin. Tutkiskelin hieman internetin ihmeellistä maailmaa ja päädyin ratkaisuun olemaan kikkailematta sen kummemmin ja vain kokeilla jotain ihan perinteistä perusjuttua. Valmistin sitten siis kvinoasta näitä herkullisia pallukoita. En halunnut tehdä ihan perinteisiä pyöryköitä, sillä ne ovat liian mainstreamia, joten päädyin lusikan mallisiin pallukoihin tai sanottakoon niitä vaikka pökäleiksikin. Lisäksi pallukkataikinaan pääsivät kevätsipuli, porkkana ja valkosipuli. Töissä joku oli myös tuonut tuoretta ruohosipulia otettavaksi, joten sitäkin täytyi sitten käyttää, kun kerrankin ihan tuoretta oli saatavilla.
Tämä kokonaisuus toimi mielestäni hyvin ja pyöryköiden rakenne oli erinomainen. Ne pysyivät todella hyvin kasassa ja syömään pystyi vaikka haakuran päästä haukkailemalla, eikä loppupallukkaa tarvinnut nuolla lattialta. Makukin oli kohdillaan, mutta parhaita nämä olivat jonkin kastikkeen kanssa.
Otin nämä tosiaan lounaaksi salaatin kera, joka kuvassakin näkyy ja olin erittäin tyytyväinen lounaaseeni. Monesti sitä toivoisi, että olisi useamminkin tarjolla näin herkullinen lounas. Ehkä näihinkin ehtii sitten uuden innostuksen alettua kyllästyä, mutta onneksi maailmasta eivät uudet reseptit ehdi loppua ihan hetkessä.

Kvinoapallukat

10 palaa

1 dl     kvinoaa
1 rkl   seesamiöljyä
1         iso kevätsipuli
1         porkkana
2         valkosipulinkynttä
2         kananmunaa
1 rkl    jauhoja
n. 10   ruohosipulia
ripaus suolaa
ripaus yrttipippuria

Huuhtele kvinoa. Keitä sitä noin kaksinkertaisessa määrässä vettä 15 minuuttia (paketin ohjeen mukaan). Kuori ja pilko kasvikset pieneksi silpuksi.
Kun kvinoa on kypsää, sekoita siihen seesamiöljy. Sekoita kasvikset kypsään kvinoaan ja lisää kananmuna hyvin sekoittaen (ettei se hyydy samantien). Lisää jauhot, silputtu ruohosipuli ja mausteet ja sekoita vielä.
Ota taikinamassasta ruokalusikalla klönttejä ja laske ne leivinpaperoidulle uunipannulle soikioiksi.
Paista 175 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia, kunnes ruskistuneet hieman reunoista.
Tarjoile kastikkeen kera, sellaisenaan tai vaikka salaatissa.

Peruna-bataattisose ja paahdetut parsakaalit - lämpimät dippivihannekset

20. heinäkuuta 2015


Noniin, tällaista tällä kertaa. Voitaisiin ehkä ajatella, että tämä olisi jonkinlaista riman alittamista. Yksinkertaista ruokaa: sosetta ja paahdettuja kasviksia. Olen kuitenkin usein arjen toherruksessa huomannut, että yksinkertaisienkin ruokien keksiminen voi toisinaan olla varsin vaikeaa. Joskus sitä vain tuijottaa bataattia pöydällä ja miettii, että mitä ihmettä siitä nyt sitten tekisi. Etenkin jos on päätynyt ostamaan samaa raaka-ainetta pienen ajan sisällä uudelleen, eikä halua tehdä jälleen samaa mitä aiemmin. Ideat alkavat tällöin olla helposti vähissä. Tämä siis toimitti ideattoman päivälliseni virkaa.
Bataatti-perunasose on mielestäni jopa herkullisempaa, kuin tavallinen vain perunasta tehty sose. En pidä itse kovin makeista pääruuista, joten pelkästä bataatista tehty sose on makuuni hieman liian makeaa. Olen todennut 50-50 hyväksi suhteeksi tässä ja se on yleensä myös helppo toteuttaa, jos tekee suuremman määrän ruokaa kerralla. Kaupan bataatit tuntuvat monesti niin järkälemäisiltä, että niistä pitää pienessä taloudessa keksiä yksi jos toinenkin ateria. 
Parsakaali on muuten vain yleisestiottaen yksi suosikkikasviksistani, joten sitä on mukava käyttää vähän kaikkeen. Se toimii todella hyvin lähes missä vain, paistettuna, keitettynä, soseutettuna ja näin paahdettunakin. Paahtamiseen saa mukavasti lisämakua valkosipulista ja pippurista, ja kun valkosipulia käyttää hieman rankemmalla kädellä, tulee parsakaaleista mukavan tuikeita. 

