Pannukakku sandwichit rusina-omenatäytteellä

Superpehmeät pannukakku sandwichit sulavat suorastaan suussa. Täytteenä toimii omenoista ja rusinoista tehny hilloke. Näitä on helppo tarjota vieraillekin, sillä syöminen tapahtuu kätevästi käsin.

Pehmeät ja paksut pannarit ovat jotain taivaallista, mutta mitä saadaankaan aikaan tekemällä sandwicheja näistä pehmeistä pannareista? Oma vastaukseni olisi, että jotain ehdottoman kiellettyä. Asia ei kuitenkaan ihan niinkään ole, sillä nämä pannarit voisi jopa mieltää terveellisiksi! Pannaritaikina pysyy paistamisen jälkeenkin untuvaisen pehmeänä ja paistamalla pannarit täysin öljystä kuivatulla pannulla, saa pinnastakin kauniin tasaisen. Kokonaisuuden kruunaa makea omena-rusinatäyte, jopa sopii näihin pannareihin mainiosti. Tavoitteenani oli hieman jäljitellä japanissa tarjottavia Dorayaki-pannukakkuja, jotka ovat pehmeistä pannareista valmistettuja sandwicheja, jotka tarjoillaan usein makealla paputäytteellä tai jopa kreemillä. Teinpä sitten hieman suomalaisemman version tästä ihanasta jälkiruuasta ja tässä sitä sitten ollaan.

Tämä olisikin sitten toinen 100 tapaa käyttää rusinaa -reseptikilpailuun laittamani ohje. Kyseessähän on siis Sun-Maidin ja ruoka.fi:n järjestämä kilpailu, jossa tavoitteena oli kehitellä reseptejä, joissa käytettäisiin Sun-Maidin rusinoita. Reseptini pääset näkemään ruoka.fi:n sivuille TÄSTÄ.

Muokattu 25.11.15: Kilpailu päättyi ja suurempaa menestystä eivät reseptini saaneet, mutta tämä pannukakku sandwich-resepti julkaistiin Kaksplussassa joulukuussa, joten se oli mielestäni loistava saavutus. 

Jos siis nämä pannukakku sandwichit olivat mielestäsi vastustamattomia, niin käy ehdottomasti äänestämässä niitä ruoka.fi:n sivuilla! Sikäli olet kiinnostunut enemmän raakaherkuista, voit äänestää myös toista kisareseptiäni: inkiväärisiä rusinapalloja, reseptin pääset näkemään ruoka.fi:n sivuilta tästä.

Tällä ohjeella pannukakuista tulee todellä pehmeitä ja ne on helppo muotoilla sandwicheiksi kelmun avulla, jolloin välttyy täytteen ylimääräiseltä tursuamiselta välistä. Näiden tarjoilu on myös todella yksinkertaista, sillä brutaalisti kaikessa yksinkertaisuudessaan nämä voi syödä käsin. Haarukkaa ja veistä en suosittelisi välttämättä käyttämään. Näiden täytettyjen pannareiden esikuvat, dorayakit tarjoillaan usein joko kokonaisena tai puolitettuna, kuten minulla kuvissa, että kaunis täyte pääsee näkyville. Dorayakien pohjalle onkin tullut monen monta erilaista hauskaa tarinaa niiden alkuperäismaassa japanissa, joten kannattaa tutustua aiheeseen jos kiinnostaa. Nämä suomalaisemmat versiot ovat kuitenkin loistava apu ensimmäiseen herkkunälkä-hätään. Et tule pettymään!

Pannukakku sandwichit rusina-omenatäytteellä

6 annosta

Täyte
2       (kotimaista) omenaa
1 dl   Sun-Maid rusinoita
2 rkl  vaahterasiirappia
1-2 tl psylliumia (tai perunajauhoja)

Taikina
2 dl      makeuttamatonta omenasosetta
½ dl     vaahterasiirappia
4 dl      täysjyvävehnäjauhoja
2 tl       leivinjauhetta
4 dl      soijamaitoa (tai lehmänmaitoa)
2-3 rkl vettä

öljyä paistamiseen

Täytteen voi valmistaa jo etukäteen, että sen voi käyttää kylmänä. Kuori omena halutessasi. Paloittele omena kasariin kuutioiksi ja lisää vettä niin, että palat lähes peittyvät. Keitä omenoita kunnes rakenne rupeaa hajoamaan ja seoksesta tulee sosemaista. Lisää sekaan rusinat ja vaahterasiirappi ja anna lämmetä vielä. Nosta sose pois hellalta ja lisää psyllium. Seoksesta tulisi tulla paksua kiinteähköä sosetta. Anna jäähtyä ennen käyttöä.

Valmista taikina sekoittamalla ensin omenasose ja vaahterasiirappi keskenään. Mittaa jauhomäärä mahdollisimman ilmavasti ja lisää siihen leivinjauhe. Lisää kuivat aineet ja maito omenasoseeseen vuorotellen. Taikinan tulisi tässä vaiheessa olla helposti lusikoitavaa, joka hitaasti valuu sekoitusvälineestä nostettaessa. Nosta taikina jääkaappiin tekeytymään noin 15 minuutiksi.

Kun taikina on tekeytynyt lisää siihen 2-3 rkl vettä, että siitä tulee löysempää, niin että se valuu lusikasta yhtenäisenä vanana.

Laita paistinpannu lämpenemään ja lisää siihen öljyä. Kun pannu on kuuma, pyyhi kaikki öljy pois talouspaperilla (näin paistettaessa lättyyn tulee tasainen pinta). Ota noin 1 dl vetoinen kuppi taikinan annosteluun. Täytä kuppi lähes kokonaan, kaada pannun keskelle niin että taikina leviää noin 8 cm halkaisijan lätyksi, tarvittaessa avita lastalla. Paista lättyä kunnes sen reunoille nousee kuplia ja käännä. Paista toiselta puolen noin 30 sekuntia, kunnes lätty hieman kohonnut keskikohdasta. Nosta siistimpi puoli ylöspäin lautaselle, mutta älä pinoa lättyjä päällekäin. Paista näin koko taikinasta lätyt. 

Valitse samankokoisimmat lätyt pareiksi, ja levitä noin ruokalusikallinen täytettä alapuolelle ja purista kansi päälle. Kääri kelmuun ja painele reunat siististi yhteen. Nosta tarjolle siistimpi puoli ylöspäin.

Täytetyt pannukakut voi syödä hyvällä omallatunnolla käsin!

Inkivääriset rusinapallot

Nämä raa'at rusinapallot on todella helppo valmistaa. Inkivääri tuo potkua perinteisiin tahmapalloihin ja seesaminsiemenet tekevät kokonaisuudesta kauniin. Kun palloista tekee suupalan kokoisia, niin syöminenkin sujuu kätevästi.

Mukavaa perjantaita!

Raakoja rusinapalleroita. Tällähetkellä tuntuu olevan meneillään jos jonkinlaista terveysbuumia. Etenkin raakaruoka tuntuu puhuttavan todella paljon. Oma suhtautumiseni raakaruokaan on hieman kyseenalainen, eihän siinä tietenkään mitään pahaa ole, jos ruokansa raakana haluaa nauttia, mutta ravintoaineiden imeytymiset verrattuna kypsennettyyn ruokaan on lähinnä se mikä mistää miettimään. Toisinsanoen minulla ei ole mitään ongelmaa raakaruoan suhteen, lähinnä vain ihmettelen sen nostattamaa suurta buumia. Noh, on se kuitenkin parempi vaihtoehto kuin karppaus. Raakaruoka on kuitenkin usein todella täyteläistä ja ravintorikasta, joten montaa palaa ei raakaleivonnaisiakaan tarvitse vatsaansa täyttääkseen. Niinpä sitten raakalaismaisesti toteutin raakoja rusinapalloja. Ja mikä parasta, niihin on piilotettu inkivääriä. Kuivattu inkivääri sopii mainiosti makupariksi makean rusinan rinnalle.

