Piparkakkubrownie

Koska piparitaikina on vaan niin hyvää, niin tottakai sitä pitää saada brownieenkin mukaan. Tämä herkku kelpaa niin pikkujoulupöytään kuin omiin herkkuhetkiinkin.

Hyvää marraskuun viimeistä!

Näin sitä sitten marraskuustakin rämmittiin ja melkein ehdittiin jo luulla, että talvi tuli lumen kera, mutta ei vaiskaan. Ehkä sitten ensiviikolla, kun täksi viikoksi vielä sadetta lupailivat. Mutta koska emme tietenkään tule surullisiksi lumen puutteesta, luomme tunnelman muilla keinoilla. Joulua henkivät ruuat ovat tietysti hyvä vaihtoehto jouluiseen tunnelmaan ja sikäli joululauluista on saanut aiemmilta vuosilta yliannostuksen, niin niitä voi sitten vain omassa päässään hyräillä. Pidän paljon kynttilöistä, joten niitä on kiva polttaa vuoden pimeinä aikoina ja mukavasti saa lisälämpöä huoneeseenkin. Joulukalenteriinkin saa pian jo käydä käsiksi, joten pian pitää tonttujakin jo alkaa varomaan ikkunoista. Onko teillä jotain mieluisia joulunodotusperinteitä?

Pikkujouluajat ovat kovaa vauhtia käynnissä, omat työnpuitteista järjestetyt pikkujouluni olivat jo menneenä viikonloppuna. Siellä tekaisin koko poppoolle (avustuksella toki) susheja ja muut olivat tuoneet suolaisia ja makeita leivonnaisia mukanaan. Kokonaisuudessa varsin mukava ruuantäyteinen tapahtuma. Koska en itse ollut leivontavuorossa, en voinut piparibrownieita mukanani viedä, mutta tyydynkin siis syömään brownieni yksin ja tarjoamaan reseptin teille. Ehkä jopa parempi, että saan browniet syödä itse, enemmän minulle. Kyseessä siis jälleen tällainen hybridileivonnainen, eli brownien ja piparkakun yhdistelmä. Olen kuullut ja hiljattain maistanut piparibrownieta sellaisessa muodossa, että piparit ovat jo kypsiä ja murusteltu vain taikinaan. 

Rupesikin siitä sitten aivonystyräni raksuttamaan ja mietin, että miksei pipareja voisi laittaa brownieen ihan taikinana? Koska piparitaikina on vain niin järkyttävän hyvää, että sitä voisi syödä litratolkulla sellaisenaan, niin miksei sitten tähän. Olin tyytyväinen ajatuksestani käyttää piparitaikinaa brownietaikinassa, sillä lopputulos oli loistava. Tapani mukaan tämä ei ole kovin makea leivonnainen, mutta tyydytti ainakin oman makeanhimoni. Niinpä siis jos haluat todellisen makuherkutteluelämyksen, tarjoile piparibrownie vaniljajäätelön kanssa.

Tässä leivonnaisessa yhdistyy tummasuklainen browniepohja ja tavallinen piparkakkutaikina. Lopputulos maistuu sekä piparkakulta, että brownielta. Jos haluaa todella vielä herkutella, kannattaa brownie tarjoilla lämpimänä ja ujuttaa lautaselle myös vaniljajäätelöä. Jäätelöä käyttämällä saa lisää makeutta ja aivan uudenlaisen makuelämyksen. Tämä leivonnainen kelpaa mainiosti tilaisuuteen kuin tilaisuuteen jouluisessa hengessään.

Piparkakkubrownie

15x20cm vuoallinen

Brownie-taikina
2 rkl pellavansiemenrouhetta + 6 rkl vettä
2½ dl täysjyväspelttijauhoja/-vehnäjauhoja
1 dl tummaa kaakaojauhetta
½ tl ruokasoodaa
½ tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
4 rkl muscovadosiirappia/vaahterasiirappia
½ dl rypsiöljyä
1½ dl kahvia tai kasvimaitoa
40 g tummaa suklaata

200 g piparitaikinaa (huomioi maidottomuus, munattomuus tms. taikinassa)

Valmista ensin brownietaikina. Sekoita pellavansiemenrouhe veteen erillisessä astiassa ja jätä turpoamaan. Sekoita kuivat aineet keskenään isohkossa kulhossa ja lisää siirappi, öljy ja kylmä kahvi, sekoita hyvin. Rouhi tumma suklaa pieneksi ja lisää taikinaan. Kaada lopuksi muutaman minuutin turvonnut pellavansiemenrouhe taikinaan ja sekoita. Kaada taikina noin 15x20 cm vuokaan, johon on levitetty leivinpaperi.

Murustele piparitaikinaa noin sormenpäänkokoisiksi paloiksi, mutta jätä noin 50 g taikinaa sivuun yhdeksi klöntiksi. Tiputtele taikinapallukat brownietaikinan sekaan ja kääntele sekaisin, niin ettei piparitaikinaa juuri jää pinnalle.

Tee lopusta piparitaikinasta vajaan sentin paksuinen levy ja leikkaa pieniä pipareja muotilla koristeeksi. Asettele piparimuotilla tehdyt taikinat brownietaikinan päälle nätisti.

Paista 175 asteisessa uunissa 30-40min.
Anna jäähtyä hieman ennen tarjoilua. Tarjoile sellaisenaan kylmänä tai lämpimänä tai vaniljajäätelön kanssa lämpimänä.

Neilikalla maustettu makea vihersmoothie

Miltä kuulostaa hieman jouluinen vihersmoothie? Tämä talvikausikasvisten vihersmoothie saa makeutensa banaanista ja persimonista, johon mantelit tuovat täyteläisyyttä. Jouluisen tunnelman tuon neilikka, joka ei kuitenkaan puske liikaa esiin muiden makujen seasta.

Hyvää torstaita! (siis onko nyt oikeasti torstai)

Tämä viikko on mennyt tenttiinluvullisissa ja gradullisissa merkeissä, joten ajankulun on käytännössä onnistunut unohtamaan kätevästi (paitsi silloin kun ei meinaa oikein lukeminen sujua). Vaikka minulla ei ole kuin pari tenttiä ja "vain" gradun palautus edessä, niin olen onnistunut järkkäämään itselleni inhottavan liikaa-tekemistä-stressin. Käytännössä tämä ei ilmene kuin aikatauluja suunniteltaessa ja illalla kun painan pään tyynyyn, eli siis juuri silloin kun se ei kovin suotavaa olisi. Noh, emme tule tästä surulliseksi, pieni stressi on toisaalta ihan tervettä ja sitä rataa, mutta voisihan se toki olla tulemattakin. 