Tällaiseen ruokaanhan voisi mukavasti sopia toki vielä jotain lisäksikin, mutta mielestäni tämä oli varsin toimiva kokonaisuus. Parsakaaleja oli mukava ottaa haarukkaan ja dippailla muusiin. Tämä siis hauska lämmin versio dippivihanneksista!
Puolisoni nimesi tämän ruuan hauskasti kultaiseksi kakaksi, mutta arvelen, että tylsä peruna-bataattisose on ehkä hieman houkuttelevampi nimi...

Peruna-bataattisose ja paahdetut parsakaalit

3-4 annosta

Sose
300 g perunaa
300 g bataattia
1 dl    kaurakermaa (tai ½+½ vettä+kaurakermaa)
50 g   maidotonta margariinia
½ tl    yrttisuolaa

Paahdetut parsakaalit
500 g parsakaalia
1 tl     valkosipulirouhetta
½ tl    mustapippuria

Kuori peruna ja bataatti. Paloittele ne kattilaan ja keitä kypsäksi n. 20 min (riippuen palojen koosta). Jätä pari desiä keitinvettä kattilaan ja kaada muu pois. Soseuta seos, lisää kaurakerma, margariini ja suola ja sekoita.
Pilko parsakaalit (kukinnot ja varsi jos hyvän näköinen) uunipannulle. Ripottele päälle valkosipulirouhetta ja mustapippuria. Kääntele käsin sekaisin. Paahda 175 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia, kunnes parsakaalit saaneet hieman väriä ja kypsyneet.
Annostele lautasille ja syö dippaillen parsakaaleja muusiin dippivihannesten tavoin.

Silkkiset spelttikanelipullat

15. heinäkuuta 2015


Hiljalleen alkaa ehkä jopa tuntuakin, että nyt voisi olla kesä. Omassa ruuanlaitossani ei välttämättä perinteinen suomalainen kesä näy kovinkaan paljoa, sillä grillaaminen ja vastaava ei ole, muurinpohjaa lukuunottamatta, ominta alaani. Kesä näkyy ruuassani lähinnä suuremmalla määrällä tuoreita kasviksia ja marjoja. Tälläkin viikolla olen käyttänyt varmaan kymmentä eri tuoretta suomalaista kasvista ruuissani. Sinänsä kyllä loistavaa aikaa, kun oikeasti on saatavilla kaikkea mahdollista kotimaisena, eikä vain perus kasvihuonekurkku-tomaatti -vaihtoehtoja. Marjoihin minulla on hieman vaihteleva suhtautuminen. Etenkin tuoreet mansikat olisivat hyviä, mutta en vain yksinkertaisesti pysty syömään niitä sellaisenaan kuin pari kerrallaan, ennenkuin elimistöni jostain syystä ylireagoi niille. Kyseessä ei ole todettu allergia tai mitään, vaan jokin reaktio, joka tulee monista tuoreista marjoista ja hedelmistä. Onneksi ongelmaa ei tule yleensä, kun marjat ja hedelmät piilottaa ruokaan, kuten puuroon tai piirakoihin. 
Kesäisin on myös hyvin tavallista, että tulee vieraita kylään, ja silloin olisi mukavaa tarjota jotain, miellellään omatekoista. Olen viimeaikoina innostunut yhä enemmän hiivalla kohotettavista taikinoista ja tämän johdosta tarjolla onkin viimeaikoina ollut paljon erilaisia leipiä ja pullia. Tälläkertaa valokeilaan pääsivät, joskin vain omalle perheelle syötäväksi tarjoillut, spelttijauhoista valmistetut kanelipullat. Mielestäni spelttijauhoista tulee todella ihanan pehmeitä ja silkkisiä pullia, joten suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Spelttipullataikina on tosin hieman lötkömpää, mitä tavallisista vehnäjauhoista tehty pullataikina, mutta siitä ei tarvitse kuitenkaan hämmentyä. Pullien täytteeksi laitoin omenasose-kaneli -sekoitusta, joka oli ihan taivaallisen hyvää. Kun täytettä teki vielä selkeästi enemmän ja valeli pullat vielä vuokaan päin sillä, niin lopputulos oli loistava.
Kokeilin näihin myös tuollaista tuorejuustokuorrutteen korvaavaa vaaleaa kuorrutetta, jonka valmistin materiaalien puuttuessa soijajugurtista. Lopputulos toimi mainiosti ja kuorrute oli juuri sopivan rakenteista ja makuista.