Tänään luvassa sitten hieman poikkeuksellisesti kaksi erillistä ohjetta. Syynä lähinnä se, että osallistuin Sun-Maidin ja ruoka.fi:n järjestämään reseptikilpailuun, 100 tapaa käyttää rusinaa. Näinpä sitten ideasta innostuneena toteutin kaksi keskenään erilaista rusinareseptiä kyseiseen kilpailuun. Tämä onkin sitten ensimmäinen kerta kun osallistun tämän tyyppiseen kisaan, mutta katsotaan miten käy. Itse reseptin pääset kurkkaamaan ruoka.fi:n sivuilta TÄSTÄ. Nämä inkivääriset rusinapallot on siis valmistettu käyttäen Sun-Maidin rusinoita.

Jos siis mielestäsi nämä inkivääriset rusinapallot ovat äänen arvoisia, käy ehdottomasti äänestämässä! Jos taas perinteisemmät herkut kiinnostavat enemmän, ja mielestäsi toisen kisareseptini pannukakku sandwichit omena-rusinatäytteellä on parempi, pääset reseptin näkemään ruoka.fi:n sivuilta tästä.

Eriväriset seesaminsiemenet sopivat loistavasti raakapallojen koristeeksi ja niistä tulee jopa juhlallisia. Kun taikinamassasta pyörittelee pallot käsissä, lämpenee massaan käytetty kookosöljy sen verran, että siitä tulee juoksevampaa ja seesaminsiemenet saa kiinnittymään pallojen pinnalle hyvin kun antaa pallojen jähmettyä sitten jääkaapissa. Mielestäni on pitkälti makukysymys, haluaako nämä syödä ns. kovina, eli suoraan jääkaapista vai pehmeinä, eli 15 min pöydällä seisseenä jääkaapin jälkeen. Mielestäni molemmat versiot olivat toimivia ja näinpä siis saavat syöjät itse päättää omasta onnestaan.

Jos inkiväärin käyttö näissä palloissa mietityttää, niin voin sanoa, että entisenä inkiväärinvihaajana nämä maistuivat minullekin. Kun taikinaan käyttää kuivattuja inkiväärinpaloja, niin niiden maku on hieman miedompi ja pehmeämpi kuin raa'an tai jauhetun inkiväärin. Niinpä siis inkivääriä voi huolella näihin upottaa. Sen määrässä ei kuitenkaan kannata hirveämmin liioitella, ellei sitten halua syödä seesaminsiemenillä kuorrutettua inkivääriä. Näinpä siis tässä määrässä ruokalusikallinen kuivattuja inkiväärinpaloja on varsin sopiva määrä. Palat kannattaa myös ennen taikinaan lisäystä pilkkoa pieneksi, jolloin maku leviää tasaisemmin palloihin, eikä ole vain paikoittain.

Inkivääriset rusinapallot

12 kpl

1 dl   Sun-Maid -rusinoita
1 dl   kaurahiutaleita
½ dl  kauraleseitä
½ dl  kookoshiutaleita
1 rkl  kuivattuja inkivääripaloja, pieneksi paloiteltuna
1 rkl  pellavansiemenrouhetta
2 tl    kookosöljyä

koristeluun tummia ja vaaleita seesaminsiemeniä, n. 3 rkl

Laita kuivat ainekset tehosekoittimeen ja aja konetta hetki, että suurimmat palat pienenevät. Lisää sekaan sula kookosöljy ja aja massa tasaiseksi. Pyörittele massasta pieniä palloja käsissä, jolloin pallot jäävät kosteiksi pinnalta. Pyörittele pallot seesaminsiemenissä ja nosta talouspaperille lautaselle. Anna pallojen tekeytyä puolisen tuntia jääkaapissa ennen tarjoilua. Jos tarjoilet vasta seuraavana päivänä, nosta pallot huoneenlämpöön ainakin 15 minuuttia ennen tarjoilua.

Salmiakkiset minikurpitsakakut suoraan mukista kahdelle

Jos mieli tekee herkkuja, mutta syöjiä ei ole paljoa, nämä salmiakkiset minikurpitsakakut ovat loistava apu kyseiseen hätään. Apteekin salmiakki tuo suolaisen tujahduksen muutoin makeahkoon kokonaisuuteen. Kakku maistuu entistä paremmalta vaniljasokerilla maustetun jugurtin kanssa tarjoiltuna.

Synkkää tiistai-iltaa!

Täällä on ainakin tullut pimeä jotenkin hämärän (heheheh) ajoissa. Kun tulin neljän aikoina asunnolle, ihmettelin kummallista valaistusta, mutta kummastus johtuikin siitä, että aurinko oli jo pitkälti laskemassa. Noh, eipä siis valoa tämän päivän ruokakuvauksille. En kuitenkaan tullut tästä valon puutteesta surulliseksi, sillä se mahdollisti jännittävät halloweenkuvat (en siis suinkaan myönnä itselleni, että kuvat olisivat puutteissaan epätarkkoja). Käytin kuvausalustana mustaa karvatyynyäni, jonka olen nimennyt akakabuto-tyynyksi. Se toimi varsin mainiosti näiden pienten kakkujen alustana ja loi sopivan epämääräisen pohjan.

Olin pitkään jo miettinyt, mitä tekisin pöydälläni lojuneesta Apteekin salmiakki-rasiasta. Aiemmin ajattelin sen päätyvän mustikkamuffinsseihin, mutta koska en saanut niitä koskaan aikaisesti, salmiakki sai tehostaa näitä kurpitsakakkusia. Apteekin salmiakki on ehkä parasta salmiakkia, jota tiedän. Sitä tulee kuitenkin harvoin hommattua ja näemmä silloinkin kun tulee, sitä ei tule syötyä. En ole oikein koskaan ollut karkki-ihminen, niinpä siis nämäkin salmiakit päätyivät pitkällisen harkinnan jälkeen vasta nyt pataan. Ajattelin, että halloween-reseptit ovat usein jotain hienoa ja jännittävää, jota voi tarjoilla isolle porukalle. Jos kuitenkin tilanne on se, että isoa porukkaa ei ole tulossa ja haluaisi vain herkutella keskenään, niin miksipä ei silloinkin voisi hemmotella itseään. Niinpä siis tässä pienen mittakaavan ohje kahteen mukissa valmistettavaan minikakkuun. Toisaalta voihan näitäkin tehdä useamman vain moninkertaistamalla ohjeen, mutta näin ainakin on mahdollista tehdä vain kaksi.