Koska stressaa, tuntuu myös kokoajan siltä, että täytyisi jotain syödä. Koska kokoajan tekee mieli syödä, niin niinhän minä myös syön. Ja koska kokoajan syön, poden huonoa omaatuntoa. Ja koska poden huonoa omaatuntoa mietin miten paljon asioita en ole saanut tehtyä, josta päästäänkin jälleen stressiin. Mutta siis jokatapauksessa tämä syöminen... ruoka on hyvää, siitä ei päästä mihinkään. Siksipä siis saadakseni niin ruumiillista kuin henkistäkin energiaa, kevyet ruoat ovat riihen tarkoitukseen hyviä. Kuten vaikka tällainen smoothie. Pyöräytin läjän tämän saman tyyppisiä smoothieita muutama viikko sitten äitini kanssa eräänä perjantai-iltana. Aiemmalla kauppareissullamme oli ollut laatikollinen persimoneja 1e tarjouksessa, joten pakkohan se oli sitten ottaa siitä mukaan. Ei kyllä kaduta, herkullista oli.

Persimon on loistava hedelmä ja nyt loppusyksystä/alkutalvesta sopivasti sesongissa. Kuten useassa paikkaa olen nähnyt viimeaikoina toitotettavan, persimonit liikkuvat usealla eri nimellä kuten kaki tai sharon, joten ei kannata siitä hämääntyä. Persimonit ovat makeita ja todella mehukkaita, kunhan kypsyys on oikea. Jotkut sanovat, että kypsyyden pitäisi olla sellainen lähellä mädäntynyttä, että lopputulos olisi paras. Mielestäni kuitenkin sellainen hieman pehmeä sormella painettaessa, mutta napakka on paras. Ei liian makea tai vetinen, mutta makea. Persimonit ovat mielestäni parhaimmillaan lautaselle kuutioituna ja siitä vain (mielellään jollain tikulla tai juustohaarukalla) napsittaessa. Tuolloin hedelmän oma makeus ja maku tulevat parhaiten esiin. Persimon on kuitenkin niin monikäyttöinen hedelmä, että sen käyttöä ei kannata epäillä muissakaan paikoissa. Esimerkiksi smoothieen tai salaattiin se tuo loistavasti makeutta.

Koska joulu lähestyy sopivasti, voi vihersmoothiestaankin tehdä jouluisen ripsauttamalla sinne hieman neilikkaa. En halunnut tehdä ihan perinteisiä ja käyttää kanelia, joten toinen loistava joulumauste, neilikka, sai loistaa roolissaan. Referenssikuvani smoothiesta eivät välttämättä ole kovin jouluisia, mutta siitä viis ja surauttelemaan herkkusmootheita!

Neilikkainen makea vihersmoothie

2 annosta

1 banaani
1 persimon/kaki/sharon
2 isoa lehtikaalin lehteä
1 kourallinen manteleita
3 dl kasvimaitoa, käytin kookosriisijuomaa
1/2 maustemittaa neilikkaa (minun mittayksiköilläni "kaksi ripausta")

Varmista, että kasvimaitosi on jääkaappikylmää, banaanikin voi olla pakastettua, tämä on parasta kunnolla viileänä.
Surauta ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi smoothieksi ja tarjoile.

Vegaaninen pähkinäkurpitsakakku paahdetulla valkosuklaalla

Mehevä kurpitsakakku pysyy sopivan kosteana suuren kurpitsapitoisuuden ansiosta. Tässä vegaanisessa ja gluteenittomassa kakussa on makea valkosuklaakuorrute, joka tasapainottaa mausteista kakkupohjaa.

Joskus tai sanottakoon aika useinkin mietin, miksi parhaimmat ideat syntyvät silloin, kun on paljon kaikkea ajateltavaa. Söin gradupaikkani toimistossa jonkun matkoilta tuomaa valkosuklaalla kuorrutettua kitkat-patukkaa. Kitkat-paketissa luki, että jos patukkaa mikrottaa muutaman minuutin, sen maku alkaisi muistuttamaan bataattia kuorrutettuna valkosuklaalla. Koska en halunnut keskittyä aktiivisesti gradun kirjoittamiseen, päädyin harhauttamaan itseäni (en saa kirjoittamisesta enää palkkaa, niin ei sitä tarvinnut murehtia). Mikrotin sitten puoliskaa kitkatistani parisen minuuttia ja mikrosta alkoikin kuulua sen verran hälyttävä räiskyntä-ääni, etten uskaltanut enenpää mikrotella, suklaa lähinnä patukassani oli kiehunut. Lopputulos oli käytännössä vohveli, jonka oli sulan valkosuklaalammikon päällä. Bataattia en maistanut, mutta olihan se sula suklaa ihan hyvää. Koska tästä niin mieleni pa jäin niin kaihoisasti kaipaamaan tuota valkosuklaabataattia vielä iltapäivällä olevalla luennollakin, päätin hiljaa mielessäni, että tekisin bataattikakkua, joka olisi kuorrutettu valkosuklaalla.

Koska en ollut tarpeeksi tyytyväinen tulokseeni pitää ajatuksia kiireisenä luennolla, mietin vielä lisää tätä kakkuideaani. Koska päässäni pyöri kuva oranssista kakusta niin väistämättä mieleeni tuli myös sillähetkellä jääkaapissani odottava hokkaido kurpitsa. Koska olin tuota edellisenä päivänä ostamaani kurpitsaa selvästi lyönyt laimin olemalla käyttämättä sitä, päätin täyttää kyseisen kasviksen toiveet ja tehdä sittenkin siitä kakun. Näinpä siis mielessäni pyöri ajatus kurpitsakakusta valkosuklaakuorrutteella. Koska pelkkä valkosuklaa ei riitä, niin boostasin tämän kakun päässäni vielä sellaiseen muotoon, että valkosuklaa olisi paahdettua. Kun sitten luento loppui menin kauppaan hakemaan Plamilin valkosuklaata, joka on kätevästi vegaaninen ja gluteeniton, eipä tarvitsisi ainakaan laktoosi-intolerantikkosulhoni hajuhaitoista murehtia. Koska vegaanisen valkosuklaan paahtaminen oli entuudestaan tuntematonta aluetta, jännitys tiivistyi yhä enemmän. Lopulta usean työvaiheen ja likaisen kulhon jälkeen minulla oli hyppysissäni tämä kakku, niin maukas ja tuoksuva. 