Silkkiset spelttikanelipullat

n. 10 pullaa

Pullataikina
1½ dl  kauramaitoa
n. 8 g  tuorehiivaa
2 rkl    ruokosokeria
ripaus suolaa
½ tl     kanelia
4-5 dl  täysjyväspelttijauhoja
2 rkl    öljyä

Täyte
2 dl   omenasosetta
1½ tl kanelia

Kuorrute
½ dl    soijajugurttia
½ dl    tomusokeria
ripaus vaniljaa

jauhoja työstämiseen

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva ja sokeri. Lisää suola, kaneli ja noin puolet jauhoista. Työstä taikinaa ja lisää jauhoja hiljalleen. Lisää jauhoja noin 4 desiin asti ja lisää öljy. Jos taikina on vielä kovin löysää, lisää hieman jauhoja, mutta älä liikaa, taikinan tulee juuri ja juuri pysyä sormsita irtoavana. Anna taikinan kohota liinalla peitettynä noin 20-30 minuuttia.
Valmista täyte sekoittamalla omenasose ja kaneli keskenään.
Kun taikina on kohonnut, kaulitse siitä ohut suorakaiteen mallinen levy ja levitä noin kolmannes täytteestä levylle. Rullaa levystä rulla ja leikkaa noin 5 cm korkuisiksi paloiksi.
Nostele palat silikonivuokaan tai kakkuvuokaan (n. 26 cm halkaisija) pystyyn ja lusikoi loppu täyte pullien päälle.
Paista 175 asteisessa uunissa 30-40 minuuttia. Pullien tulee hieman ruskistua, mutta ei palaa, riippuu hieman uunista miten kypsyvät. Tarkkaile siis loppuajasta kunnolla.
Anna pullien jäähtyä. Valmista kuorrute sekoittamalla aineet esimerkiksi muovipussissa tai pursottimessa keskenään. Kun pullat ovat jäähtyneet levitä kuorrute joko suoraan vuokaan niiden päälle tai vasta lautasella pulla kerrallaan.