En juhlista halloweenia sen kummemmin, onhan se ihan hauska päivä siinä missä muutkin, mutta ei sen ihmeempää. Jos nyt kutsun sattuisin saamaan halloweenaiheiseen tapahtumaan, en välttämättä jättäisi menemättä, mutta ei sitä itse tule sen suuremmin mitään järjestettyä. Välillä tuntuu, että halloweenkin on nykyään niin ikävän massakaupallinen tapahtuma, onhan koristeet ja naamiaisasut ihan hauskoja, mutta ehkä niitä ei tarvisi kuukautta aiemmin ruveta kauppailemaan kauppojen hyllyillä. Noh, ehkä olen vain tylsä ihminen tai jotain. Hyvin syömistä tämäkään juhlallisuuspäivä ei tule estämään, niinkuin ei mikään muukaan päivä, joten hyvää ruokaa ajattelin kyllä ehdottomasti tehdä. En yhtään ihmettelisi, jos ruokani sisältäisivät paljon kurpitsaa... Kaupassa sattui olemaan Hokkaido-kurpitsat 68 sentin kilohintaan, joten niitä nyt sitten on (oli) useampi kaapissa. Namnamnam

Kurpitsakakusta pitäville tämä on loistava ohje. Mukikakku jää sopivan tahmaiseksi ja kun sen syö lämpimänä, niin lopputulos on miltei taivaallinen. Salmiakkipalaset maistuvat taikinassa ihanina tujauksina ja tuovat suolaisuutta, ne eivät kuitenkaan ole liian voimakkaita peittääkseen kakun muuta makua alleen. Halusin tehdä näille kakuille myös jonkinlaisen kastikkeen, ja koska kastikkeen piti olla helposti toteutettavissa vain kahdelle henkilölle, niin maustamaton jugurtti toimi loistavasti siinä. Vaniljasokerilla jugurttiin sai mukavasti makua ja kokonaisuus kruunaantui. Tämän ohjeen voi tarvittaessa tehdä myös maidottomalla korvaamalla maidon ja jugurtin kasvispohjaisilla versioilla.

Salmiakkiset minikurpitsakakut kahdelle

2 annosta

½ dl    kurpitsasosetta

1 dl     kaurahiutaleita

1 rkl   pellavansiemenrouhetta+3 rkl vettä

1 rkl   muscovadosokeria

1 rkl   Apteekkin salmiakkipastilleja

1 rkl   rypsiöljyä

3 rkl   valinnaista kasvimaitoa

ripaus leivinjauhetta

ripaus kanelia

Kastikkeeksi 1 dl maustamatonta soijajugurttia + 2 tl vaniljasokeria

Apteekin salmiakkipastilleja koristeluun

öljyä vuokien voiteluun

Surauta kurpitsasose ja kaurahiutaleet tasaiseksi massaksi kulhossa. Lisää sekaan ensin keskenäänsekoitettu pellavansiemenrouhe ja vesi. Lisää sitten loput aineksista ja sekoita taikina hyvin.

Öljyä kaksi uunikestävää mukia ja levitä sitten taikina mukeihin. Paista kakkusia 175 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia, riippuen mukin pohjapinta-alasta.

Sekoita jugurtti ja vaniljasokeri keskenään. Tarjoile vielä hieman lämpimät minikakut jugurttikastikkeen ja salmiakkien kanssa.

Punajuuripasta eli Kadotettujen sielujen madot

Tämä syksyinen pasta on mukavan täyteläinen. Tavoitteena oli tehdä kasvispasta, jonka maku muistuttaisi linströminpihvejä. Tämä kelpasi jopa hyvin sekasyöjille.

Mukavaa perjantaita!

Pasta sopii loistavasti viikonloppuruuaksi ja syyspasta vielä paremmin syysviikonloppuun. Menipäs hienosteluksi, mutta emme tule siitä kuitenkaan surullisiksi. Punajuurisato on nyt parhaimmillaan ja joillain, kuten itselläni, voi olla jopa oman sadon punajuuria. Punajuuri on siitä mukava raaka-aine ruuanlaitossa, että se toimii sekä suolaisissa, että makeissa ruuissa ja se on todella kauniin värinen. Sitä ei voi vain kerta toisensa jälkeen olla ihmettelemättä miten kauniin värin punajuuri antaa ruokiin. Tästä ruuasta ottamani kuvat eivät oikein tuo annoksen komeutta kunnolla esiin, sillä valaistukseni ei ollut oikein optimaalinen tumman värin valokuvaamiseen. Saamme siis tyytyä näihin purppuraisen kuun punaisiin kuviin, onhan toisaalta halloweenkin lähestymässä, joten sopii hyvin teemaan. Voisinkin siis ristiä tämän annoksen "Kadotettujen sielujen madot".

Mutta niin, nostan edellisenä viikonloppuna vihannesmaamme viimeiset tulokkaat: porkkanat ja punajuuret. Porkkanasato olikin mahtava, oransseja, keltaisia ja violetteja porkkanoita oli valtavat määrät, joskin koko ei ollut suurinta mahdollista, mutta mukavan kokoisia naposteluporkkanoita. Hämmästyttävintä oli, että babyporkkanamme olivat kasvaneet kaikista suurimmiksi, jopa suuremmiksi kuin tavalliset porkkanat. Niinpä sitten ei voinut muutakuin ajatella, että kyseessä oli diabeetesvauvaporkkanoita... Onneksi koko ei makua haittaa tässä tapauksessa. Punajuurisato ei puolestaan ollut kovinkaan kehuttava, sillä ne, noin 15 punajuurta, jotka maasta nostin, olivat varsin kitukasvuisia. Varmaankin porkkanat imeneet niidenkin puolesta kaikki ravinteet. Mutta sain kuitenkin hieman punajuuria, edistystä sekin. Saamieni punajuurten määrä ei kuitenkaan ihan tähän koko perhettä ruokkivaan pastaan riittänyt, joten jouduin turvautumaan Keskon satoon. Omasta maasta kuitenkin tähän annokseen tuli rosmariini, josta sato oli porkkanoiden lailla valtava. Tuore rosmariini maistuu kyllä herkulliselta. Etenkin kun siinä on sopivan riistainen maku omasta viljelmästä. 

Tämä pasta onnistui mielestäni oikein hyvin. Keitetyt punajuuret olivat sopivan napakoita, mutta kuitenkin pehmeitä, joten ne toivat mukavaa purutuntumaa pastan sekaan. Kun olin maustamisvaiheessa tämän kanssa, ihmettelin, että mausta todella puuttuu jotain. Sitten lopulta onneksi muistin, että minullahan on tapana lisätä punajuuripihveihin maustekurkkua. Sen kun sitten kastikkeeseen lisäsi, niin johan tuli makua. Toisinsanoen, en suosittele jättämään maustekurkkua pois, se ei maistu ruuassa maustekurkkuiselta, vaan tuo mukavan tasapainon ja happamuuden tasapainottamaan kokonaisuutta. Jos maustekurkut ovat ehdottomasti ei, niin silloin kannattaa lisätä esimerkiksi omenaviinietikkaa pari ruokalusikallista, arvelen kuitenkin, että et tule pettymään, vvaikka maustekurkkua lisäisitkin. Rosmariinia voi halutessaan käyttää enemmänkin ja se tuo mukavan lisäsäväyksen, kun sitä ripottelee annoksen päälle vielä tarjoiluvaiheessa. Tällöin ei tule ongelmaksi sekään, jos kaikki ruokailijat eivät ole suuria rosmariinin ystäviä. Tätähän voisi kuvitella tarjoiltavan vaikka halloweeninakin, kun ruuan nimikin on siihen loistavasti sopiva.

Punajuuripasta

4-5 annosta

400 g tuoreita punajuuria
1        sipuli
1        valkosipulinkynsi
2 dl    soijarouhetta
1        kasvisliemikuutio
1        pieni maustekurkku
2 dl    kaurakermaa
2 rkl   tuoretta rosmariinia
½ tl    mustapippuria
200 g täysjyväspagettia

öljyä paistamiseen

Keitä punajuuret kypsiksi (kattilassa 40-50 min).

Kuori ja pilko sipulit pieneksi ja kuullota öljyssä pannulla. Kuori ja kuutioi kypsä punajuuri. Lisää ne kuullotettujen sipulien sekaan. Laita pannulle soijarouhe ja kasvisliemikuutio ja laita vettä perään 3-4 desiä. Sekoittele ja anna soijarouheen turvota ja liikanesteen haihtua. Kuutioi maustekurkku pieneksi ja lisää sekaan. Lisää lopuksi vielä kerma ja mausteet.