Paahdettu valkosuklaa esiintyy aina tämän tästä leivonnaisresepteissä ja sen sanotaan olevan todella herkullista. Täytyy myöntää, että en ole tietääkseni paahdettua valkosuklaata syönyt, joten minulla ei ollut vertailukohtaa tätä kuorrutetta tehdessäni. Muutaman googletetun kuvan ja ohjeen jälkeen paahdoin sitten maidotonta valkosuklaatani. Kyykin uunin vieressä sen koko seitsemän minuuttia, jonka suklaa oli uunissa ja seurasin tarkkaavaisesti. Aluksi tilanne näytti hyvältä, todella lupaavalta. Noin 4 minuutin kohdalla läpinäkyvä neste, arviolta siis rasva alkoi valumaan suklaapaloista uunipannun keskelle ja klöntit jäivät kohdilleen paistumaan. Lopulta kun noin seitsemän minuutin kohdalla olin tyytyväinen suklaaklönttien paistoasteeseen, otin pannun pois uunista ja kauhistelin hieman tulosta. Arvelin, että saamistani suklaakorpuista ei syntyisi ikinä mitään. Rasva oli yhä irrallaan kuivahtaneista paloista. Päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan kuorrutetta ja totesin, että eipäs haitannutkaan. Otin suklaapalat, en rasvaa kattilaan soijajugurtin kanssa ja keittelin. Suklaa liukeni täysin kastikkeeksi ja kun seosta hetken vielä keitteli, siitä tuli ihanan kinuskimaista. Pienen hienosäädön jälkeen vielä olin enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen. Paahdetun kinuskin ja valkosuklaan välimuoto, jossa pieni jugurtin happamuus = parhautta?

Ei siis kannata kauhistua suklaata paahtaessa sen ulkomuodon muuttumisesta.

Taikinasta tulee mukavan mehevä, kun kurpitsaa käyttää paljon ja se todella maistuukin kurpitsalta. Usein ihmettelen kurpitsakakkuja, joissa kurpitsa on lähinnä nimellistä, tässä ei ole. Kaurahiutaleilla ja mantelijauheella kakun rakenne jää sopivan pehmeäksi, mutta pysyy hyvin kasassa leikattaessa. Mausteita voi laittaa mielensä mukaan, mielestäni inkivääri ja kaneli sopivat parhaiten kurpitsan kaveriksi, mutta mikään ei estä käyttämästä esimerkiksi maustepippuria tai neilikkaa lisätä. Pähkinät tuovat mukavaa suutuntumaa kakkua syödessä, kun ne jättää taikinaan rouhituiksi paloiksi.

Kun kuorrutteen vielä valuttaa kauniisti koko komeuden päälle ja koristelee pähkinöillä niin kakusta tulee yksinkertaisesti niin herkullisen näköinen, että se tekisi mieli syödä hujauksessa. Kakku myös säilyy kuorrutettuna jääkaapissa ainakin pari päivää, maku tasoittuu seuraavaan päivään mennessä huimasti, joten pohjan voi jo tehdä vaikka edellisenä päivänä.

Vegaaninen pähkinäkurpitsakakku paahdetulla valkosuklaalla

18 cm irtopohjavuoallinen

Taikina
4 dl kurpitsasosetta (noin 500 g raakaa kurpitsaa)
1½ dl pistaasijuomaa tai muuta kasvimaitoa
1 rkl pellavansiemenrouhetta + 3 rkl vettä
2 dl kaurahiutaleita
1 dl mantelijauhetta
½ dl kookospalmusokeria
1 tl leivinjauhetta
½ tl kanelia
1/4 tl inkiväärijauhetta
ripaus suolaa
1 kourallinen saksanpähkinöitä

Kuorrute
100 g vegaanista valkosuklaata
1 dl soijajugurttia (käytin kookoksen makuista)
1 rkl kookospalmusokeria
1 rkl kookosöljyä

öljyä ja 1 rkl mantelijauhetta vuoan jauhottamiseen
pähkinöitä koristeluun

Kypsennä kurpitsa esim uunissa 175 asteessa 30-40 minuuttia ja soseuta kun kypsää.

Sekoita kaikki ainekset (paitsi saksanpähkinät) hyvin kurpitsasoseeseen kulhossa. Rouhi saksanpähkinät ja lisää ne vielä lopuksi taikinaan.

Pingota 18 cm halkaisijan irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi, voitele vuoan reunat ja ripottele niille mantelijauhetta. Lusikoi taikina vuoan pohjalle ja tasaa sen pinta

Paista 175 asteisessa uunissa noin 50 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ennen kuorruttamista

Rouhi valkosuklaa paloiksi ja paahda 175 asteisessa uunissa noin 7 minuuttia, kunnes se saa väriä. Oma valkosuklaani levisi aika paljon, mutta siitä ei kannata huolestua. Anna paahdetun valkosuklaan hieman jäähtyä uunin jälkeen. Laita soijajugurtti kasariin ja lämmitä. Lisää paahdettu valkosuklaa ja kookossokeri. Kuumenna seosta niin, että suklaakiteet liukenevat ja keitä miedolla lämmöllä muutamia minuutteja. Seoksesta tulee tässä vaiheessa hieman kinuskimaista. Nosta seos jäähtymään ulos (annoin olla parvekkeella noin puolisen tuntia) tai jätä pitemmäksi aikaa huoneenlämpöön. Kun seos on jäähtynyt noin kädenlämpöiseksi ja paksuuntunut, lisää kookosöljy klönttinä ja sekoita, kookosöljy jäähdyttää seosta vielä lisää ja sulaa sekaan. Anna seoksen jäähtyä vielä huoneenlämpöön, siitä pitäisi tulla paksua kinuskikuorrutemaista tahnaa.
Levitä kuorrute kakun keskelle ja tasaa. Anna kuorrutteen valua kakun reunojen yli painovoimalla, niin saat nätit valumat. Koristele kakku pähkinöillä.

Kareeraisu tofulla eli tofucurry riisillä japanilaisittain

Kareeraisu on helppo valmistaa valmiista curryaineksista. Lisätä tarvitsee vain haluamasi tuoreet kasvikset ja tofu. Helppo tie japanilaiseen makumaailmaan.

Mukavaa tiistaita.