Lapsuuden unelmapirtelö

13. heinäkuuta 2015


Välillä tulee mietittyä, että miten makumieltymykset ovat kasvaessa muuttuneet. Itse en välttämättä ole kovinkaan stereotypinen tai hyvä esimerkki lapsi vs. aikuinen makumieltymysten suhteen, sillä en ole ikinä ollut kovin perso makealle, edes lapsena. Muistan kuitenkin odottaneeni aina tiettyjä ruokia lapsena, jotka tekivät joistain tilanteista vielä parempia. Kesäisin yksi olennainen herkku oli mustikkamaito, jota täytyi saada heti tehdä itsepoimituista mustikoista. Toinen kesäherkku oli pirtelöt, joista suosikkimakuni oli suklaa. Loppujenlopuksi aika yksinkertaisia ja halpoja herkkuja, sinänsä vielä terveellisiäkin.
Nykyään kun miettii, että mikä kaikki on lasten suosiossa, niin suorastaan hirvittää. Tottakai aina on ollut ääriesimerkkejä ja niitä tulee aina olemaan, mutta jotenkin tuntuu, että nykyään vähän ei ole enää paljon, vaan halutaan kaikki ja heti. Lapset eivät välttämättä enää odota karkkipäiviään tai arvosta herkkuja samaan tapaan, kun herkkuja on kokoajan saatavilla ja niitä pidetään itsestäänselvyytenä. En voi väittää, että olisin ollut lapsi jonkin sortin pula-aikana tai että olisin joutunut kärsimään huonosta ruuasta, enemmänkin vain lapsuudessani 90-luvulla oli vielä jonkinlaiset rajat siitä, mikä oli sopivaa ja mikä ei. Nykyään tuntuu, että lapsilla on paljon rahaa käytettävissä, jolla he voivat ostaa herkkunsa kaupoista tai herkkuja on jatkuvasti saatavilla jossain. Aikuistenkin "maailmassa" on hassua, että suorastaan odotetaan että otetaan tarjolla olevaa pullaa tai suklaata, kun sitä nyt kerran on tarjolla tai ilmaiseksi saa. 
Jos siis unohdetaan vain lasten näkökanta, niin turhan usein joutuu huomaamaan, että yksinkertaista ja helppoa ei välttämättä enää pidetäkään arvossa, vaan kaiken täytyy olla hienoa ja viimeisteltyä. Huomaan itse kuitenkin usein, että monesti yksinkertaiset asiat ovat paljon tärkeämpiä ja muistettavampia kuin kalliit ja hienot asiat. Ruuan suhteen etenkin huomaan kerta toisensa jälkeen mieltyväni yhä enemmän perinteisiin ja yksinkertaisiin makuihin kuin hienoihin räpellyksiin. Tottakai on mukavaa käyttää aikaa monimutkaiseenkin ruuanlaittoon, kun nimenomaan on aikaa, mutta usein sitä kaipaa jotain yksinkertaista, mutta maukasta.

Tästä saarnanomaisesta introsta pääsemmekin tähän suosikkimakuiseeni pirtelöön, eli (banaani)suklaapirtelöön. Banaani tuo pirtelöön mukavaa makeutta ja kaakaosta tulee olennainen maku. Tällaista herkkua tuli lapsena usein tehtyä, miten hyvää tämä onkaan ja miten yksinkertaista ja halpaa.

Banaanisuklaapirtelö

2 annosta

3 dl  valinnaista kasvimaitoa
1      banaani
1 rkl tummaa kaakaojauhetta

Sekoita ainekset keskenään tehosekoittimessa ja aja hetki, että vaahtoa muodostuu pirtelön pinnalle. Tarjoile kylmänä.

Tofutäytteiset pitaleivät täysjyvädurumista

9. heinäkuuta 2015


Jostain syystä onnistuin olemaan ottamatta pitaleivistäni kuvia täyttämättöminä. Taisin olla vain niin mesmeröitynyt niiden herkullisesta tuoksusta ja tulevasta ruokahetkestä, että en sitten tajunnut. Noh, onpahan ainakin hyvä syy tehdä uudelleen. Huomatkaa kuitenkin, että pitaleipä sai Tuutikin jalat.

Valmistin nyt ensimmäistä kertaa pitaleipiä itse ja totesin, että tulen tekemään niitä varmaan uudelleenkin. Pitaleivät ovat hyviä, mutta en periaatteellisista syistä oikein haluaisi valmispitaleipiä syödä, sillä ne niin usein tehdään pelkästä valkoisesta vehnästä. Olin nähnyt Citymarketissa Urtekramilta täysjyvädurumjauhoja ja pohtinut mitä kaikkea niistä voisi oikein valmistaa. Täysjyväpasta on tottakai yksi vaihtoehto, mutta halusin kokeilla jotain leipää. Olin kuitenkin kuullut sanottavan pitaleivistä, että niistä tulisi parempia durumjauhoista tehtynä. Lähdinkin sitten kokeilemaan tätä versiota, enkä joutunut pettymään. Leivistä tuli hyvin maukkaita ja sopivan rakenteisia.
Täytteeksi halusin jotain hieman maustettua, mutta kuitenkin raikasta. Päädyin sitten lopulta erinäiseen valikoimaan kasviksia ja kylmäsavutofuun barbecuekastikkeessa. Käytin nyt tylsästi valmista bbq-kastiketta, mutta etsiskelin kaupasta vaihtoehdon, jossa oli mahdollisimman vähän suolaa ja sokeria. Kyseessä oli jokin valkosipulinen perinteinen kastike, mutta onnistuin jostain syystä jo unohtamaan valmistajan. Raikkaat kasvikset ja bbq-tofu sopivat mainiosti yhteen. Pitaleipiä tosiaan tulee 8 pienehköä (noin 10 cm halkaisija) leipää, josta riittää isommaksi ruuaksi 2 per naama tai pienemmäksi ruuaksi yksi per naama. Ohje on kuitenkin helppo myös kaksinkertaistaa jos on tarvetta.