Keitä pasta paketin ohjeen mukaan. Lisää kypsä pasta punajuurikastikkeeseen, sekoita ja tarjoile.

Kvinoa-pinaattilätyt

Miltä pieni vaihtelu pinaattilättyihin kuulostaisi? Kvinoa sopii loistavasti pinaattilättyihin, se tuo sopivasti ruokaisuutta ja pehmentää lätyn rakennetta. Nämä lätyt ovat lähes yhtä helppoja toteuttaa kuin perinteisetkin.

Syyslomat. Tämä jännittävä termi, joka onnistuu näin yliopisto-opiskelijana unohtumaan varsin tehokkaasti. Joillain aloillahan toki on syyslomia, mutta meillä ne tunnetaan nimellä tenttiviikko tai mikä parasta, eri yliopiston ja teknillisen yliopiston välillä, joissa molemmissa suoritan opintoja, tenttiviikot ovat eri viikoilla. Toisinsanoen parhaimmassa tapauksessa tenttejä jatkuu useamman viikon ajan ja luentoja siinä samalla. Noh, enpä kuitenkaan tänä vuonna voi sanoa, että olisin luentojen tai tenttien määrästä kärsinyt. Varsin leppoisaa nyt on ollut kurssien suhteen, kun gradua olen kirjoitellut. Nyt sekin alkaa olla varsin hyvällä mallilla *koputtaa puuta*, mutta kyllä siinä saa tosin vielä aikaa kulumaan tunnin jos toisenkin.

Mutta niin, syysloma. Oma "syyslomani" meni gradun parissa työskennellessä ja pääsimpä siinä samalla kotonakin käymään päivällä pidennetyn viikonlopun palkkioksi ahkerasta kirjoitteluviikosta. Huomasin kotona ollessani, että koirallamme on menossa varsin suuri sulkasato, vai karvoiksiko niitä kutsutaan. Vaikka harjasin koiran, tuntui, että heti samantien karvoja on jokaisessa kangaskappaleessa, mitä ympärillämme oli. Tästä sitten innostuneena päätin trimmata koko turren, josta se ei oikein pitänyt. Ymmärrän toki, että kovalla vaivalla kasvatetusta turkista luopuminen on varsin dramaattinen toimenpide, mutta sen pitäisi ymmärtää, että sen parhaaksi minä sitä vain teen. Kuurolle koiralle, kun on hieman huono selittää asioita. Näinpä sitten karvaturristamme kuoriutui varsin soma käpylehmä (paksu kroppa ja ohuet trimmatut tikkujalat). Nyt voin siis listata mitä tein syyslomalla: leikin käpylehmillä. 

Käpylehmistä viis ja pinaattilättyjen pariin. Tässä olisi siis jälleen täytettä kyltymättömälle pinaattilättyhimolleni. Lienee tuskin turhaa sanoa, minne opiskelijaruokalaan menen tänään syömään, kun erään listalla oli pinaattilättyjä. Pitänee toivoa, etteivät ne olisi ihan kovin teollisia. Harmillista on, että kyseisen opiskelijaravintolan tilalla oli aiemmin toisen ketjun ravintola, jossa he paistoivat pinaattilättynsä parilalla itse. Silloin lätyt sai itselleen tirisevän kuumana ja ihanan rapeana, mutta ei enää. Toisaalta siinä nyt oleva uusi ravintola on vaihteeksi mukava, uusia ruokia listalle ja niin edespäin, mutta harmittavia hyviäkin asioita postunut ravintola vei mukanaan. Noh, ehkä joskus vielä paistan pinaattilättyni parilalla suuressa rasvamäärässä ja muostelen kaiholla tätä ravintolaa.

Joskus mietin, että teen ihan liikaa erilaisia pinaattilättyjä ja toinen on toistaan aina jollain tapaa hieman parempi. Joten voin siis jälleen tapani mukaisesti hyvällä omallatunnolla sanoa, että tässä olisi oikotie loistaviin pinaattilättyihin! Ehkä jopa parhaimmat mitä olen tähän mennessä tehnyt. Rakenne on pehmeän täyteläinen ja pysyy hyvin koossa haarukassa. Ravintoarvotkin ovat jopa kohdillaan kvinoan ansiosta. Näitä voisi syödä läjän ja haluta vielä lisääkin. Näissä pinaattilätyissä oli jopa mukavasti riistan makua, sillä käyttämäni puolukkasurvos oli omakeräämistäni puolukoista survottua. Sitä siis tuli sitten syötyä aika paljon pinaattilättyjen ohella, niin hyviä tuoreet puolukat ovat. Vielä metsästä löytyy hyvin puolukoita, ne ovat oikeastaan juuri nyt makeimmillaan pakkasen otettua.

Kvinoa-pinaattiletut

6 lättyä

½ dl    kvinoaa
70 g    tuoretta pinaattia
2 rkl    pellavansiemenrouhetta
1 dl     täysjyvävehnäjauhoja
½ dl    kauramaitoa
ripaus mustapippuria
ripaus suolaa
ripaus valkosipulijauhetta

Huuhtele kvinoa hyvin. Keitä se puuroksi hieman suolatussa vedessä paketin ohjeen mukaan. Silppua pinaatti mahdollisimman pieneksi, ryöppää tarvittaessa. Lisää pellavansiemenrouheeseen 2 rkl vettä ja anna turvota. Sekoita kvinoapuuroon silputtu pinaatti ja turvonnut pellavansiemenrouhe. Kun seos on hieman jäähtynyt, lisää jauhot, maito ja mausteet, sekoita hyvin. Anna taikinan turvota noin 15 minuuttia.

Paista taikinasta lättyjä öljytyllä pannulla. Taikina on aika paksua, joten lusikoi sitä pannulle ja levitä lätyksi. Tarjoile esimerkiksi puolukkasurvoksen kanssa.

Puolukkaiset kookos-mantelimuffinssit (G, Ve)

Puolukka ja kookos ovat loistava makupari, joten näissä gluteenittomissa ja vegaanisissa muffinsseissa niiden yhdistelmä toimii. Kookos tuo täyteläistä makua ja pehmentää puolukan kirpeyttä. Mantelijauhe tekee taikinasta puolestaan pehmeän huokoista.

Mainiota sunnuntaita!

Viikko on jälleen lopuillaan ja sunnuntainahan (kuten kaikkina muinakin viikonpäivinä) on luvallinen syy herkutella! Nämä jopa terveelliseksi luokiteltavat gluteenittomat puolukkaiset kookosmuffinssit maistuvat jälkiruokana sellaisenaan tai etenkin kahvipöydässä lämpimän juoman ohessa. Huomasin pystyväni syömään näitä aivan liian rikollisen suuren määrän putkeen, joten kanattaa olla tarkkana...

Idea näihin muffinsseihin lähti oikeastaan siitä ajatuksesta, että kookos ja puolukka sopivat mainiosti yhteen. Toisaalta kokemukseni näistä kahdesta yhdessä ovat olleet hieman traumaattisia. Kun olin yläasteella, äitini eräs hyvä ystävä tuli meille kylään, ja lupasin sitten leipoa jotain kahvipöytään. Olin nähnyt lehdessä ohjeen hyydytettävästä juustokakusta, joka oli kaksikerroksinen. Alempi, vaaleanpunainen, kerros oli puolukkainen ja ylempi, valkoinen, kerros oli kookoksinen. Tämä kakku täytti kaikki unelmani ja niinpä sitten sitä tein. Koska liivatteella ja minulla oli aikoinaan varsin myrskyinen suhde, se ei tehnnyt tässäkään tapauksessa poikkeusta (yksi syy miksi en pidä liivatteen käytöstä eläinperäisyyden lisäksi).