Flunssakausi näyttää tekevän kovasti tuloaan ja tuntuu, että suunnilleen joka toinen vastaantuleva ihminen pärskii tai niiskuttaa. Luulin onnistuneeni flunssan välttelyssä, mutta nyt sellainen pahasti meinaa tehdä tuloaan, niinpä siis pitää ottaa kovat ruokavaliolliset otteet käyttöön. Paljon vitamiineja ja muita flunssaa enemmän tai vähemmän näennäisesti karkottavia ainesosia. Harkitsen kovasti meneväni nukkumaan valkosipulinkynnet nenänsieraimissa, saas nähdä, tuleeko siitä apua. Koska flunssaisena aikana makuaisti on turruksissa ja tuntuu, että nenäkin on niin tukossa ettei haistakaan mitään niin mausteiset ruuat ovat mukavia kokemuksia. Maistaa kerrankin jotain ja nenä aukeaa sopivasti, eikä sitten hetkeen tarvitsekaan niiskutella. Valitettavasti apu on vain lyhytaikainen, mutta apu se on sekin.

Näinpä siis flunssatehokuurini valkosipulin lisäksi piilee mausteisissa ruuissa. Tämä lähes itsestään valmistuva kareeraisu on siitä loistava esimerkki. Tulisuutta on juuri sen verran, kuin paketinkyljessä lukee: mild, medium tai hot. Eli kyseessä siis japanilaisen perheenäidin tai -isän keittotaitojen puutteen pelastaja, valmis currykastikeaines. Kareeraisu on japanissa hyvin tavallinen suomalaisen makaronimössön kaltainen ruoka, jota suunnilleen jokainen osaa valmistaa. Perinteisesti se tehdään jauhelihasta, eikä tofusta, kuten tässä reseptissä. Kareeraisusta tehdään usein lapsillekin (tai lapsenmielisille) jännittäviä annoksia erilaisten muodostelmien yhteydessä, kuten alla tekemäni "kanava". Näitä kastikeaineksia myydään Suomessa useimmissa aasialaisia elintarvikkeita myyvissä liikkeissä. Currykastikeaineksissa maku ja tulisuusvaihtoehtoja on useita. Suomesta löytyy vegaanisena ainakin Golden Curryn kuutiot, kannattaa tarkistaa ainesosaluettelo ensin.

Currykastikeainekset toimivat liemikuutionomaisesti: kastikeainesjättiliemikuutio lisätään vain veteen, jossa on halutut kasvikset ja liuotetaan kastikkeeksi. Yksinkertaista. Ei tarvitse kuin tuijottaa, kun liemikuutio tekee työn puolestasi. Kastikeainesten jättiliemikuutiot tuntuvat todella suurilta perinteiseen liemikuutioon tottuneena, ne ovat keskimäärin 10 cm pitkiä pötköjä, mutta kaikki tulee käyttää noin neljän hengen kastikkeeseen. Toki jos pitää lievemmästä kastikkeesta, vettä voi lisätä ja kastiketta jatkaa, mutta silloin maku kärsii. Mielestäni tofu sopii loistavasti kareeraisun proteiininlähteeksi, mutta perinteiset pavutkaan eivät ole poissuljettu vaihtoehto. Kun tofua käyttää kareeraisuun, sen voi lisätä kastikkeeseen sellaisenaan kuutioituna, mutta mielestäni paremman lopputuloksen saa, kun kuutiot paistaa rapsakoiksi ensin. Paistettuna kuutiot pysyvät myös hieman paremmin kasassa kastikkeessa ja lopputulos on esteettisempi.

Kareeraisu on helppo ja yksinkertainen ruoka valmistaa. Valmiita kastikeainesvärkkejä on monia eri makuvaihtoehtoja, joista selviää maistamalla oma suosikki. Golden Curryn kuutiot ovat mielestäni olleet hyviä, tosin mild on ihan riittävä tulisuus omille makunystyröilleni. Jos ei kovin tulisesta kastikkeesta pidä, kannattaa ensikertaa maistavana kokeilla meidommasta päästä. Kasviksina voi käyttää käytännössä mitä tahansa, mutta hyvin koossa pysyvät kasvikset toimivat parhaiten ja kastikkeesta tulee samalla nätin näköinen.

Kareeraisu カレーライス　tofulla

4 annosta

250 g kiinteää maustamatonta tofua
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
2 perunaa
½ punainen paprika
100 g herneitä
6-7 dl vettä
1 levyllinen/paketillinen currykastikeaineksia (määrä riippuu merkistä, lue lisää yläpuolelta)
2 rkl seesaminsiemeniä

noin ½ dl kuivaa riisiä per ruokailija

öljyä paistamiseen

Ota tofu ulos paketista ja kääri talouspaperiin ja anna olla painon alla (esim. keraaminen kulho) muiden valmistelujen ajan. 

Kuori sipulit. Pilko 1 tavallinen sipuli ja valkosipuli pieneksi kuutioksi ja kuullota kattilassa öljyssä. Kuori porkkana ja peruna. Pilko porkkana, peruna, paprika ja loppu sipuli isohkoiksi paloiksi/lohkoiksi. Lisää ensin porkkana ja peruna kuullotettujen sipulien kanssa kun ne ovat pehmenneet ja paista hetki. Lisää vesi, loput kasvikset ja murennettu currykastikeaines. Laita levy pienelle ja anna kiehua hiljalleen kymmenisen minuuttia. Kastike paksuuntuu tässä vaiheessa. Jos kastike kovin paksua, lisää vettä.

Pilko tofu tasaisiksi kuutioiksi ja paista pannulla niihin rapea pinta. Lisää tofut ja seesaminsiemenet kastikkeeseen, sekoita ja tarkoile kypsän riisin kanssa.

Kurpitsatiikerikakku

Perinteinen tiikerikakku mehevässä kurpitsaisessa muodossa sopii mainiosti niin kahvipöytään kuin juhlallisempaankin tilaisuuteen. Tästä kakusta tulee myös näennäisesti terveellinen, joten sitä voi huoletta syödä palan jos toisenkin.

Ihanaa perjantaita!

Tämä viikko onkin ollut todella mukava, tekemistä on riittänyt juuri sopivissa määrin, mutta kuitenkin ollut tarpeeksi. Ja nyt viikonloppuna järjestetäänkin Suomen kädentaitomessut Tampereella, jonne ehdottomasti olenkin menossa jo tänään. Toivotaan, että sieltä löytyy kaikkea mukavaa, vaikka yleensä tilanne ollutkin päinvastoin. Mutta koska tämä viikko on ollut niin mukava, niin jaan tämän todella mukavan kuivakakun ohjeen kanssanne. Tämä kakku ei toisaalta ole kuivaa nähnytkään, mutta puhuttakoon siitä nyt vain tavankin takia. 