Tofulla täytetyt pitaleivät täysjyvädurumjauhoista

8 leipää

Pitaleivät
1 dl    vettä
25 g   hiivaa
1 rkl   ruokosokeria
½ tl    suolaa
2 dl    soijajugurttia
2 rkl   oliiviöljyä
6-7 dl täysjyvädurumjauhoja (Urtekram)

BBQ-tofu
1 pkt kylmäsavutofua
½ dl  valmista bbq-kastiketta
öljyä paistamiseen

Lisäksi
salaattia
tomaattia
kurkkua
avokadoa
punasipulia

Valmista ensin pitaleivät. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva ja sokeri. Lisää suola, jugurtti, öljy ja sekoita. Lisää jauhoja muutamassa erässä ja sekoita välillä, kun olet lisännyt 6 dl jauhoja, työstä taikinaa käsin. Lisää viimeinen desi jauhoista ihan hiljalleen, ja lopeta lisääminen heti ku taikina tiivistyy, älä tee taikinasta liian tönkköä.
Pyöritä taikinasta pallo ja jaa se 8 osaan. Pyöritä paloista pallot ja paina vajaan puolen sentin lätyksi esim. kulhon pohjalla. Anna lättyjen kohota lämpimässä paikassa liinalla peitettynä vajaan tunnin verran (n. kaksinkertaiseksi).
Laita tofu tekeytymään. Ota klöntti paketista ja kääri talouspaperiin ja aseta päälle lautanen tai jokin muu paino, että ylimääräinen kosteus imeytyy pois. 
Kun lätyt ovat kohonneet, paista 200 asteisessa uunissa 7-9 minuuttia. 
Pilko tofu kuutioiksi ja paista öljyssä pannulla kullanruskeaksi. Nosta kulhoon ja lisää bbq kastike ja sekoita. Pilko kasvikset tarjoilukelpoisiksi.
Kasaa pitaleivät ja tarjoile vielä kun sämpylät ovat hieman lämpimiä.

Terveelliset ruis"lihapiirakat" soijalla eli rukiiset vihikset

6. heinäkuuta 2015


Lihapiirakat eli lihikset ovat monille suomalaisille varsin olennaisessa osassa yöllistä, tai miksei päivällistäkin, ruokakulttuuria. Lihapiirakoista on ties montaako erilaista versiota eripuolilla Suomea ja en itsekään oikein tiedä mitä kaikkia erilaisia variaatioita ja nimityksiä on olemassa. Lihapiirakkaa en kuitenkaan ollut syönyt ties miten pitkään aikaan, kunnes rupesin yhtäkkiä miettimään, että miksipä ei. Lihaa kun en syö, niin soijarouhe sai toimittaa lihapiirakan lihatäytteen virkaa. Lihapiirakathan kai perintesesti vielä täytetään nakeilla, juustoilla, sinapeilla ja kaikenmaailmanmausteilla, mutta halusin itse maustaa täytteen jo valmiiksi niin hyvin, ettei se kaipaisi lisähöysteitä kaverikseen. Kokonaisuus on myös ylipäätään vapaa eläinperäisistä tuotteista, joten näitä syödessä voi sitten siitäkin synnistä armahtaa itsensä.
Taikina oli keskimääräisen perinteinen hiivalla nostatettava taikina, johon laitoin muscovadosokeria mausteeksi ja käytin kauramaitoa pohjana. Mielestäni lihapiirakkataikinaan sopii myös rukiinen maku, joten ruisjauhot pääsivät myös mukaan. Taikinasta tuli mukavan pehmeää ja helposti käsiteltävää. Täytteen maustaminen oli varsin haastava prosessi, sillä soijarouhe tuntuu imevän kaiken lisätyn maun itseensä. Jos käytössäni olisi ollut säilöttyjä maustekurkkuja tai vastaavia, olisin varmaan niitäkin pari käyttänyt tähän, mutta niiden puutteessa jäimme sitten ilman. Kun maustamisen vain jaksaa tässä vaiheessa tehdä kunnolla, se palkitsee kyllä lopputuloksessa hienosti.