Valmistusvaiheessa siis jo jouduin sulattamaan liivatteet kahteen otteeseen, että sain sileän lopputuloksen, sillä ne meinasivat aina klimppiintyä. Sitten lopulta onnistuin (tai ainakin luulin niin) ja laitoin kakun jääkaappiin hyytymään seuraavaa päivää odotellen.

Vieraan sitten saapuessa avasin kakkuvuoan ja totesin että ylempi kookoskerros kyllä on hyytynyt, mutta alempi puolukkakerros on klönttistä ja vaaleanpunaista räkää muistuttavaa mömmöä, josta puolet jo oli sitten valunutkin pöydälle. Sain kakun kuitenkin kursittua jonkinlaiseen kasaan ja tarjoiltavaksi, mutta kakku ei todellakaan ollut sellaista mitä sen oletin olevan.

Niinpä sitten jätin ajatuksen puolukasta ja kookoksesta yhdessä taka-alalle ajatuksissani ja tyydyin nuolemaan haavojani. Nyt kuitenkin viimevuosina, kun olen järkytyksestäni päässyt yli, niin olen jälleen todennut, että puolukka ja kookos ne vain sopivat niin hyvin yhteen, joten ehkä syy olikin liivatteessa, jota en sittemmin ole enää käyttänyt. Niinpä siis sitten tarjoankin ohjeen, joka ei ole liivatteesta kuullutkaan ja sopii samalla useammanlaiseen erilaiseen erikoisruokavalioon.

Muffinssit ovat siitä käteviä tarjottavia vieraille, että niitä on helppo syödä. Joko lusikalla tai sitten suoraan kädestä. Tein nämä muffinssit silikonisissa muffinssivuoissa, jolloin reunan muoto tulee piparkakkumaiseksi, mutta itse paperivuokaa ei tarvitse käyttää, tai muffinssia kaapia irti metallipannusta. Olen usein huomannut metalliset muffinssipannut hieman ärsyttäviksi pesemisen suhteen, jos taikinaa on paistunut hieman vuoan pinnalle, sitä saa tuskin mitenkään irti. Pannu on liian iso tiskialtaaseen liotettavaksi ja vettä räiskyy sitten joka paikkaan kun pannua yrittää pestä. Olen pitänyt myös potentiaalisena vaihtoehtona sitä, että en yksinkertaisesti ole vielä vain ymmärtänyt kyseisen muffinssipannun salaisuutta. Ehkä jonain päivänä joku kertoo minulle senkin.

Nämä muffinssit on yksinkertaista valmistaa ja aikaakaan siihen ei mene paljoa. Mantelijauhe tekee taikinasta todella pehmeää ja huokoista, kuten puolikkaasta muffinssista näkee ylläolevassa kuvassa. Taikina pysyy kuitenkin todella hyvin kasassa, eikä se kaivannut muita sidosaineita. Puolukat tekevät taikinasta hauskan väristä ja halutessaan ne voi lisätä taikinaan murskattuinakin, jolloin taikina värjäytyy hieman tasaisemin vaaleanpunertavaksi. Mantelista tulee myös jännittävällä tavalla taikinaan pientä makeutta, maku muistuttaa ehkä aavistuksen runebergintorttumaista lopputulosta. Mielestäni kuitenkin lopputulos oli todella onnistunut ja nämä olivat todella hyviä vielä parina seuraavanakin päivänä jääkaapista napsittuna!

Puolukkaiset kookos-mantelimuffinssit

10 muffinssia

Taikina
1 rkl   kookosöljyä
½ dl   kookospalmusokeria/intiaanisokeri
1½ dl mantelimaitoa
4 dl    mantelijauhetta (määrä voi hieman vaihdella riippuen jauheen karkeudesta)
1 dl    kookoshiutaleita
½ tl    ruokasoodaa
½ tl    leivinjauhetta
1 rkl   sitruunamehua
2 dl     puolukoita (jos jäisiä tai survosta pyörittele 2 tl perunajauhossa)

Kuorrutus
1 tlk kookosmaitoa (jääkaappikylmänä)
makeutukseksi vaahterasiirappia maun mukaan

puolukoita koristeluun

Sulata kookosöljy ja liuota kookossokeri siihen (eli että ei jää suuria rakeita vaan seoksesta tulee tahnamaista). Lisää seokseen sitten mantelimaito, kuivat aineet ja sitruuna. Sekoita taikina hyvin sekaisin. Lisää tarvittaessa mantelijauhetta, taikinasta tulisi tulla lusikoitavan jämäkkää (paksua perunamuusia). Sekoita lopuksi puolukat varovasti taikinaan.

Lusikoi taikina muffinssivuokiin ja tasaa taikina ettei jää piikkejä, muoto säilyy kutakuinkin sellaisenaan. Perinteisen kokoisia muffinsseja taikinasta tulee noin 10 kappaletta. Paista 175 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Kun koittaessa taikina ei ole muffinssin keskikohdassa pehmeää, ne ovat valmiita.

Anna muffinssien jäähtyä kunnolla ennen kuorruttamista. Vatkaa jääkaappikylmän kookosmaidon kermaosa vaahdoksi ja lisää halutessasi makeutukseksi vaahterasiirappia. Koristele muffinssit kookoskermalla ja puolukoilla.
Tarjoile heti tai anna makujen tasaantua muutama tunti jääkaapissa.

Vihreä avokado-soijapapupasta ja muutama sana puutteellisita ruuista

Tässä hauskan vihreässä pastassa on kermainen avokadokastike, jota täydentää parsakaalin palat ja soijapavut. Limen mehu tuo raikkautta ja sitä kannattaakin käyttää aika reilulla kädellä.

Uusi viikko ja uudet kujeet, olkoon viikko myötäinen.

Viikonloppuna tulin kaupassa lueskelleeksi muutamien uudempien keittokirjojen takakansia ja tällähetkellä tuntuu, että joka puolella puhutaan sokerittomasta, gluteenittomasta, jotainttomasta ruuasta. Halutaan siis kaikkea olla ilman. Voin sanoa rehellisesti, että tämä pasta on eloton, moniväritön, tunteeton ja ehdoton. Näin kun sain siis tämän viilaukseni aloitettua, voinkin todeta, että yleensä nämä mainostetut puutteelliset ruuat ovat terveydelle edullisia, tai ainakin näin uskotaan nykytiedon valossa. Sinänsä kuitenkin aina suhtaudun varsin skeptisesti "sokerittomaan" tai "hiilihydraatittomaan" ilmaisuun, sillä jos tavoitteena olisi kokonaan hiilihydraatiton elintarvike, niin ainoa kriteerit täyttävä olisi varmaankin tislattu vesi (jossa ei siis ole jäljellä enää ioneja tai muita vastaavia mitä hanavedessä normaalisti on), joka sekään ei elimistölle suuremmissä määrin nautittuna tee kovinkaan hyvää. Käytännössä siis aina jokaisessa joskus tavalla tai toisella elossa olleessa ruokatarvikkeessa, on hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvoja. 