Kuivakakut eivät ole olleet mieleeni hirväesti jouluista hedelmäkakkua lukuunottamatta. Tiikerikakku on ollut ehkä yksi sellainen ihan ok kuivakakku, jota on joskus voinut syödä, mutta ei nyt mitään superherkkua. Kuivakakut ovat vain niin ikävän... noh, kuivia. Ne murenevat pöydälle, lautaselle ja syliin ja jos vielä sattuu syömään epärytmissä, niin onnistuu vielä vetämään kaikki mupenot vääräänkurkkuun ja siinä sitä sitten riittääkin yskimistä. Toisinsanoen märkäkakut ovat parempia. Nojaa, en ole mikään täytekakkufanikaan. Siksi tässä onkin nyt tämä tiikerimärkäkuivakkakku. Eli sama vanha kakku, mutta ei kuitenkaan mitään sinnepäinkään, kokeile ja ylläty. Onko sinulla huonoja kokemuksia kuivakakuista?

Ideana oli tehdä kuivakakusta kostea ja kosteuttahan saadaan kakkuun sillä, että siihen lisätään jotain, joka säilyttää kosteuden. Ja koska sesongin mukaan vielä ruokaa voidaan laittaa edullisilla kustannuksilla, niin tiikerikakkuuni päätyi jotain oranssia, ei pidä suinkaan unohtaa tämän kakun luontaista turkinväriä, eli kurpitsaa. Kurpitsasta tuli kakkuun hauska kellertävän oranssi väri, tämäkin toki riippuu yksilöstä ja lajikkeesta mitä kakkuun käyttää, sillä kurpitsojen hedelmänlihat, vai onko kurpitsassa hedelmälihaa... Jokatapauksessa, värit vaihtelevat. Minulla oli käytössä ihan kotimainen komea parin kilon yksilö, oli kyllä melkoinen saalis kaupassa metsästämässä ollessani. Osa kurpitsasta päätyi tähän kakkuun, osa smoothieen, osa aamupalapuuroon ja osa sosekeittoon. Mukavaa raaka-aineen hyödyntämistä. 

Mutta niin, kurpitsa toimi kakussa siis kosteuden säilyttäjänä ja samalla hyvänä makeuttimena. Kakun rakenne oli paistettuna hyvin kuivakakkua muistuttava, hieman mureneva, mutta pysyi mainiosti kasassa. Kakku pysyi kuitenkin kostutetunoloisen pehmeänä useamman päivää. Tein testin ja jätin palan jääkaappiin ihan vain sellaisenaan tönöttämään lautaselle, ja seuraavanakin päivänä se oli keskeltä kostean pehmeä. Reunat olivat tottakai hieman kuivahtaneet, mutta sillä hetkellä ne muistuttivat enemmän normaalia kuivakakkua ja sisus yhä samaa mitä vastavalmistettunakin. Tämä kakku säilyy siis todella hyvin ja jos haluaa säilyttää mehevyyden kauttaaltaan, kannattaa säilytyksen ajaksi kakulle laittaa kupu tai muu peite.

Jos siis pidät kuivakakuista ja tiikerikakku lukeutuu suosikkeihisi, niin tämä on loistavaa vaihtelua perinteiseen tiikerikakkuun. Jos haluat hieman terveellisempää ja kevyempää tarjoiltavaa kahvipöytään tai omaan iltaan, niin tämä on silloinkin loistava vaihtoehto. Jos sokerihammastasi kolottaa ja tekisi mieli jotain todella herkullista, niin tämä voi ehkä, tosin pienemmällä todennäköisyydellä, olla vaihtoehto. Mutta makeutta tässä kakussa ei ole kovin paljoa. Jos makeutta kaipaa lisää, niin vaahterasiirappia voi taikinaan laittaa enemmänkin, mutta itse pidin kakusta tällaisenaan. Makea tummasuklaakuorrute kuitenkin toi mukavaa pehmeyttä taikinalle ja tasapainotti kokonaisuutta.

Kurpitsatiikerikakku

noin 10 annosta

Taikina
3 kananmunaa
½ dl vaahterasiirappia
200 g kurpitsasosetta (noin 3 dl)
3 dl täysjyväspelttijauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ dl maitoa
½ tl maustesekoitusta, jossa kanelia, neilikkaa, inkiväärijauhetta ja maustepippuria
½ dl kaakaojauhetta

Kuorrute
50 g tummaa suklaata
1 rkl maitoa
1 rkl voita

rasvaa ja korppujauhoja vuoan korppujauhottamiseen

Erottele kananmunista valkuaiset ja keltuaiset. Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää keltuaisiin vaahterasiirappi ja vatkaa kuohkeaksi. Lisää kurpitsasose ja sekoita. Lisää jauhot ja leivinjauhe ja kääntele sekaisin, älä sekoita liikaa. Lisää maito, sen pitäisi tehdä taikinasta paksua, mutta valuvaa. Jaa taikina kahteen osaan ja lisää toiseen maustesekoitus ja toiseen kaakaojauhe. Lisää myös puolet ja puolet valkuaisvaahdosta eri taikinoihin. Kääntele eri taikinat sekaisin, älä ylisekoita. Taikinat ovat tässä vaiheessa varsin viskoosisia, mutta valuvia.

Korppujauhota noin litran vetoinen kuivakakkuvuoka. Laita 1/3 vaaleasta taikinasta vuoan pohjalle, sen päälle kaikki ruskea taikina ja lopuksi vielä loput vaaleasta. Painele nuolijalla tai lusikalla tainaan syvälle pari kertaa, että kuvioita muodostuisi.

Paista kakkua 175 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes hammastikku tulee taikinattomana ulos. Anna kakun jäähtyä vuoassa hetki ennen kumoamista.

Sulata suklaa. Lisää siihen maito ja voi ja sekoita, sen tulisi olla valuvaa kastikemaista. Anna kuorrutteen jäähtyä sen verran, että sitä pystyy pursottamaan nätisti. Koristele kakku suklaakuorrutteella. Säilytä kakkua jääkaapissa ennen tarjoilua.

Jotakuta vähän suututti kun kuvauksessa kesti niin kauan

Porkkana-linssisosekeitto ja porkkanasipsit

Porkkanasosekeitto kuulostaa varmaan tutulta ja porkkana-linssikeittokin on varmaan pyörinyt ruokaloiden lounaslistoilla. Mutta jos lisäämme tähän perinteiseen yhtälöön trendikkään rapeat porkkanasipsit, saadaan aikaan jotain virkistävän ja uutta.

Mainiota isäinpäivää kaikille enemmän tai vähemmän isille.