Tarjosin näitä lihattomia lihapiirakoita eli vihiksiä (resepti tehty ennen vihis huumaa, erona toki uppopaistamisen puuttuminen) muutamalle kaverilleni, jotka tulivat käymään ja he pitivät näistä. Mukana oli myös sekasyöjiä, jotka eivät ainakaan ääneen kehdanneet valittaa mausta. Kaikki piirakat tuli kuitenkin syödyksi yhdeltä istumalta, joten olkoot se tarpeeksi tehokas indikaattori siitä, että olin onnistunut saamaan maun kohdilleen. 
Nämä ovat myös mukavasti kevyempiä verrattuna tavallisiin, uppopaistettuihin, lihapiirakoihin. Väri ei ehkä ole kauniin paistetun ruskea, mutta mielestäni rasvapaistoa ei välttämättä edes tarvita maun puolesta.

Rukiiset vihikset

12 piirakkaa

Taikina
2½ dl  kauramaitoa
½        pussia kuivahiivaa (6 g)
1 rkl    muscovadosokeria
½ tl     yrttisuolaa
2 dl     täysjyväruisjauhoja
n. 4 dl täysjyvävehnäjauhoja
2 rkl    rypsiöljyä

Täyte
½ dl  ohrasuurimoita
1 dl   soijarouhetta
1       pieni sipuli
1       valkosipulin kynsi
2 rkl ketsuppia
1 rkl omenaviinietikkaa
2 tl   soijaa
1 tl   savupaprikajauhetta
1 tl   sinappia
½ tl  mustapippuria
½ tl  yrttimaustesekoitusta
½ tl  nestesavua
½ tl  tabascoa

öljyä voitelemiseen

Laita ohrasuurimot kypsymään paketin ohjeen mukaan.
Valmista taikina lämmittämällä kauramaito reilusti kädenlämpöiseksi. Lisää hiiva, sokeri ja suola ja sekoita. Lisää ruisjauhot ja reilu puolet vehnäjauhoista ja sekoita. Lisää öljy. Aloita työstäminen käsin ja lisää hiljalleen loppuja vehnäjauhoista. Taikina on sopivaa kun se ei jää liiaksi kiinni käsiin, mutta ei ole liian tönkköä, itselläni meni hieman yli 4 dl vehnäjauhoja. Kun taikina on valmis, nosta se kohoamaan uuniin, jossa on valo, muttei lämpöä, päällä. Anna kohota vajaan tunnin.
Valmista täyte loppuun. Laita soijarouheen päälle kuumaa vettä, että ne turpoavat/kypsyvät, kaada vesi pois. Sekoita soijarouhe ja kypsät ohrasuurimot. Mausta.
Kun taikina on kohonnut, jaa se tasan 12 osaan. Kauli jokainen taikinapallo soikioksi ja levitä reilu ruokalusikallinen täytettä. Taita soikio kahtia ja painele reunat tiiviisti yhteen, rypytä reunat halutessasi. Anna kohota vielä 5-10 minuuttia. Sudi päälle hieman ruokaöljyä.
Paista 175 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.
Tarjoile lämpimänä tai lämmitä juuri ennen tarjoilua tarvittaessa.