Toki nykyään on paljon menetelmiä asioiden erottamiseen ja poistamiseen elintarvikkeista, kuten rasvaa pystytään varsin tehokkaasti poistamaan. Mutta jos ajatellaan lähtökohtaisesti ei kovin prosessoituja elintarvikkeita, niin kaikessa on kaikkea. Näinpä siis pidän biokemistinä varsin kummallisena ajatusta hiilihydraatittomasta ruuasta, onhan hiilihydraattien saaminen tietyissä määrin elinehtona eläimille. Tottakai pitää paikkansa, että kohtuus tulisi säilyttää kaikessa ja ruokatottumukset ovat nykyään varsin hiilihydraattipainotteisia, painotettakoon vielä, että sokeri on hiilihydraatti. Näinpä siis on varsin hyvä keino yrittää tuoda ihmisten tietoisuuteen hiilihydraattien ylenpalttisen määrän huonot vaikutukset ruokavaliossa. Ja kun puhuin kohtuudesta kaikessa, niin tällöin myös millä tahansa ravintoaineryhmällä on tämä liiallisuuksiin johtava tie. Myös niinkin hyvänä pidetyn asian kuin proteiinin, liikasaannilla saadaan aikaan pitkälti samat tulokset kuin hiilihydraattien liikakäytöllä, sillä proteiiniylimäärä muutetaan elimistössä hiilihydraateiksi ja rasvaksi. Näinpä siis ollaan sitten siinä tilanteessa, että vaikka kuinka olisi sitä- tai tätätöntä, elimistömme pitää huolen siitä, että se muokkaa ravintoaineet tarvitsemaansa muotoon, lukuunottamatta toki tiettyjä välttämättömiä ravintoaineita kuten tietyt aminohapot ja rasvat.

Kaikesta tästä sekavuudesta pääsemmekin jälleen siihen, että olisi hyvä, jos lähtökohtaisesti puhuttaisiin asioista niiden oikeilla nimillä. Mielestäni "ei lisättyä sokeria" on varsin hyvä määritelmä. Sokeriasioitakin kierretään niin kierosti, että kaupan hillohyllyllä sokerittomien hillojen seassa on fruktoosilla makeutettua hilloa. Toisinsanoen kyseessä on glukoositon eli rypälesokeriton hillo, joka sisältää fruktoosia eli hedelmäsokeria, mikä on myös sokeria yhtäkaikki, vain erilaisessa muodossa. Ihmisiä johdetaan hyvin helposti halpaan ja kun asioista ei tiedä tai jaksa selvittää joka narahdusta, tuleekin helposti huijatuksi. Jokatapauksessa kuitenkin olisi hyvä, että merkinnät olisivat yhtenäisiä ja selkeitä, ettei tarvisi aina käyttää mustaa magiaa ymmärtääkseen asioiden merkityksiä. Mutta onhan sitä vain helppo miellyttää kuluttajia hienoilla merkinnöillä, joilla on hyvän kuuloisia merkityksiä. Mutta se onkin sitten taas tarina toiselle kertaa, miten asianmukaisia hyvältä kuulostavat pakkausmerkinnät pitävät sisällään.

Nyt kun olen saanut sopivasti purettua mielipiteitäni, pääsemmekin tähän pastaan, joka oli mielestäni ja makutuomarin mielestä oikein onnistunut. Kommenttiksi sain jopa normaalista harvasanaisuudesta poiketen, että saatoin ylittää itseni tässä. Suorastaan punastun pelkästä ajatuksestakin näin jälkikäteen, enhän minä koskaan, vielä niin vaatimatonkin kun olen. Mutta siitä en kuitenkaan pääse yli enkä ympäri, että tämä pasta vain nyt yksinkertaisesti oli hyvää. Hieman pehmeät, mutta rapsakat parsakaalit ja soijapavut yhdistettynä pehmeään kermaiseen kastikkeeseen. Limeä tähän saa myös uppoamaan sievoiset määrät, ja sitä kannattaakin ehdottomasti lisätä vielä lautasella omaan annokseen makumieltymysten mukaisesti. 

Vihreä avokado-soijapapupasta

4-5 annosta

2            keltasipulia
4            valkosipulin kynttä
4 dl        maustamatonta soijamaitoa
2            isoa avokadoa (n. 400 g kuorineen)
1            parsakaali
250 g     kypsiä soijapapuja (pakasteesta)
2            limen mehu
n. 1 tl     pippurisekoitusta
1 tl         yrttisuolaa
n. 200 g kuivaa pastaa (käytin herneenpalon mallista pinaattipastaa)

öljyä paistamiseen

Kuori ja pilko sipulit oikein pieneksi. Kuullota sipulit kasarissa öljyssä pehmeiksi. Lisää sekaan soijamaito ja muussattu avokado. Anna seoksen kiehua hiljalleen, että se hieman paksuuntuu. Lisää halutessasi sekaan parsakaalin varsi pieneksi silputtuna. Kun seos on paksuuntunut noin 10 min keittelyn jälkeen, soseuta mahdolliset paakut tasaiseksi.

Pilko parsakaalin kukinnot paloiksi ja kypsennä mikrossa pari minuuttia syvässä kulhossa, jossa hieman vettä (tai keitä viitisen minuuttia vedessä). Lisää parsakaalin kukinnot ja soijapavut kastikkeeseen. Mausta.

Keitä pasta paketin ohjeen mukaisesti ja lisää kastikkeeseen. Tarjoile pian valmistamisesta pippurin ja vastapuristetun limen kanssa.

Helppo kahvismoothie

Mitenkäs olisi aamukahvin juominen uudella tapaa? Tässä raikkaassa smoothiessa kahvi maistuu ihanasti ja kokonaisuus täyteläinen.

Tänään oli jotenkin erityisen mukavaa herätä hieman myöhemmin kuin normaalisti arkiaamuisin ja huomata, että ulkona on kauniin raikas syyssää. Makuuhuoneen ikkunastani näkyy juuri muutamia koivuja, jotka ovat kauneimmissa syyssävyissä eli keltaisen ja oranssin eri sävyissä, ehkä jopa pienen punaisen vivahteenkin voi havaita. Tällaisina aamuina sitten tekeekin mieli laittaa jotain hieman erityisempää aamupalaksi, eikä vain sitä samaa kaurapuuroa, jota jokaisena muunakin aamuna. Yleensä lauantaiaamuisin myllään kahvipavut käsikäyttöisellä myllylä ja teen jotain puuroa pitemmän kaavan kautta, mutta mikseipä aamukahvia voisi juoda vaikka kylmänäkin?

Tämä smoothie maistuu erityisen hyvältä ihan hampaita kalisuttavan kylmänä. Hasselpähkinäjuoma on mukavasti jopa suklaisen vivahteista ja se sopii mainiosti kahvin makupariksi. Taatelit ja banaani tuo pientä raikkautta. Mietin hieman tämän juoman nimeämistä, onko se oikeastaan smoothie, mutta se nimi kelvannee jokatapauksessa.

Kuten ehkä joku tarkkasilmäinen huomasi alemmassa kuvassa hienon Squirtle-pillini, niin ruoka ja juoma on aina parempaa hyvillä välineillä! Näinpä siis tämä ala-asteella saamani hieno Pokemon-juomapilli onkin loistavassa käytössä tämän kahvijuoman juomisessa. Kannattaa siis joskus yllättää itsensä ja tehdä asiat hieman vaikeamman kautta ja saada itselle hyvä mieli.

Kahvismoothie

4 annosta

4 dl   kylmää kahvia
4 dl   hasselpähkinämaitoa
2       ruskeaa banaania (jäisenä rakenteesta tulee kermaisempi)
8       taatelia
3 rkl kaakaojauhetta

Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi ja tarjoile.
Jos kahvi/hasselpähkinämaito eivät ole jääkaappikylmiä, lisää tehosekoittimeen muutama jääpala.

Paistettu bataatti-avokado -onigiri

Esittelin aiemmin onigirireseptin, jossa mainitsin yleisesti hyviä täytteitä onigireihin ja opastin niiden valmistuksessa. Tässä hieman spesifimpi, herkullinen paistettu onigiri, joka kelpaa hyvin evääksi.