Vaikka tämä viikonloppu onkin ollut varsin harmaa ja sateinen, ei anneta sen haitata meitä. Omalta osaltani viikonloppu on sujunut varsin toiminnallisissa merkeissä, olen istunut suunnilleen koko lauantain ompelukoneen ääressä... ompelemassa villahousuja. Villahousuistahan tulee väistämättä mieleen kylmät kelit ja kylmistä keleistä lämmin ruoka, kuten tämä sosekeitto. Mutta palattakoot villahousuihini, tai oikeastaan tällähetkellä ne näyttävät kulahtaneilta vaaleanpunaisesta pitävän vaarin pitkiltä kalsareilta, mutta toivotaan, että niistä tulee jotain muuta. Tavoitteena olisi saada aikaan shortsit, ehkä vielä päädyn polttamaan ne ja lähettämään savumerkkejäj naapurikuntaan. Nähtäväksi jää, vastataanko minulle sitten koivu- vai kuusisavulla.

Nyt kaikenlaisia lämpimiä ruokia hehkutetaan jotenkin todella paljon. Pitäähän se toki paikkaansa, että kelien kylmetessä lämpö pitää saada jotain muuta kuin lämpimiä ilmavirtauksia pitkin, joten lämmin ruoka on hyvä vaihtoehto siihen. Minulla tämä lämmönkaipuu ilmenee ehkä siinä, että tekee mieli paljon paistettua ruokaa, oli kyse sitten paistinpannulla tai uunissa paistetusta ruuasta. Mutta paistettua ja savuista jokatapauksessa.
Siksipä siis varsin perinteinen porkkana-linssisosekeitto, johon on yhdistettynä rapeaksi paistetut porkkanasipsit, toimii loistavasti. Pehmeää keittoa ja rousketta hampaissa, tuskin muuta voi kaivatakaan. Porkkana- ja juuressipsejä kaupitellaankin nyt jopa jonkinlaisena trendiruokana, joten sinänsä ei yhtään hullumpi idea upottaa niitä keittoonkaan. Jotain vanhaa ja jotain uutta siis.

Porkkana-linssikeitto porkkanasipseillä

4 annosta

Keitto
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 perunaa
300 g porkkanoita
1 dl punaisia linssejä
1 tl kuivattua rakuunaa
½ tl valkopippuria
½ tl suolaa
2 dl kaurakermaa

Porkkanasipsit
1 porkkana
3 rkl rypsiöljyä, maustettua jos on (käytin basilikarypsiöljyä)
suolaa maun mukaan

öljyä paistamiseen

Valmista porkkanasipsit kuorimalla ensin porkkana. Ota terävä kuorimaveitsi/juustöhöylä ja höylää porkkanasta ohuita kolikoita paksummasta päästä aloittaen. Höylää kolikoita niin kauan kun pystyy ja käytä jäljelle jäänyt kanta keittoon. Paista porkkanalastuja öljyssä niin, että ne ruskistuvat kunnolla ja rapeutuvat. Ripottele suolaa päälle. Nosta lastut paperille kuivumaan ylimääräisestä öljystä.

Valmista sitten keitto. Pilko sipulit ja kuullota öljyssä. Kuori perunat ja porkkanat ja paloittele kattilaan.

Lisää kattilaan linssit. Lisää vettä niin että kasvikset juuri ja juuri peittyvät, lisää mausteet ja keitä 30-40 minuuttia. Kun kasvikset ja linssit ovat kypsiä. Soseuta keitto. Lisää kaurakerma ja tarkista maku, lisää mausteita tarvittaessa.

Tarjoile porkkanasipsien kanssa.

Nougatmousse (G, Ve)

Tämä vegaaninen ja gluteeniton nougatmousse tekee jälkiruokahetkestä juhlallisen ja sopii useisiin eri ruokavalioihin. Näinpä siis tulevana isäinpäivänä sitä voikin tarjota juhla-aterian kruununa, valmistusprosessi on myös todella helppo! Marjat tuovat annokseen raikkautta ja väriä.

Viimepostauksen aikana kun tajusin, että on marraskuu, tajusin myös samalla, että viikon päästä on isäinpäivä. Isäinpäivinä monilla on tapana juhlistaa isän olemassaoloa hyvällä ruualla. Tämä ei tee meidänkään perheessämme poikkeusta ja usein tuona päivänä isän ruokatoiveita kuunnellaankin hieman paremmin. Toisaalta en voi oikein väittää, että meillä koskaan syötäisiin huonosti, mutta erityisinä päivinä ruokaan kiinnittää normaalia enemmän huomiota. Eräänä vuonna valmistin isäinpäiväkortin sijasta isäinpäivä"kortti"voileipäkakun, jonka koristelin merimaisemaksi. Luovuutta on siis hyvä käyttää.

Onko kellään muulla sitä ongelmaa (vai onko se oikeastaan ongelma?), että isä tai joku muu perheenjäsen ei siedä tavallisia maitotuotteita? Ja tämä yhdistettynä vielä siihen, että hän ei pidä oikein makeastakaan? Minulla nimittäin on. Näinpä siis aika suuri liuta erilaisista jälkiruuista karsiutuu pois heti alkuvaiheessa. Yleensä isänjuhlistuspravuureitani ovat olleet erilaiset sitruunaiset herkut, mutta tänävuonna tavoitteena olisi tehdä jotain ihan erilaista. Saanenko siis esitellä tämän mielestäni parhaimman ikinä kehittelemäni jälkiruuan? Enkä oikeasti nyt valehtele, vaan mielestäni tämä on ehkä kaunein ja parhaiten onnistunut jälkiruoka ikinä. Tämä ei ole liian makea, muttei mikään tönkön makuinenkaan, vaan juuri täydellisen pehmeän samettinen. 

Hassua kyllä, tavoitteenani oli alunperin valmistaa jotain syksyisen makuista, jossa olisi kookosta. Vaahterasiirappi, lakritsinen täysruokosokeri ja kaneli toimivat syksyisinä elementteinä ja cashewpähkinä oli vain yleinen täyteaine. Kun sitten lopulta maistoin lopputulosta, niin mieleeni tuli nougat. Jos tiedät miltä Fazerin Wiener nougat maistuu, niin tämä ei ole siitä kaukana, suklaisuus tosin vain puuttuu. Makean tasapainona ja väriläiskänä toimivatkin sitten marjat. Jos et löydä enää tuoreita marjoja, niin pakastemarjatkin toimivat hyvin. Minulla sattui olemaan pari viikkoa sitten vielä tuuria ja löysin metsästä puolukoita, jotka olivat juuri sopivasti pakkasen käsittelemiä ja hyvin makeita puolukoiksi, kuten pakkaspuolukat yleensä ovatkin.