Appelsiinin tiputtua mutaan, appelsiinimutakakku mantelijauheesta

4. heinäkuuta 2015


Kesäisin kuulen monien sanovan, että suklaaleivonnaisia ei tee mieli tehdä ja että pitäisi mielummin leipoa tai tehdä jotain marjaista, raikasta yms. Itselläni nämä herkuntekemissessiot eivät välttämättä kulje ihan sään tai vuodenajan kanssa tasoissa, vaan enemmänkin valmistan ruokaa olotilan pohjalta. Joskus tekee mieli jotain ja joskus ei tee mieli. Näinpä siis yhdistin kaksi ainesosaa, joista toinen on raikas ja sesongiltaan vuoden alun tuote ja toinen piakkoin maailmasta katoava ainainen paheemme. Kyseessä siis suklainen, erittäin mehevä mutakakku raikkaalla appelsiinilla maustettuna.

Idea tähän kakkuun lähti kaveriltani töissä, joka mainitsi tehneensä suklaakakkua Valion uudesta appelsiinirahkasta. Itse en kovinkaan vahvasti kannata näitä valmiiksi maustettuja rahkoja (tai tuotteita ylipäätään), sillä ne ovat yleensä jo valmiiksi niin sokeroituja, että huhhuijakkaa. Monesti ihmettelen reseptejä, joissa on jotain valmiiksi maustettua rahkaa/tuorejuustoa ja sitten vielä erikseen lisätty sokeria, jolloin kokonaissokeripitoisuus on jotain järkyttävän suurta.  Noh, emme tule tästä kuitenkaan surulliseksi, sillä hätä keinot keksii. Tavallista rahkaa ja appelsiininkuorta ja karvalakkiversio appelsiinirahkasta on valmis. Kun ei käytä valmiiksi maustettuja tuotteita, joutuu samalla myös käyttämään hieman mielikuvitusta. Ei sillä, etteivätkö valmiiksi maustetut tuotteet toimisi tietyissä tapauksissa, mutta itse pidän enemmän soveltamisesta.
Kun rahkapulma oli selvitetty, jouduin pettymään aika karvaasti kaupan hedelmäosaston luomu-hyllyyn. Kävin siis ruokakaupassa itseäni lähimmässä olevassa Citymarketissa, jossa arvelin valikoiman olevan hyvä. Päästyäni kuitenkin luomuhyllyn luo, jouduin toteamaan, että se oli puoliksi tyhjä ja puoliksi täynnä jo valmiiksi epäilyttävän näköisiä tuotteita. Esimerkiksi luomuappelsiineja en sieltä löytänyt, vaikka kyltissä kyllä niiden olemassaolosta mainittiin. Käytännössä juuri mitään muitakaan hedelmiä ei ollut saatavilla ja vihannekset olivat nahistuneita. Noh, aina ei voi voittaa ja ehkä satuin vain huonoon aikaan kauppaan, mutta hieman kummallista vain. Luomua tunnutaan hehkuttavan yhä enemmän, mutta tuntuu, että aina kun itse tarvitsisin jotain luomutuotetta, kuten tässä tapauksessa appelsiinin kuorta raastaakseni, niin niitä ei ole saatavilla. Joudin siis tyytymään perinteiseen torjunta-aineappelsiiniin ja pesemään sen vain kunnolla ennen käyttöä. Näistä puheista huolimatta en ole kuitenkaan mikään luomun uranuurtaja, mutta tietyissä tapauksissa luomutuotteet ovat mielestäni paikallaan.

Kun sitten lopulta sain ratkaistua kaikki kysymykset raaka-aineiden kanssa, pääsin itse kakun valmistamiseen. Taikinan tekemiseen ei sitten vierähdäkään paljoakaan aikaa, sillä aineet lähinnä vain sekoitetaan keskenään. Mantelijauhe tuo mutakkakkuun ihan oman ihanan säväyksensä. Rakenteesta tulee ihanan huokoinen ja pehmeä, myös maku on mitä mainion. 
Koristeluun tämän kakun kanssa voi käyttää mielikuvitusta niin paljon kuin jaksaa, sillä tähän sopii päälle mikä tahansa värikäs (tai vähemmän värikäs). Itselläni sattui olemaan mansikoita lisänä, joten nekin päätyivät kakun päälle. Tässä on myös hyvä hetki käyttää käytetyn appelsiinin hedelmänliha hyödyksi ja koristella nätisti kakku, kalvot kannattaa kuitenkin poistaa kunnolla, sillä ne eivät ole oikein mukavia leikatessa saati suussa. Lopputuloksena värikäs ja herkullinen mutakakku.