Paistettu onigiri on hieman modernimpi versio perinteisestä japanilaisesta eväsruuasta. Täytteenä on maustettua bataattia ja avokadoa, jotka muodostavat yhdessä herkullisen kokonaisuuden. Tässä siis mainio vaihtoehto hieman eksoottisemmille eväille, kannattaa kokeilla! Rapea paistettu pinta tuo riisipalloon herkullista rapeutta, jolloin kokonaisuus on vieläkin herkullisempi. Tykästyin näihin ehdottomasti heti ja mietin jo, koska valmistan näitä uudelleen. Ehkä pitää kehittää joku päivä, kun tarvitsee eväitä, jotta voi olla itsestään ylpeä, kun on mukana niin hienot eväät (en myönnä että se olisi yksi suosikkipuuhistani). Eväät ovat todentotta kunnollista välineurheilua minulle.

Bataatit ovat nyt muuten varsin herkullisella mallilla, että niitä kannattaa suurkuluttaa. Juuri tälläkin hetkellä minulla on bataatteja uunissa muodostumassa herkuksi. Hetkinen, huijasimpas, ehdin jo ottaa ne pois uunista. Mutta jokatapauksessa luvassa mahdollisesti pian lisää bataattiherkkujen reseptejä! Mihin tykkäätte käyttää bataattia?

Paistettu bataatti-avokado -onigiri

6 onigiriä

Sushiriisi
3-3½ dl tummaa puuroriisiä
3½-4 dl vettä
4 rkl      riisiviinietikkaa
2 rkl      sokeria
½ tl       yrttisuolaa

Täyte
100 g bataattia
3 rkl   teriyakikastiketta
1 rkl   seesamiöljyä
1 rkl   raastettua tuoretta inkivääriä
1         avokado

1 norileväarkki koristeluun
seesaminsiemeniä koristeluun
öljyä paistamiseen (seesamiöljyllä saa makua)

Valmista sushiriisi. Huuhtele riisi hyvin ja keitä mainitussa vesimäärässä kypsäksi. Ensin liedellä noin 15 minuuttia ja lopuksi anna hautua pois levyltä kymmenisen minuuttia. Kun riisi on kypsää, nosta kulhoon ja viilennä sekoittamalla viiltävin liikkein. Liuota sokeri ja suola riisiviinietikkaan ja sekoita riisiin. 

Kuori bataatti ja leikkaa ohuiksi kolikoiksi. Yhdistä teriyaki, seesamiöljy ja raastettu inkivääri marinadiksi. Dippaa bataatinpalat seoksessa ja paista 200 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia, kunnes palat ovat pehmenneet. Siivuta avokado. Jätä loppu marinadi täyttövaiheeseen.

Täytä onigirit laittamalla kelmu käteen ja siihen pari ruokalusikallista riisiä ympyrän muotoon. Nosta yksi bataattikolikko ja avokadon pala riisille (palat eivät saa mennä riisilätyn reunojen yli) laita lusikallinen marinadia niiden päälle. Laita riisiä täytteiden päälle sen verran että ne peittyvät, sulje kelmu ja muotoile kämmentä/pöytää vasten pyöreä tasainen riisikakku/kiekko.

Kierrä riisin ympärille parin sentin suikale norilevää kiiltävä puoli ylöspäin. Kiinnitä levä tarvittaessa kastelemalla sitä hieman vedellä.
Kun onigirit ovat valmiita, laita paistinpannulle öljyä ja seesaminsiemeniä. Paista onigirejä pannulla molemmilta puolilta sen verran, että riisi saa hieman väriä ja rapeutuu. Noin minuutti per puoli.
Tarjoile heti lämpimänä tai kylmänä.

Melkein kuin suklainen smoothie

Tämä smoothie ei ole suklaasta kuullutkaan, mutta jostain syystä sen maku hieman suklaata muistutti. Kyseessä jokatapauksessa terveellinen ja raikas tehosmoothie, josta riittää puhtia vaikka aamun aloitukseen.

Niin se lokakuu on sitten alkanut ja kelit kylmenneet. Maanantaina aamulla lähdin pahaa aavistamattomana bussipysäkille hieman kiireessä, enkä ehtinyt miettiä sen koommin jalkaani laittamiani kenkiä. Niinpä sitten nilkkani olivat pitkälti paleltua odotellessani myöhässä olevaa bussia ja sen jälkeen vielä piti kävellä normaalia pitempi matka luentosaliin. Toisaalta, hyvää karaistumista talvea odotellen. Ehkä pitää vielä kasvattaa talviturkki kesän jäljiltä takaisin. Harmillista tosin lienee se, että turkinkasvatusprojektini ovat yleensä tyssänneet epäonnistumisiin. Ehkä vielä jonain päivänä (jolloin tuskin enää olen niin mielissäni siitä). Mutta josko nyt ruokahalunne menetettyänne vaihtaisin aihetta johonkin miellyttävämpään. Flunssaan? Räkään? Vai kenties mielummin ruokaan?

En myönnä olevani missään muotoa väsyksissä, pois se minusta. Mutta niin, näin kelien viilennettyä, mieli tekee yhä useammin lämpimiä juomia ja kaikennäköistä muuta mieltä ja kehoa lämmittävää. Noin vuosi sitten olin käymässä eräässä Tamperelaisessa smoothiepaikassa, jossa ystävällinen myyjä suostui valmistamaan minulle ja kaverilleni lämpimän suklaisen smoothien. Sitä kutsuin todentotta luovaksi ja hyväksi palveluksi. Miksipä ei smoothieta voisi syödä kunnolla lämpimänä. Silloin kyseinen smoothie oli äärimmäisen herkullista ja uutuudenviehätys oli varsin suuri. Sittemmin paikan asiakaspalvelutaso on laskenut ikävästi ja käytännössä boikotoin paikkaa, sillä kerran minua ei suostuttu palvelemaan, joten en välttämättä haluaisi kyseistä paikkaa enää suositella. Lämmin smoothiemuisto on kuitenkin visusti mielessäni.

Tämä smoothieni ei valitettavasti ole lämmin, mutta raikas ja todella herkullinen. Olen huomannut, että porkkana on loistava ainesosa smoothieen. Se tuo mukavaa makeutta ja samalla kivan värin. Tässä smoothiessa porkkana toimii lähinnä vain ruskean värin tehostajana hasselpähkinäjuoman ja pellavarouheen ohella. Inkivääri korostaa ihanasti smoothien makuja ja tuo raikkaan lisän. Vaikka ei olisi mikään inkiväärin suurkuluttaja, tässä se todella toimii ja maistuu herkulliselta. Itse söin tätä aamupalaksi, eikä nälkä sitten vaivannutkaan ihan heti ja selvisin onnistuneesti lounaaseen saakka. Monesti kun smoothiet tuppaavat olemaan varsin keveitä ja nälkä iskee tunnin-kahden jälkeen.

Tässä olisi resepti ruskeaan, mutta ei suklaiseen herkkusmoothiehen, joka kelpaa täyttävyytensä puolesta aamupalaksikin. Maku on suklaisen raikas ja täyteläinen. Porkkana ja inkivääri sopivat loistavasti tasapainottamaan toisiaan ja inkiväärikään ei liiaksi hyppää makujen yli. Rakenne on myös sopivan kermainen ja pienellä muuntelulla tästä saisi kätevästi vaikka lusikoitavan smoothiekulhonkin. Onko muilla kokemusta yllättävistä makuyhdistelmistä?

Raikas tehosmoothie

1 annos

1       banaani
1       porkkana
1       parin sentin pala inkivääriä
2 rkl pellavansiemenrouhetta
2 rkl auringonkukansiemeniä
1 rkl kookoshiutaleita
2 dl  hasselpähkinämaitoa

Kuori banaani, porkkana ja inkivääri. Paloittele tehosekoittimeen, inkivääri ihan pieneksi. Lisää loput ainekset ja surauta smootheiksi.