Samalla kun tämän annoksen voimin muistamme isiä, niin samalla pari sanasta juuri ohitse lipuneesta pyhäinpäivästä. Tämän reseptin kuvissa näkyvät teemukit ja asetit, sekä pellavainen liina, ovat vuosia sitten edesmenneen mummani valmistamia. Hän piti todella paljon posliinimaalauksesta ja meillä onkin näitä todella kauniita ja yksilöllisiä tee- ja kahviastiastoja muutama. Samoin hänen maalaamiaan posliinikoristeita on vielä paljon tallella. Mummani oli muutenkin käsityöihminen henkeen ja vereen, joten meiltä löytyy käsintehtyjä tekstiilejä pöytäliinoista pitsiverhoihin. Tällaiset muistot edesmenneistä ihmisistä ovat hyvin kauniita ja silloin aina huomaa, että pieni pala heitä on yhä mukana. Joskus joidenkin asioiden, kuten murrosiässä vihattujen kullattujen kahviastioiden, arvon huomaa vasta paljon myöhemmin. Niinpä näitä muistoja tuleekin vaalia. Koska en voi tätä jälkiruokaa tarjota mummalleni hänen maalaamistaan posliiniastioista, tarjoan sen hänen pojalleen, isälleni. Saatan ehkä myös itsekin ottaa kauhallisen, tai kaksi (tai ehkä kolme) ja jos vielä jotain on sen jälkeen jäljellä, niin tarjota muullekin perheelle.

Jos haluat tarjota isäinpäivänä jälkiruuaksi jotain ei niin makeaa, mutta kuitenkin maistuvaa, niin tässä on loistava resepti siihen. Mousse valmistetaan kookoskermasta, mutta kookoksen maku ei kuitenkaan ole mitenkään hirveän voimakas lopputuotteessa, joten sitäkään ei kannata kauhistella etukäteen. Cashewpähkinät siis yksinkertaisesti maustetaan ja paahdetaan uunissa ja loppu reseptistä onkin lähinnä sekoittelua. Tämän valmistamiseen meneekin siis aktiivista aikaa, sanottakoon 15 minuuttia. Loput onkin sitten odottelua. Annoksesta saa todella näyttävän, kun sen annostelee esimerkiksi kahvi- tai teekuppeihin. Pienet jälkiruokakulhotkin toimivat varmasti hyvin.

Maidoton nougatmousse

6 annosta

3 dl cashewpähkinöitä
3 rkl vaahterasiirappia
1 rkl täysruokosokeria
½ tl kanelia
2 tlk kookosmaitoa (jääkaappikylmänä)
2 dl puolukoita tai muita marjoja kuten herukoita

Sekoita cashewpähkinöihin vaahterasiirappi, täysruokosokeri ja kaneli. Nostele pähkinät leivinpaperoidulle uunipannulle ja levitä, etteivät pähkinät ole päällekäin. Paista 175 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, käännä kerran paiston puolivälissä. Nosta uunista ja anna jäähtyä täysin.

Ota kookosmaitotölkeistä vain kookoskerma ja vaahdota se tehosekoittimella. Ota pari ruokalusikallista kuorrutetuista pähkinöistä sivuun koristelua varten. Murskaa loput pähkinät esimerkiksi monitoimikoneessa rouheeksi. Sekoita pähkinät kookoskermaan.

Annostele mousse kulhoihin ja koristele marjoilla ja lopuilla pähkinöillä.

Vegaaninen pinaatti-tofu pizza kauramozzarella + kustannusarvio

Pizzaa hieman erilaisella lähestymistavalla vihreällä pohjalla. Resepti on vegaaninen ja gluteeniton. Vihreä pohja syntyy basilikan, pinaatin ja tofun yhdistelmästä ja koska se on itsessään niin maukas, ei täytteillä kannata liiaksi mässäillä, siksi siis muutama tuore laadukas täyte toimii parhaiten. Juustoa korvaa kaurakermasta valmistettu mozzarellaksi naamioitu tekele. 

Marraskuuta mennään. Ei välttämättä säästä uskoisi, että nyt olisi jo marraskuu, ensilumesta ei tietoakaan ja ulkolämpömittarikin näyttää tällähetkellä +10 astetta. Vielä on kuitenkin toivoa saada se lumi maahan! Pyhäinpäivää edeltävänä perjantaina keli oli kuitenkin todella jännittävä täällä. Ulkona oli koko päivän sumua ja puut olivat kuurassa, jotenkin jännittävän aavemainen tunnelma. Noh, ehkä juuri sopiva halloweenia ajatellen. Omalta osaltani tämä pelottelujuhla sujui lähinnä kotioloissa rauhallisissa ja ruuanlaitollisissa merkeissä. Valmistin nimittäin tätä pizzaa päivälliseksi. Onhan se ihan hauska edes hieman tehdä jotain jännittävän erilaista vaihteeksi.

Idea vihreään pizzapohjaan tuli viimeaikoina useammassa paikkaa pyörineestä punaisen punajuuripizzapohjan kautta. Miksipä väri ei voisi olla pizzassa suoraan pohjassa, eikä aina vain täytteissä. Usein pizzoissa mielestäni pohja on vain perustaikinan makuinen ja reunoilta hieman kuiva, joten en siitä kovin perusta. Nyt sitten kuitenkin tein pohjanvihaajien unelmapizzan, jossa ei lainkaan harmita syödä pelkkää pizzapohjaakaan. Samalla saatiin aikaan pizza joka ei ole vain hyvän makuinen vaan myös hienon näköinenkin.