Gluteeniton appelsiinimutakakku

16 cm irtopohjavuoallinen, noin 8 annosta

120 g  tummaa suklaata
2         kananmunaa
1 prk   maustamatonta rahkaa
½ dl    muskovadosokeria
100 g  mantelijauhetta (noin 2½ dl)
½ dl    kaakaojauhetta
1         appelsiinin kuori (luomua jos on)
1 tl      vaniljasokeria
ripaus  suolaa (ihan vähän)

koristeluun loput appelsiinista, mansikoita, muita marjoja/hedelmiä

Sulata suklaa, jos oikein kuumaa, anna hetki jäähtyä. Sekoita sulaan suklaaseen kananmunat ja rahka. Lisää sokeri, mantelijauhe, kaakaojauhe, raastettu appelsiininkuori, vaniljasokeri ja suola. Kääntele taikina sekaisin. Kaavi taikina 16 cm irtopohjavuokaan.
Paista 175 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Taikinan tulee kypsyä reunoilta, mutta jäädä keskeltä pehmeäksi. Anna jäähtyä kunnolla.
Koristele käytetyn appelsiinin hedelmälihalla. Leikkaa siitä ohuita renkaita ja irrota välistä kalvot varovasti ja asettele palat kakun päälle. Koristeluun sopivat myös muut hedelmät ja marjat.

Vihreä pasta

1. heinäkuuta 2015


Heinäkuu pyörähti käyntiin ja kesä on hienoimmillaan. Joidenkin mielestä sadekin on hienoa ja satun itsekin lukeutumaan kyseiseen porukkaan. Tänään kuitenkin sattui olemaan todella nätti ja aurinkoinen päivä, joskin ehkä hieman turhan lämmin omaan makuuni. Ehkä näihin helteisiin vielä ehtii tottua.
Mutta sääintrosta pääsemmekin tämän vihreällä höystetyn pastanvärisen pastan pariin. Kesällähän kasvikset ovat parhaimmillaan ja niitä löytää tuoreina ja jopa kotimaisina versioina. Käytin itse tähän pastaan tylsästi pakastettuja herneitä, kun tuoreita ei ollut juuri silloin saatavilla. Mutta nyt kasvukauden ollessa meneillään, tuoreet vihannekset toivonmukaan löytävät tiensä lautaselle. 
Yksinkertaisesti spagettia, kasviksia ja ranskankermaa hieman maustettuna. Kokonaisuutena nopea ja helppo ruoka, joka maistuu hyvältä. Creme bonjourin sipulilla maustettu ranskankerma, joka liikkunee Cuisine nimellä, mutta on kaiken ymmärrykseni mukaan maustettua ranskankermaa, osoittautui hyväksi tuotteeksi. Se toi mukavasti makua tähän ruokaan ja suurta maustamista ei sitten enää tarvittukaan.

Vihreä parsapasta

4 annosta

200 g  täysjyväspagettia
1 pss   pakasteherneitä (tai tuoreita jos saatavilla)
1 iso   kevätsipuli
300 g  tankoparsaa
200 g  kauraranskankermaa
3 rkl    maissitärkkelystä
1         kourallinen herneenversoja
½ tl     basilikaa
ripaus mustapippuria

tarjoiluun herneenversoja ja Violifen parmesania

Kypsennä spagetti paketin ohjeen mukaan ja keitä pakasteherneet samassa kattilassa. Pilko kevätsipulit ja parsa. Kun pasta on melkein kypsää, lisää sipulit ja parsa sekaan, että ne kypsyvät minuutin pari. Kaada suurin osa keittovedestä pois (noin puolidesiä-desi voi jäädä) ja lisää kauraranskankerma sekaan. Kun kerma on sekaisin lisää maissitärkkelys ja sekoita hyvin. Revi herneenversot pastan sekaan ja mausta. 
Tarjoile herneenversojen ja vegeparmesanin kanssa.
Blogger Widget