Jos syöt smoothien vasta myöhemmin, kannattaa lisätä hieman nestettä, koska pellavansiemenrouhe turpoaa.

Korvapuustipäivän mausteiset korvapuustit

Nämä eivät ehkä näytä niin näteiltä korvapuusteilta, tai korvapuusteilta ylipäätään. Mutta kunhan taikinaan lisää hieman enemmän jauhoja (pehmeyden kustannuksella) kuin minä lisäsin niin muotokin on siedettävä. Ulkonäöstä huolimatta näiden samettisten korvapuustien juju on mausteisessa täytteessä.

Mainiota korvapuustipäivää!

Onnistuin jälleen tänä vuonna lähes missaamaan tällaisen mainion ilmiön kuin korvapuustipäivän. Ehkä ensi vuonna sitten muistan sen jo paremmin. Tärkeitä herkuttelupäiviä ei tule unohtaa. Näinpä siis lähdin tutkiskelemaan omistamaani Olgan pullakirjaa. Mielestäni hänen kirjassaan on ihanan monipuolisia ja hieman erilaisia pullaohjeita. Pidän etenkin taikinoiden "terveellisyydestä", toisinsanoen intiaanisokerin tai hunajan ja täysjyväjauhojen käytöstä. Paljon siis sellaisia elementtejä, joita itsekin tykkään käyttää. En ole aiemmin ollut erityisen suuri pullan ystävä, mutta parina viimevuonna olen todennut, että kyllä se tuore hyvin valmistettu pulla oikeastaan onkin todella hyvää. Pullaa ei tule kovinkaan usein leivottua, mutta silloin kun sitä tekee, niin aina miettii miksi ei tekisi useammin. Noh, ehkä se on toisaalta hyvä, ettei pullaa ole ihan joka päivä saatavilla.
Päätin sitten kuitenkin toteuttaa täysjyväisen spelttipullataikinan Olgan pullakirjan innottamana ja onnistuin sitten taidokkaasti arvioimaan taikinan pehmeyden hieman väärin. Spelttijauhojen käyttämisessä pullataikinaan on se pieni ongelma, että speltti jättää taikinan jotenkin tavisvehnäjauhoja löysemmäski. Näinpä siis tuntuman kanssa pitää hieman kikkailla. Jokatapauksessa siis olin ylpeä ihanasta taikinastani ja kaulintavaiheessakin vielä olin vakaasti sitä mieltä, että tämä on tässä. Taikina kauliutui kätevästi ja rullautui kuin unelma. Mutta sitten kun leikkasin pullia tajusin että taisipa jäädä hieman löysäksi. Kierteet jäivät käytännössä sitten täysin näkymättömiin taikinasta ja paistaessa pullista tuli varsin laakeita korkeiden sijaan. Näinpä siis suosittelen käyttämään hieman enemmän jauhoja kuin minä itse. Määrä pyörii siinä 7 desin kieppeillä, ehkä aavistus yli. Minulla kun niitä meni vajaa 7 desiä.
Mutta niin, täyte. Halusin tehdä mausteisia korvapuusteja. Perinteisestihän niiden täytteessä käytetään voita, sokeria ja kanelia, mutta jalostin hieman tätä. Joskus jouluisissa pullissa näkee käytettävän myös sahramia, jota käytin myös tähän pullataikinaan extrana. Sahrami on varsin tyyris mauste, eikä sitä ihan aina näe saatavilla. Olen oman sahramini ostanut jostain messuilta, jossa oli myynnissä lasipurkeissa sahramin rihmoja. Olen kuullut, että sahrami kannattaisi aina ostaa mielummin rihmoina, kuin jauheena, sillä jauhetta on usein saatettu hieman jatkaa muilla mausteilla. Rihmat siis ovat sahramille tunnusomaisia rakenteita, jolloin voi olla varma, että saa juuri sitä mitä tilaa. Sahramista pullataikinaan tulee pieni keltaisempi vivahde. Mutta niin, täytteessä sitten käytin perinteisiä joulumausteita ja peitin jouluista kokonaisuutta kaakaolla. Lopputulos oli niin hyvä, että olisin voinut syödä täytteen sellaisenaan.

Tässä siis olisi ohje ihanan pehmeille ja maukkaille korvapuusteille. Vaikka omien pullieni ulkonäkö ei ole hienoin mahdollinen, maku hyvittää tämän kaiken. Mausteinen täyte tuo ihanaa vaihtelua perinteiseen korvapuustiin ja pehmeä taikina tasapainottaa sitä loistavasti. Mielestäni siis oiva vaihtoehto perinteisille korvapuusteille. Ehkä jopa hieman terveellisempääkin pullaa, mitä mistä tahansa saisi!

Mausteiset korvapuustit

14-16 pullaa

Taikina

2½ dl kauramaitoa

1 pss kuivahiivaa

1 dl intiaanisokeria

ripaus suolaa

2 tl kardemummaa
1 g sahramia (n. 8 sahramirihmaa)

n. 6½ dl täysjyväspelttijauhoja

80 g margariinia

Täyte

80 g margariinia

3/4 dl intiaanisokeria

2 tl kanelia

2 tl kaakaojauhetta

½ tl maustepippuria

½ tl vaniljajauhetta

1/4 tl inkiväärijauhetta

1/4 tl neilikkaa

1/4 tl pomeranssinkuorta

jauhoja kaulitsemiseen

vesi+siirappiseosta voiteluun

Nosta taikinan ja täytteen voimäärät erilleen huoneenlämpöön. Jos ei ole aikaa, mikrota molempia aluksi 10 sek, ei enenpää.

Valmista ensin taikina. Kuumenna maito n. 45 asteiseksi. Liuota maitoon hiiva, sokeri, suola, kardemumma ja kämmenessä murskattu sahrami, anna seistä hetken aikaa. Lisää sitten jauhoja ensin noin 5 dl ja siitä hiljalleen lisäile hieman, kunnes taikina on sopivan pehmeää, eli ei tartu hirveästi käsiin, mutta on pehmeän muovailtavaa, muttei kuitenkaan liian vetelää. Lisää huoneenlämpöinen margariini sekaan ja vaivaa taikinaa, kunnes voi on hävinnyt ja taikina irtoaa sormista (minulla meni noin 5 min), mutta älä vaivaa liikaa.Nosta taikina kohoamaan lämpimään paikkaan esim. uuniin pelkkä valo päälle ja sinne. Kohotusaika ½-1h. Taikinan tulisi kaksinkertaistua.

Valmista täyte, jos haluat runsastäytteisiä pullia, tee kaksinkertainen täyte. Sekoita huoneenlämpöiseen margariiniin loput täytteen ainekset ja maista. Lisää hieman kaakaojauhetta, jos täyte maistuu liian jouluiselta. Anna täytteen seistä huoneenlämmössä muiden valmistelujen ajan.

Kun pullataikina on kohonnut, kaulitse jauhotetulla alustalla varovasti suorakaiteen mallinen levy ja levitä täyte. Rullaa tiiviiksi rullaksi leveyssuunnassa ja pyöräytä sauma alle. Leikkaa hieman viistosti tylppiä kolmioita taikinasta. Taikinasta tulee 14-16 pienehköä korvapuustia. Nostele puustit kapea reuna ylöspäin leivinpaperoidulle uunipannulle ja muotoile hieman siistimmäksi. Anna pullien kohota vielä noin puolisen tuntia.

Voitele pullat vesi-siirappiseoksella ja paista 225 asteisessa uunissa 10-15 min.