Tein hieman empiiristä tutkimusta ja kyselin hieman pizza-ajatusmaailmasta ihmisiltä eli mitä täytteitä pizzaan kuuluu. Kuten arvata saattaa, juusto ja tomaattikastike kuuluivat käytännössä jokaiseen vastaukseen. Onhan se nyt selvää, että pizzassa on runsas tomaattikastike ja paljon sulaa juustoa? Useimmiten vastauksissa oli nämä perinteiset kinkut, ananakset ja salamit. Joskus tuntuu hieman hassulta, että pizzoissa käytetään paljon säilykkeitä ja ns. pitkälle jalostettuja tuotteita. Jos miettii jotain kinkkusuikaleitakin, niin siitä on se todellinen liha varsin kaukana ja lihapitoisuuskaan ei nyt useimmiten päätä huimaa. Eli siis miksi tämä jumalallisena pidetty ruoka, pizza, valmistetaan säilykkeistä ja prosessoiduista raaka-aineista, sen sijaan, että siihen käytettäisiin oikeasti tuoreita ja laadukkaita raaka-aineita? Sitä en oikein ymmärrä. Se on toki totta, että suomessa ei kovin montaa ananaspuskaa kasva tai talvisin tuoreita vihanneksia on vaikeampaa saada, mutta ei nyt kuitenkaan NIIN vaikeaa. Toisinsanoen, tästälähin lupaan pizzaa syödessäni suosimaan tuoreita raaka-aineita. Näin pizzakin maistuu paremmalta. Tuoreet raaka-aineet pystyy myös hommaamaan suhteellisen edullisesti etenkin kausituotteita suosiessa.

Jokunen aika sitten oli lehtijuttua siitä, että pizza valmistettiin kolmella eurolla, ja kyseinen arvio vaikutti hieman hassulta mielestäni, sillä monet tuotteet oli arvioitu kenties alakanttiin. Mutta jos siis mietitään, paljonko tämä pizzaohje maksoi minulle, tästä riittää käytännössä neljälle ihmiselle perus ruoka-annos. 

Pohjan raaka-aineet (hinnat muistini varassa arvioita, koska kuittia en säästänyt): pinaattirasia 1,8e, 1/4 basilikaruukusta 50 snt, pehmeä tofu 1,8e, 100 g kaurahiutaleita 15 snt, 130 g gramjauhoja 70 snt. Loput aineksista painavatkin niin vähä, että niiden kustannuksia on vaikea arvioida ja minultakin ne löytyivät suoraan kaapista, mutta heitettäköön nyt noin 1e kustannusarvioksi. Eli pohjan kustannukset yhteensä noin 6 euroa.

Täytteiden raaka-aineet: sipuli 10 snt, 3 herkkusientä 30 snt, kotimaiset kirsikkatomaatit 1,5e, kauramozzarella noin 2 e. Eli kokonaisuudessaan noin 4 euroa.

Tämä pizzaohje maksaa siis kokonaisuudessaan noin 10 euroa, ja jos mausteita tai öljyjä joutuu kaappiin ostamaan, niin sanottakoon vielä että 15 euroa. Eli vajaa 4 euroa per henkilö. Toisinsanoen, pystyt saamaan neljällä eurolla hyvin täyspainoisen ja terveellisen pizzan, joka sopii erityisruokavalioihin. Kukin voi tahollaan päättää miten kirpeältä tällainen hinta tuntuu, mutta omasta mielestäni ei lainkaan pahalta. Toki se on totta, että säilykkeillä ja valkoisella vehnäpohjalla pizzan hinta olisi varsin mitätön, mutta se onkin sitten jo täysin toinen tarina.

Tämä superherkullinen ja superterveellinen pizza pinaattipohjalla on loppujenlopuksi helppo toteuttaa. Pohjan pystyy surauttamaan kasaan vaikka tehosekoittimessa, jos sellaisen omistaa. Tai jos ei omista, kuten minä en, niin valmistaa sen useammassa osassa. Vaikein vaihe tässä ehkä oli kauramozzarellan valmistus, mutta sekin vaati vain hieman sekoitustaitoja ja kärsivällisyyttä maustamisessa. Pohja ei maistu mitenkään erityisen pistävästi pinaatilta (paitsi kun taikina oli raakaa), joten jos osaa kuvitella miltä pinaattilätyt maistuvat, pääsee aika lähelle. Kauramozzarella saa maistua keittelyvaiheessa aika makealta, mutta uunin jälkeen senkin maku tasaantuu mukavasti. Täytteitäkin voi toki vaihdella oman maun mukaisesti, mutta mielestäni nämä täytteet sopivat hyvin keskenään.

Pinaatti-tofu pizza kauramozzarellalla

4 annosta

Kauramozzarella
2 dl kaurakermaa
2 rkl gram- eli kikhernejauhoja
1 rkl ravintohiivahiutaleita
½ tl valkosipulijauhetta
½ tl yrttisuolaa
1/4 tl savupaprikajauhetta
ripaus valkopippuria
2 tl sitruunamehua

Pohja
70 g tuoretta pinaattia (rasiallinen)
1 kourallinen tuoretta basilikaa
300 g pehmeää tofua
2½ dl kaurahiutaleita
2½ dl kikhernejauhoja
1 rkl pellavansiemenrouhetta
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
1 rkl oliiviöljyä

Täytteet
1 sipuli
3 tuoretta herkkusientä
150 g kirsikkatomaatteja
2 rkl oliiviöljyä
mustapippuria

Valmista ensin kauramozzarella. Laita kaurakerma kasariin ja kuumenna kiehuvaksi. Sirottele kikhernejauho kiehuvan kerman sekaan kokoajan sekoittaen. Seoksesta tulisi tulla tahnamaista. Anna seoksen olla miedolla lämmöllä. Lisää ravintohiivahiutaleet ja mausteet, sekoita hyvin. Lisää viimeisenä sitruunamehu hitaasti ja sekoita kokoajan, ettei seos juoksetu. Maista ja lisää tarvittaessa joitain mausteita. Jätä seos jäähtymään.

Valmista pohja surauttamalla pinaatti, basilika, tofu ja kaurahiutaleet tasaiseksi tahnaksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Lisää kikhernejauhot siivilän kautta paakkuuntumisen estämiseksi. Lisää loput aineet ja sekoita hyvin.

Kuori ja puolita sipuli pituussuunnassa, leikkaa siitä paperinohuita puolikuita. Viipaloi herkkusienet ja puolita kirsikkatomaatit.

Levitä puolet taikinasta leivinpaperoidulle uunipannulle haluamaasi muotoon, itse tein kaksi soikeaa pizzaa. Tasaa taikina joka kohtasta yhtä paksuksi, noin puolen sentin paksuiseksi. Pirskota taikinan päälle 1 rkl oliiviöljyä ja levitä tarvittaessa kallistamalla uunipannua. Sirota mustapippuria öljyn päälle. Lusikoi puolet kauramozzarellasta nokareiksi taikinan päälle ja levitä tasaiseksi lusikalla. Laita ohuet sipulisiivut mozzarellan päälle. Asettele sienet ja kirsikkatomaatit päällimmäiseksi. Tee sama toiselle puolelle pohjataikinasta.

Paista pizzoja 175 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes sienet pehmenevät ja mozzarella saa väriä. Tarjoile basilikan kanssa.